287. Toisenlainen

287. Toisenlainen

”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.” (2. Kor. 3:18)

Jae on osa isompaa kokonaisuutta.

Hedelmä – Paavalin suosituskirje

Kysymys oli ilmeisesti – jälleen kerran – keskustelusta, jonka kanssa Paavali joutui kasvotusten, oliko hän ”aito apostoli”, vaikka ei ollut silminnäkijätodistaja siinä mielessä kuin esimerkiksi Pietari tai Johannes. Mikä oli hänen suosituksensa, kuka häntä suositteli?

”Alammeko jälleen suositella itseämme? Tarvitsemmeko mekin teitä varten tai teiltä suosituskirjeitä niin kuin eräät muut?”

Paavali viittaa työnsä hedelmään ”toisenlaisena” suosituskirjeenä:

”Te itse olette meidän suosituskirjeemme, joka on kirjoitettu meidän sydämiimme kaikkien ihmisten nähtäväksi ja luettavaksi. Olettehan te selvästi Kristuksen kirje, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille. Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin.”

Kyky Jumalalta
Paavali tuo esille huomionarvoisen seikan:

”Tällaisen luottamuksen Jumalaan on Kristus saanut meissä aikaan. En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta, ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.”

Paavalilla oli vahva ”teologinen” tausta ja koulutus. Hän oli Vanhan liiton kirjoitusten tuntija. Siksi hän oli myös vahva todistaja Kristuksen puolesta, kun hänen silmänsä avautuivat Kristuksen todellisuudelle. Kohdassa tulee vahvasti esille Paavalin riippuvuus Jumalasta. Hänen kykynsä ja kelpoisuutensa oli peräisin Jumalalta.

Ylivoimainen kirkkaus
Tämän jälkeen Paavali tuo esille – jälleen kerran – Uuden liiton ylivoimaisuuden Vanhaan liittoon nähden.

”Jo kuolemaa palveleva virka, jonka säädökset oli kaiverrettu kivitauluihin, säteili sellaista kirkkautta, että israelilaiset eivät voineet katsoa Moosesta kasvoihin. Ja kuitenkin hänen kasvojensa kirkkaus oli katoavaa. Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka! Jos kerran tuomion julistamisen virkaa ympäröi kirkkaus, paljon kirkkaampi loiste ympäröi silloin vanhurskauden julistamisen virkaa. Sen kirkkaus on niin ylivoimainen, että sen rinnalla himmenee se, mikä ennen säteili kirkkaana. Sillä jos sekin, mikä on katoavaa, säteilee kirkkautta, vielä paljon kirkkaampaa on se, mikä on pysyvää.”

Paavalilla oli vertailupintaa. Hän tunsi vanhan ja hän tunsi uuden. Tuo uusi oli monin verroin enemmän, kirkkaampi! Niin, kaiken järjen mukaan uuden liiton palvelijan olisi moniverroin pitänyt peittää myös kasvonsa. Toisin kuitenkin oli:

”Koska meillä on tällainen toivo, esiinnymme aivan avoimesti, toisin kuin Mooses, joka pani kasvoilleen peitteen, jotteivät israelilaiset näkisi katoavaisen loisteen häviämistä. — Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.”

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka lähellä kreikan sana ελπις [elpis] ´toivo´ on uskoa. Se tarkoittaa tulevaisuuden ”odotusarvoa” joko positiivista (odotan tulevaisuudelta hyvää) tai negatiivista (odotan tulevaisuudelta huonoja asioita). Avoin esiintyminen παρρησια
[parrhesia] puolestaan viittaa esimerkiksi ´puhumisen vapauteen´ merkityksissä ´avoimesti, suoraan, ilman salaamista; ilman epäselvyyttä tai kiertelyä; ilman vertaamista johonkuhun; vapaasti, pelottomasti, iloisesti luottaen; rohkeasti´. Uuden liiton palvelijana suhteeni niin Jumalaan kuin lähimmäisiinkin saa olla avointa ja mutkatonta. Sinulla ja minulla on Jeesuksen veren kautta pääsy kaikkeinpyhimpään – eikä meidän tarvitse pelätä kirkkauden menettämistä, jos/kun sitä jaamme.

Suorastaan ihmeelliset ovat sanat: Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus! Missä Herran Henki on siellä ei ole esimerkiksi vääränlaista pelkoa!

Toisaalta – Herran kirkkauden kohtaaminen on edelleenkin kokemus, joka kaiken järjen mukaan jättää jälkensä:

”Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.”

Muuttumista tarkoittava sana μεταμορφοω [metamorphoo] tarkoittaa muuttumista toiseksi. Tuossa muutoksessa – näin Paavali sanoo – me muutumme saman kuvan kaltaisuuteen – kirkkaudesta kirkkauteen.

Jäin pohtimaan, tarkoittavatko nuo Paavalin sanat nimenomaan sitä, että muutumme tuosta Vanhan liiton kirkkaudesta suurempaan kirkkauteen, sitä josta Paavali puhuu aiemmin.

Joka tapauksessa todellin Kristuksen kohtaaminen ei jätä meitä kylmäksi tai muuttumattomiksi, vaan tosiaan siinä tapahtuu jotakin, minkä saa aikaan Herra, joka on Henki.

Pyydänpä sinua, lukijani, rukoillen mutustelemaan kohtaa – ja miettiä, mitä kohta sinulle puhuu.

Vastaa