Tinkimätön Vapahtaja

as-light-attracts-moths-light-of-lord-attract-people-who-seek-light-to-their-darkness-despair-needs-niin-kuin-valo-vetaa-puoleensa-yoperhosia-herran-valo-vetaa-puoleensa-ihmisia-jotka-etsivat-va

Vallan toisenlainen kuva kuin aikamme auktoriteetin väärin ymmärtäneessä karismaattisuudessa, jossa

  • lepattavaa uskon liekkiä (vaikka se suuntautuisi täsmälleen oikeaan suuntaan – kohti Herraa, joka voi auttaa ja pelastaan) voidaan pitää epäuskon tyyppikuvana – ja
  • kyynärpäillään tietään raivaavaa ”voideltua” tai ”auktoriteettia” uskon sankarina, jota halutaan seurata.

Sunnuntaina evankelis-luterilaisissa kirkoissamme yhtenä tekstinä on luettu Jesajan 42. luvun jakeet 1-4:

”Katso: minun palvelijani, jolle minä annan
voiman, minun valittuni, johon olen mieltynyt.
Henkeni olen laskenut hänen ylleen,
hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen.
Ei hän huuda eikä melua,
ei kuulu hänen äänensä kaduilla.
Murtunutta ruokoa hän ei muserra,
lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta.
Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden.
Eikä hän murru, ei himmene hänen liekkinsä, vaan hän saattaa kaikkialla oikeuden voimaan. Hänen opetustaan ikävöivät kaukaiset rannat.”

Usein tästä kohdasta on saatu aikaan mielikuva ”nössö-Jeesuksesta” ja sitä kautta kuva malliuskovasta, joka ei näy eikä kuulu, ei myöskään puutu asioihin (esimerkiksi näkemiinsä väärinkäytöksiin).

Tuollainen merkitys kohdalla ei tosiaankaan ole! Huutaminen tai meluaminen puhuu

  • ´melun pitämisestä´ – tai yhdessä merkityksessä
  • ´huutamisesta paineen alla tai silloin, kun joku tarvitsee jotakin´ ja
  • ´melun pitämisestä´,
  • ´maineesta ja kuuluisuudesta´ tai
  • ´kevytmielisyydestä´.

Jeesuksen nöyryys oli realistista nöyryyttä

  • Jeesus näyttää Isän Poikana ymmärtäneen asemansa, kuten sen, että Hänen pyyntönsä kuullaan ja että Hänelle on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
  • Jeesus ei suostununut esittelemään voimaansa käskystä/pyynnöstä eikä provosoitumaan tyyliin ”Täältä pesee – olenhan sentään Jeesus. Ei, vaikka tähän Häntä houkuttelivat niin kiusaaja kuin fariseuksetkin.
  • Jeesus näyttää olleen tuossakin asiassa todella kuulainen kutsumukselleen, joka ei ollut tästä maailmasta.
  • Jeesus ei myöskään halunnut kieriskellä maineessa tai kuuluisuudessa.

Jeesus vältti väärän – myös hengellisen – vallankäytön ja auktoriteetin sudenkuopat ja käytti valtaansa oikein.

Jeesus oli ”ylös barrikadeille” tyyppinen vaikuttaja

  • Jeesus ei kaihtanut tarttua asioihin silloin, kun ne olivat pielessä!
  • Jeesus ei vääriä kuvia kumartanut eikä väärin toimivia auktoriteetteja pokannut.
  • Jeesus asettui rohkeasti oikeudenmukaisuuden ja totuuden puolelle – ja
  • Jeesus asettui kaikenmoista vääryyttä – ja myös uskonnon väärinkäyttöä ja vääristelyä vastaan.
  • Jeesus rökitti aikansa uskonnollisia ja sekulaarejakin johtajia (silmät auki, auktoriteettiopetuksen airuet!!!) vääränmoisista, polulta harhaanjohtavista käytänteistä. Esimerkiksi siitä, että kymmenysten maksaminen oli ohittanut oikeuden ja vanhurskauden. Joissakin tilanteissa kymmenysten maksaminen uskonnollisille johtajille/systeemille meni ohi laupeuden harjoittamisesta ja tuon ajan (Mooseksen laissa säädetystä) ”sosiaaliturvasta” eli huolenpidosta vanhemmista. Joissakin tilanteissa kehällisistä asioista – kuten rahan vaihtamisesta tai uhrieläinten myynnistä – tuli tärkeintä eli jumalanpalvelusta tärkeämpiä.

…Ja samaan aikaan murtunutta ruokoa hän ei musertanut

… eikä lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuttanut.

Siellä missä ihminen oli ahtaalla elämänsä – ja uskonsakin kanssa – Jeesus ei lyönyt, vaan rohkaisi uskomaan.

Toisenlainen vallankuva

Vallan toisenlainen kuva kuin aikamme (kurjaa taas kerran sanoa), auktoriteetin väärin ymmärtäneessä karismaattisuudessa, jossa lepattavaa uskon liekkiä (vaikka se suuntautuisi täsmälleen oikeaan suuntaan – kohti Herraa, joka voi auttaa ja pelastaan) voidaan pitää epäuskon tyyppikuvana – ja kyynärpäillään tietään raivaavaa ”voideltua” tai ”auktoriteettia” uskon sankarina, jota halutaan seurata.

Ihmekö tuo, että kenttä on niin sekaisin. Ihmiset hämmentyneitä siitä, mitä/ketä pitäisi uskoa… tai niin haavoilla, että uskominen on entistäkin vaikeampaa.

Tähän hetkeen ovat paikallaan Jeesuksen sanat niin noille ”auktoriteeteille” kuin ehkä heidän nuijimilleen/haavoittamilleenkin:

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:28.30)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s