Kaksiteräinen miekka

Tällä selittyy myös Jeesuksen oikukkaalta aluksi näyttävä käytös: Hänellä riitti armon sanoja kivitysuhan alla olevalle avionrikkojalle – ja ruoska heilahti pyhäkön esipihoilla ja sanan ruoska sitäkin useammin tekopyhää hurskastelua vastaan.

Tämä tuomitsemisasia on kovasti matkan varrella minua mietityttänyt.

Lainasinkin https://pauliinakuikka.wordpress.com/2013/01/16/mihin-me-sita-oppia-tarvitsemme/ -artikkelin kommenteissa Markus Finnilän kirjoitusta tämän blogissa ( http://webtuaginta.blogspot.fi/2012/05/onko-jumala-todella-sanonut-kuuluisia.html)

“Joskus samoilla sanoilla voidaan tarkoittaa aivan eri asioita. ”Älä tuomitse” toimii kätevänä hiljentäjänä, jos oma elämäntyyli joutuu paheksutuksi. Jeesus ei koskaan tuominnut kenenkään elämäntapaa, sanotaan, ja muistutetaan siitä tapauksesta, kun hän päästi avionrikkojanaisen kivityksen uhasta. Jos avataan Raamattu ja luetaan tarina aivan oikeasti, nähdään, että Jeesus tuomitsi naisen teot synniksi, vaikka antoikin tälle anteeksi. (Joh. 8:11) Totta puhuen, Jeesus tosiaan sanoo Raamatussa ”älkää tuomitko”, mutta tarkoittaa sillä aivan eri asiaa kuin yleensä luullaan: konteksti tuomitsee tekopyhän tuomitsemisen eikä tuomitsemista sinänsä. (Matt. 7:1-) Jeesus päinvastoin käski opetuslapsiaan tuomitsemaan. (Joh. 7:24) Jos oma elämä tuleekin tuomituksi synnilliseksi, voi onneksi vedota siihen, että ”Jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi.” Raamattu tosin opettaa että vain Jeesuksen uskolla tullaan vanhurskaaksi (Gal 3:22). ”

Eilen illalla luin Psalmia 72, jossa puhutaan siinäkin tuomitsemisesta:

”Salomon virsi. Jumala, anna kuninkaan tuomita, niinkuin sinä tuomitset, anna vanhurskautesi kuninkaan pojalle.
Tuomitkoon hän sinun kansaasi vanhurskaasti ja sinun kurjiasi oikeuden mukaan.
Vuoret kantakoot rauhaa kansalle, niin myös kukkulat, vanhurskauden voimasta.
Auttakoon hän kansan kurjat oikeuteen, pelastakoon köyhäin lapset ja musertakoon sortajan.” (Ps. 72: 1-4, KR -38)

Englanninkielinen King James ei vain toivottele tuollaista, vaan käyttää sanamuotoa, joka on käännettävissää myös ehdottomana tulevaisuuteen liittyvänä toteamuksena: ”Näin tapahtuu…Vuoret kantavat (varmasti) rauhaa kansalle…Hän auttaa (varmasti) kansan kurjat oikeuteen…”

Rivejä lukiessani minulle tuli mieleen Heprealaiskirjeen sana:

”Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.” (Hepr. 4: 12,KR -92)

Ajatus muistuttaa Lutherin ajatusta laista ja evankeliumista. Jumalan Sana osoittaa syntimme, poikkeamisemme ja syyllisyytemme. Samalla se osoittaa tien Kristuksen luo ja armon.

Mielestäni tuossa Finnilän ajatuksessa on paljon siitä, mitä olen itsekin pohtinut. Jumala – eikä Hänen Henkensä ja Sanansa – eivät siloittele silloin, kun on menty metsään – mutta metsään menneelle se osoittaa tietä Tielle takaisin.

Hänen tuomionsa on oikea, oikeudenmukainen, totuudellinen ja todellinen. Hän myös auttaa apua tarvitsevan oikeuteen ja vapauttaa ahdingosta – tai jopa sorron alta.

Tällä selittyy myös Jeesuksen oikukkaalta aluksi näyttävä käytös: Hänellä riitti armon sanoja kivitysuhan alla olevalle avionrikkojalle – ja ruoska heilahti pyhäkön esipihoilla ja sanan ruoska sitäkin useammin tekopyhää hurskastelua vastaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s