325. Läpimurtovoima

325. Läpimurtovoima

— olen turvautunut (olemme turvautuneet) ihmisiin – ”voiteluihin” ja ”ilmoituksiin”. Kokemamme on opettanut olemaan Herran edessä, odottamaan Häntä, etsimään ratkaisua Hänen Sanastaan. Odottamaan ympärille Herran lähettämiä ihmisiä.

Olen pätkä kerrallaan lukenut Michael Forsterin kirjaa Rukous. Forster käsittelee kirjassaan erittäin monipuolisesti erilaisia rukouksen muotoja. Keskiviikkona käsittelin näistä rukouksen muodoista ”Tavisrukouksia”, rukousta tavallisten, arkisten asioiden puolesta.

Kirjassa mainittiin myös rukoushuokaukset. Tällaisia ovat uskovat käyttäneet eri aikoina arkensa ja kiireensäkin keskellä. Forster mainitsi valmiiden rukousten, kuten ”Jeesus, Kristus, Jumalan Poika, armahda minua” lisäksi myös Jumalan itse kunkin sydämelle laskemat ”omat” rukoushuokaukset. Ne voivat olla ymmärrettävällä kielellä rukoiltuja rukouksia – tai karismaatikoille yms. tuttua ”kielillä rukoilemista”.

Itselläni oli vuosia rukous: ”Vapauta, minut”. Hämmästelin tuota rukousta itsekin. Miksi rukous tuli mieleeni juuri tuollaisena? Miksi hoin sitä kerta kerran jälkeen. Rukoilin rukousta varmasti noin 10 vuotta. Vasta Jumalan vastattua rukoukseen tajusin, että – siitä huolimatta, että luulin/vakuutin olevani ”vapaa – olin kaikkea muuta kuin vapaa.

Jossain vaiheessa rukous muuttui muotoon: ”Vapauta minut työhösi.” Oikeastaan rukous oli yhtä omituinen kuin edeltäjänsäkin. OLIN Jumalan työssä – aluksi oman työni ohessa, vapaaehtoisena. Myöhemmin palkattuna. Silti rukoilin tuota rukousta. Päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen, itse asiassa usean vuoden.

Vastottain aiemmminkin puolestamme täsmärukouksia rukoillut henkilö sai mieleensä rukoillessaan kuvan valtavan suurista pronssisista ovista, jotka avautuivat isolla rautaisella avaimella. Sen enempää selitystä kuvaan emme saaneet.

Tosin eräs Raamatun kohta puhuu asiasta. Lainaan kohtaa selvyyden vuoksi asiayhteydessään:

”Jotkut heistä viruivat vankeudessa,
kahlehdittuina, kuoleman pimeydessä,
koska olivat uhmanneet Jumalan käskyjä,
halveksineet Korkeimman neuvoja.
Herra lähetti heille kärsimyksiä
ja lannisti heidän uhmansa.
He murtuivat, eikä kukaan auttanut heitä.
Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa,
ja Herra pelasti heidät ahdingosta.
Hän vapautti heidät kuoleman pimeydestä,
hän katkaisi heidän kahleensa.
Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään,
ylistäkööt ihmeellisiä tekoja,
jotka hän on ihmisille tehnyt!
Hän murskaa pronssiset ovet, murtaa rautaiset teljet.”

Seuraavassa kirjoitan pelkästään omasta elämästäni: syyn ja seurauksen laista omalla kohdallani. Korostan, että aina emme voi väistää kärsimystä ja ongelmia. Aina ne eivät ole seurausta omista valinnoistamme. Esimerkiksi väkivallan kohteeksi joutuminen lapsuuden kodissa on asia, johon emme itse voi vaikuttaa. Sen sijaan siinä vaiheessa, kun itse alamme tehdä päätöksiä ja etsiä elämämme suuntaa, alamme kantaa vastuuta päätösten ja valintojen seurauksista. Psalmin kohta puhuu viime mainitusta tilanteesta – ja minun tilanteestani.

Uskon seuraavaa
a) Omalla kohdallani Herra olisi varmasti halunnut varjella mutkilta, joita olen tehnyt. Minun osuuteni mutkissa on ollut se, että olen tehnyt vääriä valintoja.
Silloin kun on valintojen edessä, niitä ei koskaan pitäisi tehdä hätiköiden. Kaiken vähiten pakon edessä tai painostettuna. Ei vaikka kuinka asioita perusteltaisiin Raamatulla tai asioihin laitettaisiin etumerkiksi Jumala, pyhä tai profetia. Päätökset ovat aina meidän omia henkilökohtaisia päätöksiämme Jumalan edessä. Niitä ei saa toinen ihminen määrätä tai meitä ohjailla. Myös sisimmän rauha on tärkeä maamerkki asioiden suhteen. Jos asiasta ei ole rauhaa, siinä todennäköisesti on jotain pielessä. Tätä rauhattomuutta ei voi naamioida hengellisen taistelunkaan muotoon, koska hengellisen taistelunkin keskelle Jeesus on luvannut rauhan muun muassa sanomalla:

”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33)

b) Toiseksi aikanaan olen itseriittoisen ylpeästi halunnut pysyä kannassani siitä huolimatta, että jotkut vaivihkaa yrittivät sanoa, että hei, ajatteles vähän… Minusta olin niiiiiiiiiiiiiin oikeassa, vapaa,… Sitä paitsi meillä oli oikea oppi ja vieläpä ainut mahdollinen joukko, johon kuulua. Muista laumoista ei voinut puhua edes samana päivänä kuin meidän porukasta.

Jumalan tapa on ollut raju – mutta erittäin tarpeellinen minulle.

”Voideltujen”, ihailemieni ja kunnioittamieni ihmisten raadollisuuden näkeminen on ollut kurjaa katsottavaa. Olen ollut surullinen, pettynyt, joissain mutkissa vihainenkin. Miten ihmeessä olen niin sinisilmäisesti uskonut kaiken mahdollisen? Miten ihmeessä olen markkinoinut oikeana pitämääni myös muille? Missä Jumala on tässä kaikessa? Mihin voin uskoa? Siinä muutamia kysymyksiäni.

Rajuus on ollut tarpeellista, että olen herännyt – ajattelemaan.

– ja etsimään aitoa, arvokasta, johon voi uskoa, luottaa – ja jota uskaltaa markkinoida myös muille.

Jumalan on ollut tarpeen osoittaa, että olen ollut väärässä, jotta voin ottaa vastaan oikeaa. Tai kirkkoherramme viisain sanoin: ”Uutta ei voi tulla, jos ei voi luopua vanhasta.”

c) Kokemamme on vapauttanut turvaamaan ihmisten sijaan Herraan ja Hänen ratkaisuihinsa ja neuvoihinsa.

Ongelmani on aiempina vuosina ollut se, että olen turvautunut (olemme turvautuneet) ihmisiin – ”voiteluihin” ja ”ilmoituksiin”. Kokemamme on opettanut olemaan Herran edessä, odottamaan Häntä, etsimään ratkaisua Hänen Sanastaan. Odottamaan ympärille Herran lähettämiä ihmisiä.

Sen olemme huomanneet, että Herra on suurempi kuin ajatuksemme. Hänen ratkaisunsa ovat useimmiten enemmän kuin olemme osanneet ajatella. Ne ovat toisenmoisia. Jumala ei ole rajoittunut Jumala.

Jumalan pelastava voima on ollut ”läpimurtovoima”.

Isot ovet, jotka ovat olleet meille liian suuria, salvat, jotka ovat olleet murtamattomia, ovat avautuneet Jumalan voimasta.

Ylläoleva Psalmin kohta tuo ilmi myös sen, että Jumala ei katso menneisyyttämme, ei sen vääriä valintoja tai virheitä, vaan on valmis antamaan uuden alun.

Sen kokemuksemme osoittaa, että Hän on kaiken kummallisenkin keskellä, Jumala on oikeudenmukainen Jumala, joka aikanaan laittaa asiat kohdalleen.

Tällä hetkellä tuohon viimeisimpään rukoushuokaukseeni on vastattu. Herra on vapauttanut Hänen työhönsä, Hänen tavallaan – uudella tavalla.

Sinulle lukijani haluaisin sanoa: Säilytä malttisi ja kärsivällisyytesi rukous(huokaus)tesi kanssa. Vastaus voi viedä aikaa. Silloin kun vastaus on käsissäsi ja silmiesi edessä, huomaat, kuin suuri on Jumalasi.

Vastaa