305. Näin armo tavataan

Murheemme muuttuu iloksi, taistelu rauhaksi. Koettelemukset saavatkin aikaan kärsivällisyyttä, ja kärsivällisyys saa aikaan rakkautta – ja rakkaus täydellinen teon. Nälkämme ja janomme Hänen puoleensa muuttuukin täyttymykseksi: Olemmekin ruokitut ja juotetut Hänellä ja Hänen läsnäolollaan. Profeetan sanoin: Hypimme kuin syöttövasikat.

Armo periaatteessa muodostuu seuraavien suomalaisten sanojen alkukirjaimista

Ansioton
Rakkaus
Minun
Osakseni

Nuorison kanssa pohdin tänään Vuorisaarnan autuaaksi julistusten sanomaa. Suomalainen sana ´autuas´on meidän nykykielessämme vieras, ellei jopa omituinen sana. Mikä ihmeen autuas? Englanninkielisissä Raamatuissa käytetään sanaa ´blessed´(siunattu) tai ´happy´ (onnellinen). Periaatteessa perusteltua voisi olla kääntää sana myös ´hyväosaiseksi´. Yksi sanan merkitys on ollut tämmöinen ´menestynyt, hyväosainen´.

Jeesuksen saarnassa tämä siunattu, onnellinen ja hyväosainen on kaikkea muuta kuin hyväosaisen tyyppikuva. Kysyessäni nuorilta, millainen heidän mielestään on hyväosainen ihminen sain vastauksen, että hänellä on saanut hyvät eväät elämään. Hänellä on mahdollisuus kouluttautua ja mennä elämässä eteenpäin. Varttuneempinakin voinemme yhtyä tuohon ajatukseen. Ehkä mielessämme lisäämme, että sama tahti jatkuu myöhemminkin: Kohdalle ei osu avioero eikä yt-neuvottelut, työttömyys tai muut takaiskut. Lapset ovat terveitä ja menestyviä ja talolainakin piakkoin maksettu. Jne.

Jeesuksen aikana siunaus, onnellisuus ja menestys yhdistettiin mielikuvissa Jumalan mieleisyyteen ja suosioon. Ei niin, että olisi ajateltu, että Jumalalla on suosikkeja tai lellilapsia, vaan siten, että ajateltiin Jumalan (käskyjen) tottelemisen tuovan mukanaan siunauksen ja sitä myöten menestyksen ja onnellisuuden.

Esimerkiksi murhe tai vastoinkäymiset olivat usein seurausta siitä, että ihmiset olivat rikkoneet liiton Jumalan kanssa. (Ajatellaanpa vaikka profeettojen tuomion julistusta tai siunauksen ja kirouksen lainalaisuutta Mooseksen julistuksessa).

Nyt Jeesus näyttää kääntävän kuvion päälaelleen: Onnellisia, siunattuja, hyväosaisia ovatkin murheelliset ja vainotut. Hyväosaisia ovatkin kärsivälliset ja rauhantekijät. (Huomaathan, että rauhaan pyritään sodan ja levottomuuden keskellä ja kärsivällisyyttä tarvitaan kärsivällisyyttä vaativissa tilanteissa), ne joilla on vanhurskauden nälkä ja jano (jotka kärsivät siis jonkinlaista ”deprivaatiota” suhteessa vanhurskauteen) ja ne jotka toisia armahtavat (yleensä armahdusta tarvitaan tilanteissa, joissa ”kaikki ei ihan mene putkeen”).

Miten niin hyväosaisia? Eikö Jeesus puhu ristiin profeettojen ja Mooseksen kanssa?

… tai ei sittenkään… Jeesus näyttää tuossakin puhuvan ansiottomasta armosta, siitä että ollessamme kaikkea muuta kuin hyväosaisia, siunattuja tai onnellisia, Hän ja Hänen armonsa kohtaakin meidät.

Murheemme muuttuu iloksi, taistelu rauhaksi. Koettelemukset saavatkin aikaan kärsivällisyyttä, ja kärsivällisyys saa aikaan rakkautta – ja rakkaus täydellinen teon. Nälkämme ja janomme Hänen puoleensa muuttuukin täyttymykseksi: Olemmekin ruokitut ja juotetut Hänellä ja Hänen läsnäolollaan. Profeetan sanoin: Hypimme kuin syöttövasikat. (Joka on joskus nähnyt vasikan tai varsan kevätlaitumella, tietää mistä profeetta puhuu!) Vainoissa voi nähdä Jumalan valtakunnan todellisuuden. (Ajatellaanpa vaikka Stefanusta, Apt. 6)

Itseäni on riemastuttanut Roomalaiskirjeen 5. luvun jakeet:

”Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen.

Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.”

Ansiottoman armon ajatus tulee selvästi esille seuraavassa:

”Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.

Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty.

Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.”

Kristus lähestyi paitsi julistuksessaan myös aivan käytännössä ihmisiä, jotka olivat kaikkea muuta kuin onnistumisen tyyppikuvia. Päinvastoin. Kristusta syytettiin monesti siitä, että Hän näytti laajentavan Jumalan valtakunnan rajoja sellaisiin ihmisiin, joihin se ei millään voinut ulottua. Näin ajattelivat ”onnistuneet ihmiset”, ”hyvät ihmiset” – ainakin omasta mielestään. Jeesus osoitti kerta kerran jälkeen, että Hänen valtakuntansa oli toisenlainen, laajempi, avarampi kuin ihmisten onnituneisuus tai mielipiteet. Välillä tuntui, että rajat menivät uusiksi. Rikas saattoikin jäädä ulkopuolelle ja köyhä mennä sisään Jumalan valtakuntaan. Uskonnollinen eliitti katsella sivusta, kun ryövärille luvataan ”taivaspaikkaa” ja huonomaineinen nainen saa kuulla anteeksiannon sanat, kun mielestään onnistunut ihminen saa nuhteen Jeesukselta asenteestaan.

Kysymys on ansaitsemattomasta armosta, joka tulee sen osaksi, joka suostuun näkemään sen, että hän ei voi millään maksaa velkaansa, ansaita armoa tai tulla hyväksi ihmiseksi omillaan. Kysymys on ansaitsemattomasta armosta, joka tulee sen osaksi, joka myöntää toivottomuutensa ja sen, että hän on typö tyhjä ilman Jumalan todellisuutta Jeesuksessa. Niinpä niin… tässä mielessä köyhät Hän ottaa luokseen – ja rikkaat (jotka eivät koe tarvitsevansa Jumalaa) joutuvat lähtemään tyhjin käsin pois… sen takia, että kädet on niin täynnä jo, että niihin ei mahdu Jumalan armo…

Marian kiitosvirren (Luuk 1:53) sanoin:

”Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s