Riittoisa Jumala(n maailma)

Riittoisa Jumala(n maailma)

 

”Apostolit palasivat ja kertoivat Jeesukselle, mitä kaikkea olivat tehneet. Jeesus otti heidät mukaansa ja lähti Betsaidan kaupungin lähistölle saadakseen olla siellä kaikessa rauhassa. Ihmiset saivat kuitenkin tietää, missä hän oli, ja lähtivät hänen peräänsä. Jeesus antoi heidän tulla luokseen. Hän puhui heille Jumalan valtakunnasta ja paransi kaikki, jotka olivat avun tarpeessa.
Kun päivä alkoi kallistua iltaan, Jeesuksen kaksitoista opetuslasta tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ´Lähetä ihmiset pois, että he menisivät lähiseudun kyliin ja taloihin ja hankkisivat sieltä yösijan ja ruokaa. Tämä on aivan asumatonta seutua.´´Antakaa te heille syötävää, sanoi Jeesus. He vastasivat: ´Ei meillä ole enempää kuin viisi leipää ja kaksi kalaa — vai menemmekö ostamaan ruokaa koko tälle joukolle?´ Siellä näet oli noin viisituhatta miestä. Jeesus sanoi opetuslapsille: ´Pankaa heidät istumaan aterialle viidenkymmenen hengen ryhmiin.´ He tekivät niin ja järjestivät kaikki aterioimaan. Sitten Jeesus otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui niistä kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsilleen kansalle tarjottaviksi. Kaikki söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin kaksitoista korillista.” (Luuk.9: 10-17)

Viisi leipää ja kaksi kalaa riittivät! – Sitä paitsi, rinnakkaiskertomus kertoo, että nuo leivät ja kalat eivät olleet edes opetuslasten omia, vaan pienen pojan eväät, jotka opetuslapset ”löysivät” kartoittaessaan väkijoukon ruokatilannetta!

Toisista asiayhteyksistä saa sellaisen ymmärryksen, että Jeesuksella ja Hänen seuraajillaan oli ”rahasto” (tai ainakin rahakukkaro, jonka vartijana Juudas Iskariot mainitaan) ja heillä oli varakkaita tukijoita. Tuon rahakukkaron rahamäärää emme tiedä. Voimme vain arvailla, olisiko se riittänyt 5000 + naisille ja lapsille. Tuskinpa.

Vastaus nälkäisen joukon tarpeeseen ei ollut inhimillinen. Ei opetuslasten ”rahasto”. Vastaus oli yliluonnollinen. Jeesus osoitti, että ihmisten ei tarvinnut mennä pois nälkäisinä. Yhtä vähän heidän tarvitsi mennä pois kuin vähän aiemmin avun tarpeidensa kanssa. Jeesus antoi heidän tulla luokseen. Jeesuksella oli aikaa heille. Jeesuksella oli myös apu heidän tarpeisiinsa. Samalla tavoin heidän nälkäänsä. He eivät olleet enempää omien eväidensä varassa kuin opetuslasten ”varastonkaan” varassa. He olivat yliluonnollisen Jumalan varassa. Hänen siunaamanaan viisi leipää ja kaksi kalaa riittivät yltäkyllin.

Tähhän saat Sinäkin luottaa.

”Luota Herraan ja tee hyvää,
niin saat asua maassasi,
turvallisilla laidunmailla.
Saat nauttia Herran hyvyyttä,
hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo.
Anna tiesi Herran haltuun,
turvaa häneen.
Hän pitää sinusta huolen!” (Ps. 37:3-5)

1) Itse asiassa laskin tuon. Vapaista suunnista ”peräisin olevana” olen oppinut kymmenysajattelun. 1/10 sadon parhaimmasta Herralle. Laski nyt vaikkapa sillä laskuopilla, että 1/10 vapaa-ajasta…Se tekee 40 minuuttia vuorokaudessa… Se riittää… Hyvinkin riittää tähän hankkeeseen… Ja on hyvin käytettyä aikaa – niin uskoisin.

Olen toki ennenkin keplotellut kiireisten aikataulujen kanssa. Esimerkiksi silloin, kun aloitin työt tilan ulkopuolella, opiskelin samaan aikaan, kannoin korteni kekoon seurakunnassa, huolehdin perheestä ja yritin etsiä aikaa omalle hengelliselle rakentumiselleni, pohdin, mistä sen ajan otan. Illasta – valvomalla pidempään…? Ei onnistunut, kun vanhempi pojista oli oikea iltavirkku – Ei nukkunut ihmisten ajoissa, vaikka olisi mikä ollut. Aamusta? Ei sekään ollut hyvä… Yöunet jäivät lyhyiksi. Minun aikani oli 1/2 tai 1 tuntia, jonka junnut käyttivät katsoessaan nauhoitettuja lastenohjelmia!

Myös aika voi olla ”kymmenyksemme” Jumalalle. Jumala ei vaadi eikä pakota. Toisaalta on kekseliäisyydestä ja määrätietoisuudesta kiinni – myös se, että saamme otettua ajan TÄRKEIMMÄLLE MAHDOLLISELLE ASIALLE!

Vastaa