Skip to content

299. Mitä kylvät, sitä niität

Jatkan raamatturusettien sarjaa…

Seuraavaan olen törmännyt vapaan tai laajemmin maailmalla evankelikaalisen kristillisyyden liepeillä – ”Taivaallisen taloudenhoidon ajatukseen”.

Tässä vaiheessa pyydän lukemaan kirjoitukseni loppuun saakka ennen kuin kukaan heittää mielessään minua tomaateilla, tms. 🙂

Opetus linkittyy Raamattuun, kuten kymmenyksiin ja uhreihin sekä kuuliaisuuteen niissä. Esimerkiksi Malakian kymmenyskohta ja Haggain kirjan temppelin rakentamiskohta ja Paavalin 2. kirjeen Korinttilaisille rahankeräysosuus ovat tuon opetuksen keskiössä.

Opetuksen ydin on: Kymmenykset avaavat taivaan varastot, temppeliä pitää rakentaa ja iloiten pitää antaa. Tähän opetukseen liitetään usein se kohta, joka on mielessäni (ja mielestäni) raamatturusetti:
Mitä kylvät, sitä niität – yhdistettynä rahaan.

Äärimmilleen vietynä tämän opetuksen mukaan, kun kylvät 10 €, niität 30, 60 tai 100 €.

Tässä opetuksessa on pieni pulma – tai itseasiassa muutama:

Ensinnäkin tuo kylvämiskohta ei puhu rahasta – vaikka voi toki sitäkin koskea. Se puhuu siitä, että voimme kylvää joko lihan/itsekkyyden peltoon tai Hengen peltoon – ja niitämme satona turmeluksen tai iankaikkisen elämän. (Gal 6: 7,8)Paavali itse asiassa avaa aihetta seuraavissa jakeissa ja viittaa galatalaisten kristittyjen ”omannahkansapelastamismentaliteettiin”. Toisaalta näistä jotkut pakenivat juutalaisten kritiikkiä ympärileikkauttamalla itsensä ja toisaalta jotkut näyttivät niittävän mainetta näiden ympärileikattujen kustannuksella (näin monta heitä on -tyyliin) – ja tuo ”kääntymys” oli näennäistä ja ulkonaista.

Paavali peräsi tuossa johdonmukaisuutta ja korosti, että Jumalan valtakunta ei ole itsekästä oman edun tavoittelua tai oman nahkansa pelastamista, vaan Kristuksen johdonmukaista seuraamista. Tätä kohtaa täydentää mainiosti edellisen luvun jakeet lihan ja Hengen hedelmistä. Kysymys on siitä, kumpia haluamme kantaa ja kumpaan ”koppaan” panostaa, kun hedelmän korjaamisen aika tulee.

Rahaankin tuo kohta voi liittyä – välillisesti. Tuossa Jeesuksen vertauksessa hedelmän kantamisesta vertauksen painopiste (ainakaan minun nähdäkseni) ei ollut niinkään tuossa ”hedelmän kaltaisuudessa”, vaan maaperässä. Maaperä ratkaisi sadon, ei pelkästään kylvetty siemen. Jos maaperä oli hyvää, hedelmää tuli enemmän. Kylvetty siemenmäärä oli SAMA!

Tämä omalle palvelutyölle rahan kerääminen on ulkomailla meitä supisuomalaisia yleisempää – ja suorempaa. Edellisessä kirjoituksessa kerroin eräältä profeetalta saamastani tarjouskirjeestä. En nyt väitä, etteikö noissa informaatioissa olisi oikeaa asiaakin – ja etteikö niissä toimittaisi esim. UT:sta poimittujen esimerkin mukaan. Myös silloin kerättiin rahaa puutteenalaisille ja avustettiin ”pyhiä”.

Mutta tuossa avustamisessa on tärkeä katsoa myös, millaiseen maaperään kylvää ja mitä tuella tuetaan.

Minua on matkan varrella puhutellut – ja välillä kiusannut – epätasapaino, joka on niin yhteiskunnassa kuin Kristuksen ruumiissakin. Toisilla on – yltäkylläisesti – toisilla ei juuri lainkaan. Myös tässä on tärke miettiä, mitä me sillä, mitä meillä on, rakennamme.

Esimerkiksi auto, talo tai ulkomaanmatka voi olla meille pohjoisen kristityille tärkeä juttu – eikä noissa asioissa ole mitään väärää. On hyvä, että on toimiva talo ja toimiva autokin – mutta jos tiputtaisimme jokainen pohjoinen (tai muutoin vain hyvin voivan maan kristitty) omasta vaatimustasostamme pikkuisen ja ”kylväisimme” johonkin sellaiseen, joka auttaa jota kuta puutteessa olevaa nousemaan jaloilleen (hankkimaan vaikka ammatin tai turvaamaan lapsilleen koulutuksen – edes Suomessa tämä ei enää ole itsestäänselvyys kaikille!) sen sijaan, että kylvämme itseemme – tai kenties itsensä ympärille käpertyneeseen palvelutyöhön (näistäkin esimerkkejä löytyy – valitettavasti!).

Niin, valitettavasti tämä itsekkyys on vallalla myös tuolla talouselämässä. Olen jutellut esimerkiksi tehtaassa tai palveluammateissakin toimivien kanssa siitä, että ”kate” ratkaisee. On todella kurjaa kuulla, että jonkun yrityksen johto katsoo vain taulukoita ja katetta ja osakkeenomistajat osinkotuloja – viis siitä kuinka monelle töitä riittää. Sillä ei niin väliä, jos 100 tai enemmänkin saa kenkää, kunhan minä tienaan mahdollisimman paljon… 1)

Kristillisissä piireissä samantyyppinen ajattelu on muotoutunut ajatukseen, että raha tulee ikään kuin rahan luo… Joka on hoitanut talenttinsa hyvin, saa talentteja lisää… Ikään kuin tuo Jeesuksen vertaus antaisi oikeuden köllötellä Roope Ankan tavoin rahasäiliössä, kun serkkupoika Aku kerjää hattu kourassa töitä. Eikö tuossa kohdassa puhuta siitä, että talentteja saanut sijoitti talenttinsa tuotteliaasti hyödyttämään ympäristöään ja Jumalan valtakuntaa – kun tuo yhden talentin omistaja hautasi talenttinsa käyttämättä sitä.

No,ihan eri lukunsa ovat sitten ne, jotka ovat tässä ”taivaallisessa taloudenhoidossa” nähneet mahdollisuuden oikeasti businekseen. Maailmalla on noita siementen kylvämiseen kehottavia palvelutehtäviä pilvin pimein: ”Kun kylvät MINUN peltooni, taloutesi (terveytesi, tms.) tulee nousemaan.”

Maanviljelynkin kanssa tekemisissä olleena sanoisin: katsotaan nyt sentään, minne kylvämme. Ohdakkeiden sekaan siemen sotkeutuu, ohuessa maassa paahtuu – mutta hyvässä, Jumalan mielenmukaisessa maassa Jumalan mielenmukaisella mielenlaadulla kylvettynä, menestyy.

1) Käsissäni on Helsingin Sanomien sivu 9/12/12, jossa kerrotaan erään suomalaisen, maailmallekin yritystoimintojaan siirtäneen yrityksen tilanteesta otsikolla ”työvoimakustannusten karsiminen kasvattaa pomojen ansioita” (ja osakkeenomistajien ansioita). Tuon yrityksen pääjohtaja tienasi melkein 3,4 miljoonaan euroa vuodessa – samaan aikaan, kun yritys supisti toimintojaan 563 henkilöllä… :(…

3 Comments »

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: