Sotaa ja rauhaa

Pakkohymyä ja synnin seurauksia – Esimerkkejä (väärästä) uskon markkinoinnista

Voimme markkinoida uskon elämää jatkuvana voittojen ketjuna – ja unohtaa sen tosiasian, että voitto on seurausta (niin sodassa kuin urheilussakin) jostakin, mikä pitää voittaa. Kun tällaisen markkinoinnin seurauksena ihminen nk. ”tulee uskoon” tai liittyy tällaista uskoa markkinoivaan seurakuntaan tai yhteisöön, hänelle on yllätys, kun vastaan tuleekin vastaan vastamäkeä, taisteluita, jne. Siitähän ei tuossa markkinoinnissa puhuttua mitään.

Seuraa kysymyksiä:

Mikä minun uskonelämässäni on pielessä, kun näin kävi?

Ehkä saan vastauksen:

Vaikeudet ovat synnin seurausta – ja looginen johtopäätös on, että elämässäsi on jotain pielessä.

Usein tuollaista uskoa julistavan ihmisen tai yhteisön elämässä on enemmän tai vähemmän torjuntaa. Sairaus, kärsimys, vastoinkäymiset lakaistaan maton alle tuollaisella jatkuvan voiton julistuksella – omassa ja toisten elämässä. Elämä on jatkuvaa Kismet -oloa – ja hymyä. Hymyillä on pakko, vaikka ei hymyilyttäisi.

On äärimmäisen tärkeää erottaa kaksi asiaa toisistaan: Usko ja uskottelu.

  • Uskottelu on sitä, että uskottelen kaiken olevan hyvin, vaikka tiedän, että niin ei ole.
  • Usko katsoo todellisuutta silmiin, kohtaa todellisuuden, Jumalan lupausten valossa.
  • Usko sovittaa oman elämän Jumalan lupauksiin, ei päin vastoin.

Mieheni on kertonut uskon elämänsä alkuajoilta voimakkaan painotuksen. Hänelle opetettiin:

Iskä antaa kaiken, mitä pyydän.

Ihanko totta??? Antaako ”Iskä” tosiaan minulle autoja, taloja, työpaikkoja, rahaa,… niin kuin MINÄ pyydän – vai antaako Hän silloin, kun pyydän Hänen tahtonsa mukaan?! Kysymys tosiaan on Hänen tahtonsa mukaan rukoilemisesta ja Hänen tahtonsa täyttymisestä – missä tärkeää on myös, että elän Hänessä ja Hänen tahtonsa (Sanansa) mukaan.

Voin kyllä väellä ja voimalla – ja jos osaan olla tarpeeksi röyhkeä, vaikka ”profetoimalla” saada asioita vaikutetuksi omaksi edukseni – mutta asialla ei tuolloin ole mitään tekemistä Jumalan siunauksen kanssa!

Ilo(i)lla on ero – ja niin on ”voitoillakin”!

On äärimmäisen tärkeää erottaa myös oikea ilo ”tekoilosta” (tai teeskentelyilosta).

Kiittäkää joka tilassa,…

näin kirjoitti Paavali (1. Tess. 5: 18, KR -38). Myöskään tuo iloitseminen ei ole totuuden kieltämistä vaan – niin kuin Paavali kirjoittaa – kiittämistä joka tilassa! Tai Filippiläiskirjeessä:

Iloitkaa aina Herrassa, vieläkin minä sanon: iloitkaa… (Fil 4: 4)

Herrassa me voimme iloita jokaisessa tilanteessa. Se on aivan eri asia kuin asiaintilan kieltäminen!

Sama pätee voittoon. Me voimme elää voittoisaa elämää – taistelujen keskellä!

Nyt Savellen ajatuksia herättävään kirjoitukseen. Niin, ja huomaathan, että kyseistä julistajaa pidetään ”menestyteologina” 🙂

Savelle kirjoittaa tämän päivän karismaatikkojen mieliaiheesta ”uudelle tasolle nousemisesta Jumalan kanssa”. Huomaa, että tässä tosiaankaan ei puhuta tasokristillisyydestä (jossa ikään kuin noustaan tasolta toiselle, tällaisen julistajina muun muassa Benny Hinn ja osa kotoisistakin ”tasojulistajista”), vaan eteen päin menosta uskonelämässä, mihin viittaa lainatut Raamatun jakeet 5. Mooseksen kirjassa Ehkä suomalaisittain olisikin parempi puhua eteen päin menosta kuin noista tasoista!

”Et voi edetä seuraavalle tasolle Jumalan kanssa kohtaamatta vastustusta.
Kun Jumala kehotti israelilaisia lähtemään sieltä, missä he olivat, siirtyäkseen eteenpäin, Hän lähetti heidät suoraan kohti vastustajiaan.”

”Lähtekää liikkeelle ja menkää Kanaaninmaahan: amorilaisten vuorille ja heidän naapurikansojensa alueille Jordaninlaaksoon, vuoristoon, läntisille kukkuloille, Negeviin ja meren rannikolle. Menkää Libanoniin ja aina suurelle Eufratvirralle saakka. Tämän maan minä luovutan teille. Menkää ottamaan haltuunne se maa, josta minä olen valalla vannoen antanut lupauksen teidän isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille sekä heidän jälkeläisilleen. ” ( 5. Moos. 1: 7-9)

Savelle jatkaa mielestäni osuvasti:

”Yksi syy siihen, miksi aikamme kristityt eivät kasva hengellisesti on se, että he haluavat elämäänsä miellyttävää kristillisyyttä. He haluavat kyllä mennä eteenpäin, mutta he eivät halua mitään vastus(tus)ta. He eivät halua painetta. He ovat omaksuneet virheellisesti ajatuksen, jonka mukaan, se mikä on Jumalan tahto, on helppo saavuttaa.”

Savelle lisää:

”Ok, jos tuo kerran on totta, niin en ikinä ole ollut Jumalan tahdossa!” ja viittaa Paul Harveyn sanomaan: ”Voit kertaheitolla sanoa, milloin olet matkalla menestykseen, koska silloin yleensä on vastamäkeä matkalla.”

Tee kuitenkin oikea analyysi – Joskus voin itsekin olla syypää tilaani!

Tosin vastamäen tullen pitää olla tarkkana siinä, mikä vastamäen on aiheuttanut. Olen kertonut vuosia jatkuneesta ahdistuksesta, joka kirjaimellisesti oli jatkuvaa, kun elin (näin jälki käteen ymmärrettynä) oudoissa karismaattisissa ympyröissä. Noinhan tuo ahdistus siellä selitettiin: Se oli taistelua. Vihollisesta lähtöisin. Joskus syynä olivat kuulemma ”kantturahenkiset ihmiset, joka tilaisuudessa sitoivat ilmapiirin – tai muuten vain pahan suovat ihmiset, jotka ”toivoivat” meille pahaa. Kelpo selitys. – Omituista vain, että tuo ahdistus ikään kuin lakkasi olemasta, kun otin etäisyyttä tuohon yhteisöön. Kipuilunikin (olen viitannut siihen prosessiin, joka minun oli käytävä matkallani, prosessin, jossa perin pohjin seuloin sitä, mikä oli hyvää ja mikä ei) keskellä minulla suurimmalta osin oli rauha!

Ainoa selitys näin jälkikäteen ymmärrettynä on se, että ahdistus oli tavalla tai toisella seuraus tuosta kieroon menneestä ”karismaattisuudesta”! Toisin sanoen

  • ”hengellisyyteen” verhottu manipulointi tms. ”sitoi” ilmapiirin niin, että se oli ahdistava. Toinen selitys oli se, että
  • en itsekään – yrityksistäni huolimatta – päässyt puhtain paperein, vaan osallistuin tuohon systeemiin eri tavoin, kuten sanomalla aameneni päätöksiin, jotka näin jälkikäteen ajateltuna olivat vääriä – ja jopa päätöksiin, joiden jo tuolloin tiesin olevan vääriä ja epäreiluja!

On äärimmäisen tärkeää tajuta, että tekemällä vääriä asioita ja osallistumalla vääryyteen (tai myös ummistamalla silmäni vääryydeltä) itse asiassa sidon itseni – vaikka kuinka yrittäisin perustella tuota asiaa esimerkiksi kuuliaisuudella auktoriteetille tms.!

Kristittynä minun pitäisi olla lahjomaton – eli esimerkiksi säilyttääkseni asemani tai päästäkseni eteen päin minun ei kuulu tehdä mitään väärää tai osallistua vääryyteen, muutoin olen osa tuota vääryyttä, mikä saa aikaan ristiriitoja omaan elämääni ja vie rauhan.

Se vaikka minkämoinen hengellinen auktoriteetti tai voideltu näyttäisi olevan vapaa tekemään outoja asioita, ei ole perustelu niiden tekemiselle.

Niin, en ole oikeutettu ”pyhittämään” tai kaunistelemaan omien mokieni seurauksia. Äärimmäinen esimerkki takavuosilta on omien lastensa hyväksikäytöstä vangittu pastori, joka kiitti kotisivuillaan siitä, että ”oli Kristuksen takia vankilassa.” – Läpi meni varmaan niille, jotka eivät tapausta tienneet. Itselleni ei, koska tuttavapiirissäni oli tuona pastorin entinen seurakuntalainen, joka kertoi koko tarinan. Tuollainen omien töppäysten ”pyhittäminen” on törkeää! – Ja kuten kuvioon kuuluu, myöhemmin tämän pastorin tultua vankilasta ja jatkettua suurenmoista profeetallista tehtäväänsä (juuri tuon hyväksikäytön aikana oli kotisivuilla mainosteksti, jossa luvattiin tuossa yhteisössä olevan Pyhä Henki ja puhdas profeetallinen sana!) ilmaantui uusille kotisivuille ukaasi, jossa uhattiin jokaista, joka ottaa pastorin menneisyyden esille, oikeusjutulla. YES! Noin sitä pitää!!!

Omatekoisen ongelman ydin

No loppupelissä noissa molemmmissa on taustalla sama ongelma: Enempää nämä ahdistuksen selittelijät kuin ihan itse aiheutetun ahdistuksen pyhittäjätkään eivät ole suostuneet maksamaan hintaa aidosta eteenpäinmenosta, johon KUULUU väärien asioiden matkasta jättäminen. Muistamme Vanhasta testamentista monen tappion syyn: Leirissä oli tunnustamatonta, sovittamatonta syntiä ja asioita, joita Jumala oli kieltänyt ottamasta tai mukana kantamasta. Vanhassa liitossa traagista oli, että vastuu tuosta oli kollektiivista. Tuho kohtasi koko kansaa. Ehkä aivan noin rajusti emme seurakuntina asiaa koe, mutta oma kokemukseni osoittaa, että vääryys kyllä helpostikin mädättää koko systeemin eri tasoisesti, jos siihen ei puututa eikä siitä henkilökohtaisesti oteta etäisyyttä. En edelleenkään voi kantaa tulta helmassani, ilman oman pukuni palamatta.

Elävä vihollinen

Aivan toinen asia on sitten tämä taistelu, joka tulee sen takia, että olemme juuri oikeassa paikassa, oikeaan aikaan – Jumalan suunnitelmassa. Siinä vastaan tulevat vihollinen ja vihollisen voimat, jotka Savellen sanoin:

”Vihollinen ei suinkaan mene maahan eikä leiki kuollutta. Se haluaa sinut pysyvän maahan lyötynä. Se haluaa sinun myös pysyvän mukavuudenhaluisena. Miksiköhän? Sillä silloin sinä et uhkaa sitä. Se meinaa pitää sinut alhaalla.”

Kuitenkin sama lääke…

Seuraava ohje koskee kaikkia edellämainittuja tapauksia: Niitä, jotka ovat omien toimiensa vuoksi menneet asioissaan solmuun ja niitä, jotka ovat solmussa sen takia, että vihollinen yrittää laittaa heidät alas.

Molemmissa tapauksissa oikea lääke on etsiä Herraa. Jos haluamme kuulla, mitä Herra elämällämme meinaa, kyllä sen tajuamme. Näiden ensinmainittujen iso ongelma on se, että he yrittävät tehdä asiat omalla tavallaan. Se yksinkertaisesti ei onnistu – ainakaan pitkän päälle. On sanottu, että Jumala ei kunniaansa muille anna. Totta se on. Minun ja Jumalan dynastia ei ole sama juttu – ja minun on aivan turha yrittää niitä yhdistää. En voi perustaa omaa vanhurskauttani enkä rakentaa hengellisesti omaa valtakuntaani. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luopua tuosta oman etsimisestä ja alkaa etsiä ensin Jumalan valtakuntaa (ja minun on ihan turha yrittää vedättää Jumalaa tuossa asiassa, koska Hän tietää sydämeni läpikotaisin!) – Lupaus on: Kaikki muu annetaan sen ohessa. Jumalan etsiminen ja Jumalassa pysyminen tuottaa sen, että menemme ennemmin tai myöhemmin eteen päin.

Lainatut lähteet: Jerry Savelle Daily Devotional 12.1.2013

6 thoughts on “Sotaa ja rauhaa Jätä kommentti

  1. Hyvä kirjoitus. Erityisaplodit tunnustukselle, että itsekin on tullut mokia tehtyä. Hengellisen väkivallan uhri helposti haluaa kietoutua viattomuuden viittaan myöntämättä, että on itsekin ollut osa systeemiä. Tiedän, koska minäkin olen omat kierrokseni tehnyt epäterveessä karismaattisessa karusellissa, ollut uhri, mutta ikävä kyllä tavalla tai toisella myös tekijä. Asiat, joista kerrot tässä ja muissakin kirjoituksissasi ovat hyvin tuttuja ja koettuja (ja hyvin terapeuttisia lukea selvin sanoin asioita, joita itsellä on vain häälynyt jossain mielen rajalla. Havaita että ahaa, niinhän se onkin).
    Vaikka kuinka yrittäisi puolustutua, että niissä kuvioissa on tosi vaikea selvitä täysin puhtain paperein; joukkopaine on niin kova, halu kuulua joukkoon, halu olla mukava, saada hyväksyntää, luottamus auktoriteeteiksi itsensä julistaneisiin ja – olihan siinä jotain omiin haluihin vastaavaa, koska siihen niin innokkaasti sukelsi mukaan.
    Minulla on samanlainen kokemus, että niistä vammoista, joita siellä sai ja uhrin osasta parantuminen voi tapahtua vasta, kun tunnustaa oman osuutensa vääryyteen. Onhan se ihan järkevää, koska muutoinhan sitä saattaa päätyä toistamaan samaa kuvioita jossain toisessa yhteydessä. Kun eiväthän nämä yltiökarismaattiset seurat ole ainoita paikkoja, joissa kummallisia vinoutumia esiintyy. Samoihin asioihin, vain lievemmässä muodossa tai erilaisessa ilmiasussa törmää kyllä maltillisemmissakin seurakunnissa.

    Tykkää

    1. Kiitos, Ulla, kommentista. – Sinulla on taito mennä terävästi asioiden ytimeen – ja sanoittaa se, mitä näet/koet. – Kiitos peilistä, jonka olet muutamalle kirjoitukselleni antanut. ❤

      Tykkää

      1. Löysin vanhoista artikkeleistani yhden näkökulman aihepiiriin:
        ”– tietyt ihmiset ja uskonyhteisöt, joihin kiinnittäydyin, antoivat taustaani vasten väärän signaalin ja tuntuivat turvallisilta, vaikka tosiasiassa olivat vahingollisia ja haavoittivat entisestään –”

        Myös irtioton jälkeen on riski mennä mukaan johonkin, mikä lopulta ei tee hyvää. Siksi eheytymisen alkuun pääseminen on elinehto. https://sourcepublication.net/2011/06/16/sina-selvisit/

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s