Skip to content

307. Testejä ja realismia

Sopivan kuuma tuli, Mestari istumassa vieressä ja katsomassa, että hopeasta tulee hyvä – niin että siitä näkee Mestari kuvansa. Siinä syy joihinkin kuumiin hetkiimme. Eikä ollenkaan huono syy, jos mielimme ympäristömme näkevän meissä Mestarin.

Ajatusteni äärellä törmäsin Reijo Telarannan tekstiin hänen kotisivuillaan

http://www.reijotelaranta.fi/viikon_tarinat/onko_sinuakin_puhdistettu_tulessa/

Telaranta kertoo ryhmästä naisia, jotka lukivat Malakian kirjasta kohtaa

”Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean ja sitten he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa.” ( Mal. 3: 3, KR -32)

Seuraavalla viikolla yksi naisista soitti kultasepälle ja sopi tapaamisen hänen työpajaansa mainitsematta kuitenkaan tiedonjanonsa perimmäistä syytä.

Telaranta jatkaa:

”Naisen katsellessa kultaseppä piti hopeaa tulen päällä antaen sen kuumentua. Samalla hän selitti naiselle, että hopeaa puhdistettaessa sitä on pidettävä keskellä liekkiä, missä kuumuus oli korkein, jolloin epäpuhtaudet palaisivat pois.

Nainen muisti Malakian tekstistä, miten Jumala juuri noin polttaa meistä pois epäpuhtauksia. Sitten hänen mieleensä nousi koko lause ´Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean´. Nainen kysyi kultasepältä oliko totta, että hopeaa puhdistettaessa kultasepän oli koko ajan istuttava hopean vieressä?

´Kyllä,´ mies vastasi. ´Eikä edes riitä, että hän istuu pitelemässä hopeaa. Hänen on tarkkailtava hopeaa koko sen ajan, kun se on liekin yllä. Jos hopea jää tuleen hetkeksikään liian pitkäksi aikaa ja kuumenee liikaa, se menee piloille.´

Nainen oli hetken hiljaa. Sitten hän kysyi kultasepältä: ´Mutta mistä voit tietää, koska hopea on täydellisesti puhdistunut?´

Kultaseppä hymyili naiselle ja vastasi: ´Se on helppoa. Hopea on puhdas, kun se on niin kirkasta, että voin nähdä siinä oman kuvani.´”

Puhuttelevaa tekstiä!

Joskus minusta tuntuu, että odotamme helppoa ja halpahintaista liikehdintää hengellisessä kentässä. Jonkinlaista halpaa pikaruokaa, joka on kioskila ostettavissa helposti ja nopeasti. Halvalla ja nopeasti saa vatsansa ainakin hetkeksi täyteen. Kaipausta voi sanella myös itsekkyys: Minulle, heti, pian.

Mutta entäpä, jos rukoustemme ja kaipaustemme seurauksena onkin se, että huomaamme olevamme puhdistettavana – tulessa, joka tuntuu polttavan KAIKEN? Kysymys helpostikin on, mitä väärää minä olen tehnyt? Miksi Jumala minua kurittaa?

Vastauksia voi olla kaksi – tai jopa kolme.

Niistä ensimmäinen: Koemme vastatuulta sen takia, että olemme täsmälleen oikealla paikalla, ja vihollinen hyökkää pysäyttääkseen meidät ja/tai siirtääkseen meidät pois ”kurssista”.

Toinen mahdollisuus on, että olemme itse töpänneet ja siirtyneet pois kurssista ja sen takia olemme suossa tai aavikolla, taistelukentällä, tms. Sanalla sanoen pulassa. Tästä Pietari kirjoittaa, ettei meidän tule olla sellaisia, jotka kärsivät rikosten tähden (murhaajana tai varkaana tai väkivallan tekijänä) tai sen takia, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin.

Kolmas mahdollisuus on, että tarvitsemme puhdistusta tullaksemme puhtaammiksi Hänen käytössään. Siinä tulee esiin Malakian ajatus puhdistavasta tulesta ja Pietarin ajatus: ” Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa…” Ei ole kysymys mistään oudosta, vaan asiaankuuluvasta asiasta. Realiteetti on, että hopeamme tarvitsee puhdistusta. Sopivan kuuma tuli, Mestari istumassa vieressä ja katsomassa, että hopeasta tulee hyvä – niin että siitä näkee Mestari kuvansa. Siinä syy joihinkin kuumiin hetkiimme. Eikä ollenkaan huono syy, jos mielimme ympäristömme näkevän meissä Mestarin.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: