Aukomisapua ongelmaryppääseen +  terävyyttä visioon + (ammattitason valokuvilla) keulaa markkinointiin - LUE LISÄÄ SINULLE TÄRKEÄN OTSIKON ALTA!

313. Puhu mitä puhut?

Raamatussa on joitain – uskoamme testaavia sanoja. Seuraavassa yksi niistä.

Taustana sanoille ovat ymmällään olevat opetuslapset: ”Miksi henkilö vapautui vasta Jeesuksen tartuttua asioihin – miksi ei meidän kauttamme`”

”´Koska teillä on niin vähän uskoa´, vastasi Jeesus. ´Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta.´”

Luin tuota kohtaa ja huomasin, että kreikan kielessä käytetään itse asiassa tuosta siirtymisestä voimakasta ilmausta – jota on oikeastaan aika vaikea suoraan kääntää. Sekä käytetty teon sana että sitä seuraava adverbi ikään kuin vahvistavat toisiaan. Kysymys näyttää olevan ”siirtymisestä toden teolla” ”siirtymällä siirtymisestä”.

Vastottain luin kirjoituksen, jossa puhuttiin siitä, että mieluummin kuin siitä, että puhuu (vuorista, vaikeuksista) pitäisi puhua vuorelle. Ei niinkään rukoilla vuorta (vaikeutta, tms.) väistymään, vaan sanottava sille, että sen on väistyttävä. Tämän sanan kohdan mukaan todellisella tavalla.

No, on tästä kohdasta aika erikoistakin opetusta. Esimerkkinä takavuosilta olen kertonut kyydissäni olleesta henkilöstä, joka käski edellä ajavaa rekkaa muuttamaan suuntaa, jotta ehtisimme määränpäähän. No, tuollainen on aika tyhmää – ei ainakaan tarkoituksenmukaista! Jos Jumala tosiaan olisi siirtänyt rekan edestämme oikealle niin kuin kyydissäni ollut henkilö käski, olisi rekan kuljettaja ja ehkä joku muukin yllättynyt.

Samaan tapaan on kehotettu kohtelemaan ”vastustajiksi” nimettyjä ihmisiä. On käsketty erimieltä olevia väistymään syrjään. Ei tuolla tavoin! Tässä tosiaankaan ei ole kysymys meidän mielipiteistämme tai loukkaantumisestamme, vaan siitä että Jumalan tahto toteutuu! Vaikkapa niin, että vihollisen vallat jättävät otteensa josta kusta, jota ne ovat rieponeet kauan (kuten tuossa Raamatun kertomuksessa) ja tämä pääsee kirjaimellisesti Jumalan lasten vapauteen. Kysymys on Jumalasta, Hänen valtakunnastaan ja tahdostaan. Vasta kun ymmärrämme, mitä Jumala (ei meidän loukkaantumisemme tai itsekäs luontomme) haluaisi tilanteeseen, me voimme – jopa arvovaltaisesti – rukoilla asioiden puolesta, ehkä käskeäkin vuoria.

Oikeastaan vasta tuloksista näemme Jumalan vapauttavan voiman. Ihminen jonka puolesta olemme rukoilleet vapautuu, solmussa ollut tilanne aukenee, elämäntilanteeseen tulee helpotus.

Hyvä tuntomerkki on se, että Jumalan voima ei koskaan tuhoa – kuin korkeintaan sielunvihollisen linnakkeita. Jumalan voima ei tuhoa ihmisiä, vaan vapauttaa. Siksi esimerkiksi itse karismaattisessa kentässä näkemäni tuhorukoukset voi suoralta kädeltä sanoa olevan kaikkea muuta kuin Jumalan tahdon mukaisia.

Have any Question or Comment?

Vastaa

4U SOMESSA

%d bloggaajaa tykkää tästä: