Miksi Jumala sallii kaiken tämän?

Olen tuon kysymyksen kuullut useaan otteeseen.

Välillä minusta tuntuu, että laitamme Jumalan piikkiin asioita, joissa tekijän osa lankeaa enemmän meille typerille ihmisille, jotka annamme lihamme ja sielunvihollisen johtaa meitä typeriin toisia vahingoittaviin tekoihin!

Ajatellaanpa uskon käyttöä väkivallan ja vallankäytön perusteena ja verukkeena. Tuskinpa kukaan löytää Uuden testamentin opetuksesta perusteen lasten hyväksikäyttöön, perheväkivaltaan tai ihmisten pettämiseen uskon varjolla? Päinvastoin löydämme Jeesuksen ja Paavalin nuhtelevan uskovan nimeä kantavia ihmisiä heidän typeristä teoistaan.

Jumala ei kuitenkaan ole tehnyt meistä marionetteja itselleen, vaan antanut vapaan tahdon silläkin riskillä, että teemme typeryyksiä. Ohjata ja varoittaa Hän voi, pakottaa ei koskaan.

Odotusarvo Jumalalta saaduksi on hyvät asiat. Odotusarvo kristitylle ovat hyvät hedelmät.

Luetaanpa vaikka seuraava:

”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”

Yhtä mieletön kuin on mielikuva kivellä tai käärmeellä poikaansa ruokkivasta isästä, on mielikuva pahoja asioita antavasta Jumalasta! Kun rukoilemme Häntä, Hän antaa hyviä asioita.

Ja jos loogisesti ajattelemme, että meidät on luotu, kutsuttu ja lunastettu Hänen kuvakseen ja kaltaisikseen, meidänkin tulee antaa toisillemme hyviä lahjoja. Jos emme tällä kertaa irrotakaan edellisiä jakeita seuraavaa jaetta erilliseksi jakeeksi, vaan luemme sen asiayhteydessään, huomaamme tämän loogisuuden:

” Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.”

Me odotamme ihmisiltä hyvää – mutta kuinka me heitä kohtelemme?

Hengellisen väkivallan kuvioiden äärellä olen törmännyt kerta kerran jälkeen ihmisiin ja ilmiöihin, joiden korostus on siinä, kuin hyviä, pyhiä, vapaita, voideltuja ja Jumalan käytössä he ovat. Jeesus kysyisi: ”Teettekö sen Isän tekoja, joiden lapsia te väitätte olevanne?” Hmm… aika rajulta kuulostavat tätä taustaa Jeesuksen sanat, jotka Hän sanoi niille, jotka eivät tehneet Hänen Isänsä tekoja:

”Tähän Jeesus sanoi: ´Jos Jumala olisi teidän isänne, te rakastaisitte minua, sillä minä olen lähtöisin Jumalasta ja tulen hänen luotaan.´”

Mistä Jeesuksen mukaan erottaa Häntä rakastavat niistä, jotka eivät rakasta Häntä? Siitä, että nämä, jotka rakastavat, kuulevat mitä Hän sanoo ja tekee Hänen Sanansa mukaan. (Joh 15) Hänessä ei myöskään ole valhetta eikä hän tuhoa elämää, vaan rakentaa sitä. (Joh 10:10, Joh 8: 44) Tuntomerkkinä on myös rakkaus. Johannes kirjoittaa rajusti:

”Tästä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan, ketkä Paholaisen lapsia: se, joka ei tee Jumalan tahtoa, ei ole Jumalasta, ei siis myöskään se, joka ei rakasta veljeään.”

Tässä ei puhuta kaiken sulattavasta ja hyväksyvät rakkaudesta, johon joskus kuulee ihmisiä rohkaistavan. Vaan Jumalan tinkimättömästä rakkaudesta, jolla on kanttia katsoa totuutta silmiin – sanoa väärin teko väärin teoksi ja oikein teko oikein teoksi. Jumalan rakkaudessa armo ja totuus kulkevat käsi kädessä. Vrt. 1 Kor 13.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s