”Pula-ajan” Jumala

”Pula-ajan” Jumala

”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala!” 2 Kor. 1: 3

Jumala on laupeuden (Kr. -38) ja armon (useat engl käännökset) Isä. Hän on hyvä Isä.

Hän on myös runsaan – tai pikemminkin (vrt. KR – 38) kaiken (kaikenlaisen, ”jokaikisen”) lohdutuksen Jumala!

Jeesus sanoi murheellisten olevan hyväosaisia, koska he saavat lohdutuksen.

Me emme pidä murheellisia hyväosaisina – ainakaan yleisesti, emmehän. Kysymys ei olekaan mistään ideaalisesta olotilasta. Jumala ei tieten tahtoen saata meitä murheellisiksi saadakseen lohduttaa meitä. Hän ei käyttäydy narsistisesti saadakseen meidät tuntemaan itsensä tarpeelliseksi. Ei, vaan siinä tapauksessa, jos me jostain syystä kohtaamme elämässämme vastoinkäymisiä ja vaikeuksia, Hän on valmiina auttamaan, osoittamaan armoa ja lohduttamaan.

Aina nämä vastoinkäymiset eivät ole meidän syytämme -ja  joskus ne ovat:

  • kertomus omaisuutensa tuhlanneesta pojasta on oivallinen esimerkki siitä, että syy vaikeaan olotilaan voi olla ihmisessä itsessään; ihminen itse on syypää olotilaansa, ei suinkaan syy ole hyvässä Isässä.
  • Syntymästään asti sokean kohdalla syy ei ollut sokeassa itsessään tai hänen vanhemmissaan. Jeesus ilmaisi asian niin radikaalisti, että sokeus oli tilanne, jossa Jumalan kirkkaus tuli julki. Jumala osoitti ihmiselle mahdottomassa tilanteessa voimansa.
  • Kumaraan koukistuneen naisen kohdalla, Jumalan vapauttava voima voitti pimeyden vallan – ja nainen suoristui ympärillä olevien silmien edessä.

Oli syy mikä tahansa:

  • Oma syy
  • Jostain syystä sielunvihollisen aiheuttamat sidokset- tai
  • Jumalan salattu viisaus.

Jumala haluaa lohduttaa ja osoittaa armoaan – ja myös vapauttaa.

Vissi ero uskottelun ja uskon välillä

Terveesti Jumalan siunaukseen uskova ihminen ei pistä päätä puskaan kärsimykseltä ja elämän realiteeteilta tai haasteilta, vaan tunnustaa ne – ja näkee Jumalan ilmestyvän tilanteessa.

  1. Moosekseksen kirjan luvusta 11 löydämme kertomuksen napisevasta israelin kansasta: Mannaa, aina vain mannaa..! Miksi ei Egyptin monipuolista ruokaa..! Jumalan apu on ihan liian yksipuolista!

Tyystin ovat israelilaiset unohtaneet hikiset ja pitkät työpäivät, egyptiläisten heille asettamat rajoitukset ja lisääntyvän työtaakan; he muistelevat vain lihapatoja ja vihanneksia. Miten muistot voivatkaan vääristyä vaikeuksien hetkellä?

Mainitussa luvussa kerrotaan, kuinka Jumala vastaa rukouksiin. Jopa niin, että israelilaisten ei tarvitse liikkua mihinkään: ei mennä metsästämään tai kalastamaan. Heidän tarvitsee vain poimia tuulen tuomat viiriäiset. Heidän tarvitsee vain ottaa vastaan Jumalan huolenpito.

Jumala ei ollut järin tyytyväinen kansan napinaan. Meidänkin silmissämme se on varsin typerää. Jumala oli pelastanut israelilaiset Egyptistä. Jumala oli vapauttanut heidät ihmeellisin kääntein orjuudesta. Jumala oli ruokkinut heitä erämaassa. SILTI kansa oli tyytymätön Jumalan toimintaan.

Meidän täytyy pitää edellä mainittu mielessämme ennen kuin alamme moittimaan Jumalaa äkkipikaisuudesta tai ailahtelevaisuudesta, kun kertomus jatkuu, että Jumala vihastui kansaan heidän ahnehtiessaan vielä enemmän viiriäisiä… Heidän ei olisi tarvinnut – kuin luottaa Jumalan huolenpitoon, joka oli uusi päivittäin.

”Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” (Matt. 6: 31-34)

Kertomus viiriäisistä osoittaa, että Jumalalla on rajaton voima ja valta tehdä eteemme asioita, viedä asioitamme eteenpäin, luoda uutta.

Toisaalta tekstimme asettaa meille sen haasteenluottaa, että Jumalan voima riittää elämämme tilanteissa.

Vastaa