324. Ravia, ravia…sanoi Pol Pot?

324. Ravia, ravia…sanoi Pol Pot?

Ravia, ravia…

Tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen tuotosta menee osa yksinäisten vanhusten auttamiseen Suomessa ja Kambodzassa. Itseeni aineisto on kolahtanut melkoisesti. Tarvitsemme avoimia silmiä – nähdä toinen ihminen. Emme saa kulkea silmälaput päässä kuin ravihevoset kuunaan ajatellen vain omaa raviamme, kun jokin hoputtaa meitä entistä kovempaan tahtiin.

Todella pieni asia voi auttaa: Hymy, hyvä sana, auttaminen ihan pienessä asiassa. Toisen huomioiminen.

– Ja usein on niin, että kun itse tekee noin, tehty teko palaa luokse jossain vaiheessa, kun itse sitä tarvitsee. Näin on itselleni käynyt monta kertaa.


Mutta ei vain noin, vaan että jotain oppisimme myös virheistä – omista ja toisten.

Luin Kambodzasta vähän ”ylimääräistä”. Maan historia on järkyttävää luettavaa. Tyyppikuva siitä, kuinka väärä vallankäyttö voi lyhyessäkin ajassa tehdä kuvottavan tuhoisaa jälkeä.

Briljanttia hajota-hallitse -menetelmää viis muista -mentaliteetilla

Kambodzan kuuluisa nimi on Pol Pot, joka kilpailee Hitlerin kanssa julmuudessaan ja tuhovoimassaan. Molemmilla tekojen taustalla ehdoton ideologia, joka valikoi ja listii kaikki ja kaiken, joka on toisin tai toista mieltä – juuri sillä sekunnilla. Lähimpiä tai tukijoitakaan ei säästetty.

Vajaassa viidessä vuodessa entistenkin sotien heikentämä maa oli raunioina. Tasapäistävän ideologian myötä: maassa oli luovuttu rahasta, kaupungit ja kaikki, mitä me pidämme kulttuurina, historiallisena tai perinteenä, oli lakkautettu, ”toisinajattelijat” – ja toisinajattelijoina milloin milläkin perusteella pidetyt – oli muitta mutkitta surmattu. Kaikki ideologian nimissä. Kaikkien oli pukeuduttava samalla tavoin ja syötävä samaa ruokaa.

Jos tuo olisi tapahtunut Suomessa, meistä ei olisi kovin monta jäljellä: Toisinajattelijoiden listalla olivat opiskelleet, englanninkieltä osaavat, talouselämän toimijat – ja kapitalistit. Näihin voitiin lukea esimerkiksi silmälaseja käyttävät, koska he todennäköisesti olivat oppineita, opettajista, lääkäreistä ja insinööreistä puhumattakaan. Pol Pot pakkomuutatti kaupunkilaiset maaseudulle ja kylvi epäluuloa näiden ryhmien välille – ja maamiinoja ympäröiville seuduille.

Vuosia varsinaisen valtansa menettämisen jälkeen Pol Pot surmautti entisen oikean kätensä ja 11 tämän perheen jäsentä. Väkivaltaan osallistuneet ovat jälkikäteen kertoneet, että heidän oli pakko osallistua – koska muuten heille olisi käynyt samoin.

Äärimmäisen äärellä

Pol Pot on ääriesimerkki, jossa näemme vallan ja ideologian väärinkäytön äärimmäisessä muodossaan: Johtajuutta, joka rakentaa näennäisesti ja todellisuudessa tuhoaa kaiken rakentavan.

Pohtikaapa vain yhteiskuntaa ilman näkeviä silmiä, ilman visioita ja unelmia, ilman koulutusta, taloutta, kulttuuria ja historiaa, ilman lääkäreitä, opettajia, talouden toimijoita, yrityksiä, ilman oikeutta erottua joukosta, etsiä itse tietä, ehkä uusia ratkaisuja, jotka veisivät kaikkia eteenpäin.

Sama voi tapahtua missä tahansa muualla: työpaikassa, uskon yhteisössä, perheessä.

Pol pottimaisesti käytetty valta nakertaa yhteisön sisältä heikoksi yhden kustannuksella. Vallan ja johtajuuden pitäisi toimia juuri toiseen suuntaan:

Sen tulisi suosia näkeviä silmiä, erilaisia visioita ja unelmia. Sen pitäisi rohkaista menemään eteenpäin kohti mahdollisuuksia. Sen pitäisi ruokkia moninaisuutta. Sillä tavoin yhteisö menisi oikeasti eteen päin.

Pol Potin valta jätti taakseen köyhän ja tuhotun valtion ja kansan. Miten on meidän laitamme: rakennammeko vai hajotammeko?

Vastaa