Ei edes kilon paloina

Hölmöintä mitä voimme tehdä on ostaa tyhjä pakkaus! Sekin on mahdollista myös meidän aikamme hengellisyydessä. Tuote ei vastaakaan luvattua. Parantajalla ei olekaan parantumista (matka)laukussaan. Hän täyttää ihmiset tyhjillä toiveilla – tai syyllisyydellä (esimerkiksi opetuksella, että on ihmisen oma syy, että tämä ei parane. Hän ei usko tarpeeksi…

Jatkan Jesajan torujen merkeissä…:

”Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei
ole leipää,
vaihdatte työstä saamanne palkan
siihen, mikä ei tee kylläiseksi?
Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin,
te saatte nauttia parhaista herkuista.”

Kohtaa ovat edeltäneet sanat:

” Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen!
Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa,
ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää,
ottakaa maksutta viiniä ja maitoa!”

1)

Ajatus nousi mieleeni, kun muutama päivä sitten sain Face Bookiini viestin, että eräs vierasmaalainen ”evankelista” haluaisi vierailla ”kotimaassani”. Referenssi oli, että hänellä on ”parantamisen lahja”. Epäilykseni heräsi, että kaveri taitaa kuulua samaan sakkiin profetioilla rahastavan sukulais(sielu)ensa kanssa… Olen kertonutkin tuosta kaverista, jonka profetiahinnoittelu sahaa kuin pörssikurssit – ja välillä alennuksellakin yrittää ”tuotettaan” myydä, kun kauppa ei käy. Maksuksi käy vain luottokortti.

Hengellisen kentän työntekijä on palkkansa ansainnut. Silti meidän ei tarvitse sinisilmäisesti maksaa mistä vain!

Tuo profetiahinnoittelu on mielestäni aika hurja esimerkki uskolla rahastamisesta. Useat nk. profeetat ovat ”suuressa maailmassa” tuon keksineet. Heillä on jotain ”enemmän” kerrottavana henkilön elämäntilanteeseen: Kymmenen pisteen vihjeet eri elämän alueiden hankaluuksiin, vapauttamis- tai läpimurtorukous. Samalla tavoin tuolla ”parantajaevankelistallaan” kulkee matkalaukussaan parantuminen ja Jumalan kosketus.

Tämä ei sovi yhteen Uuden testamentin opetuksen kanssa, mutta me emme kristillisenä seurakuntana välttämättä kaikissa kohdin enää elä Vanhan liiton ”alla”.

(Huomautus: Seuraavassa hajanaisia ajatuksia aihepiirin äärellä. Pyhän Hengen toiminta seurakunnassa/Kirkossa on liian laaja tässä käsiteltäväksi)

Esimerkiksi emme elää profeetallisuuden suhteen profeettojen varassa. Pyhä Henki tuli helluntaina kristillisen seurakunnan ylle. Uuden testamentin opetusta on, että Henki jakaa seurakuntaansa lahjoja niin kuin tahtoo. Pyhä Henki kirkastaa Kristusta ja Hänen tahtoaan Sanansa, seurakuntantansa/Kirkkonsa ja myös sisimpäämme tulevan johdatuksen kautta. Protestantteina olemme käsittääkseni siinä ymmärryksesä, että kaksi viimeistä ovat alisteisia Sanalle.

Me emme kristittyinä ole riippuvaisia jostakin yhdestä voidellusta ja/tai profeetasta, vaan eri lahjojen on monipuolisesti tarkoitettu rakentamaan Kristuksen ruumista, niin että siitä tulee tasapainoinen kokonaisuus ja että sen jokainen jäsen rakentuu ja kasvaa tasapainoisesti ennen muuta Kristukseen! Erilaisilla armoituksilla/viroilla tms. on tässä paikkansa ja tehtävänsä. Ne palvelevat kokonaisuutta.

Jokainen liittyy omana itsenään osaksi tuota kokonaisuutta. Hän ei liity kenenkään profeetan toimiessa ”johtimena” tai liittimenä, vaan jokainen on itse, omana itsenään, osa Kristus-viinipuuta. Kristuksesta virtaa elämä jokaiseen oksaan.

Samaan tapaan jokaisella meistä on rukousyhteys Häneen. Jokaisella meistä on yhteys Sanan kautta Häneen. Jokainen on jumalanpalveluksessa paitsi osana joukkoa, myös omana itsenään yhteydessä Häneen. Sama pätee esimerkiksi ehtoolliseen tai kasteeseen.

Omalla kohdallani tuli ajatus – vaikka se kuulostaakin itseriittoiselta – että edes kilon paloina minua ei saa enää osaksi outoa uskonnollisuutta luotolla maksettavaa profeettapalvelua tai parantajapappia vuoden sopimuksella. Kristus riittää…janooni, nälkääni, terveyteeni ja hyvinvointiini – hengellisesti, henkisesti ja ruumiillisesti. Toki tarvitsen kristittyjen yhteyttä, Hänen seurakuntaansa. Sen sijaan on suorastaan hullua (ja joissain tapauksessa vastuutonta ja vastuun pakenemista) ulkoistaa oma suhde Jumalaan jonkun profeetan tai parantajan käsiin! Kummallakin lahjalla voi olla tehtävänsä: Profeetallinen tai profetian sana voi rohkaista, ohjatakin – mutta se ei koskaan ole tarkoitettu oman Jumala-suhteen korvikkeeksi tai sijalle. Parantuminen(kin) on hieno lahja… mutta jos senkin oikein ymmärrämme, ei meidän tarvitse tilata enempää parantumista kuin muutakaan Jumalan kosketusta muutamalla kymmenellä tuhannella tai edes tuhannella tai sadalla eurolla. Eikö ole oikein ymmärretty, että siellä missä kaksi tai kolme on koolla, Hän on heidän keskellään. Jumala haluaa toimia MEIDÄN keskellämme.

… Niin väkisinkin minulle tuli tuon ”parantajaehdokkaan” kohdalla mieleen sekin, että minkä kumman takia hän ei paranna sairaita kotimaassaan… Minkä takia hän ei tee sitä ensin siellä (oikeasti!!!) ennen kuin alkaa pyytelemään kutsua tai lippurahoja suloiseen Suomeemme? – Vastapainoksi on eräs pakistanilainen nainen, joka omassa maassaan (vaikeissa oloissa – pienellä budjetilla, ääri-islamilaisten painostuksen alla, jne.) on kuin leikkuupuimuri. Minulla on mennyt jo laskut sekaisin, miten paljon ihmisiä tuon naisen kautta on kääntynyt kristityiksi! Nainen ei ole pyytänyt rahaa, ei puhumiskutsua… Päinvastoin, hän kertoo, että olen ystävineni heidän päivittäisissä rukouksissaan! Mitä mahtaisi tuon ”parantajaehdokkaan” lentoihin ja hänen pyytämänsä vuoden palkka saada aikaan tuon naisen käsissä…???!!!

Hölmöintä mitä voimme tehdä on ostaa tyhjä pakkaus! Sekin on mahdollista myös meidän aikamme hengellisyydessä. Tuote ei vastaakaan luvattua. Parantajalla ei olekaan parantumista (matka)laukussaan. Hän täyttää ihmiset tyhjillä toiveilla – tai syyllisyydellä (esimerkiksi opetuksella, että on ihmisen oma syy, että tämä ei parane. Hän ei usko tarpeeksi… Mieheni totesi eilen erinomaisesti: Miten on – kykenivätkö pahojen henkien sitomat ihmiset uskomaan Jeesuksen vapauttamaan voimaan, kun olivat täysin henkien kontrollissa? Tuskinpa vain. Jumalan voima on niin voimakas, ehdotonkin, että se kykenee murtautumaan läpi Paholaisen linnakkeiden ja kuoleman vallan!) – ja jättää ihmiset hämmentyneinä ihmettelemään omaa osuuttaan parantumattomuudessa ja jatkaa vaikkapa vähänkin lihoneen lompakkonsa tai pankkitilinsä kanssa. Hänen omastatunnostaan en voi sanoa… kolkuttaako vai ei… sen voin sanoa, että tämmöistä vain tapahtuu… ja meidän tehtävämme on katsoa eteemme – ettemme maksa tyhjästä!

1) Jes 55: 1-2

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: