285. Tehdään tämä Hänen tavallaan!

285. Tehdään tämä Hänen tavallaan!

Tuosta vastauksesta riippuu, näemmekö tuollaista liikehdintää. Nimittäin Jumala ei sitoudu meidän missioihimme elleivät meidän missiomme ole samalla Hänen missionsa – eikä Hän tee meistä aallon harjalla ratsastavia ”messiaita”. Toistan vielä: Se mitä Jumala Sanansa ja Henkensä kautta haluaa tehdä, on kirkastaa yksin ja ainoastaan Kristusta, kaikessa ja kaiken kautta.

Kirjoituksessani Jumalan tuntemisesta 2/2 viittasin siihen, kuinka Juudas pyrki hyötymään Jeesuksesta (ja käyttökassasta).

Juudas on asiasta äärimmäinen esimerkki. Mutta – niin kuin kirjoituksessani totesin – ”myös meillä voi olla kiusaus hyötyä hänen asioistaan”.

Avun hakemisessa, sen rukoilemisessa, eteenpäin pyrkimisessä, jne. ei ole mitään väärää- Toisaalta raja väärään hyödyn tavoitteluun on hiuksenhieno.

On hienoa, että odotamme ja rukoilemme herätystä, sitä että jokin liikahtaisi seurakunnissamme, kirkoissamme. On hienoa, että jonkun kautta on tullut rohkaisevia sanoja (profetioita) asian suhteen. Ongelma tulee (viittaan taas tuohon kertomukseen ”parantajapappikanditaatista”, henkilöstä, joka pyrki olemaan Ylivainio/Juntunen), kun alamme pitää esimerkiksi herätystä tai noita lupauksia herätyksestä, astinlautoina tai mahdollisuuksina itsellemme esimerkiksi saada asemaa, näkyvyyttä tai ”penkin täytettä”. Sitten kun herätys tulee, pääsemme mekin osingoille…

Tilanne muistuttaa Jaakobin ja Johanneksen äidin kysymystä:

”Lupaathan, että nämä kaksi poikaani saavat valtakunnassasi istua vierelläsi, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolella.” (Matt. 20: 21)

Jaakob ja Johannes olivat ymmärtäneet, että jotain varsin spesiaalia Jeesuksessa oli, ja heille oli muodostunut ”pakkomielle” saada paras paikka Jeesuksen vierellä. Asiaa Jeesukselta varmistamassa oli poikien äiti.

Jeesuksen vastaus antaa ymmärtää, että asia ei ollut aivan noin yksinkertainen. Ei Jeesus jakanut parhaita paikkoja valtakunnassaan, vaan täytti Isänsä tahdon. Tuon tahdon täyttämiseen Hän ohjasi seuraajiansakin.

Jumalan valtakunnan ilmestyminen, aika, paikka ja myös itse kunkin paikka ja ”asema” oli Isän käsissä. Poikana (ja edes poikana!) Jeesus ei lähtenyt taivuttelemaan tai manipuloimaan Isäänsä vaan luotti siihen, että Isä tekee oikein.

Meidän pitäisi vihdoin viimein alkaa tajuta, mistä Jumalan valtakunnassa – ja siinä kaivatussa herätyksessäkin – on kysymys. Ei tosiaankaan siitä, että me paistattelisimme parrasvaloissa! Totta kai liikehdintä näkyy kävijätilastoissa, seurakunnan aktiivisuuden ja aktiivien kasvussa ja saattaa se näkyä ihmeellisten asioiden ja ilmiöidenkin muodossa – ja siinä, että meillä on kentässä vientiä. Mikään noista edellämainitusta ei kuitenkaan ole liikehdinnän/herätyksen ydin, eikä se ole sen ykköstavoite.

Kristuksen kirkon keskiössä tulee olla julistus Kristuksesta, niin että tuo kirkko kiinnittää katseensa Kristukseen ja kutsuu ihmisiä Kristuksen luokse. Kaiken tulee palvella tuota tavoitetta.

Mielestäni nyt on itsetutkiskelun paikka:

Kun rukoilemme elämää seurakuntiimme, kirkkoihimme/kerromme eteenpäin rohkaisevia viestejä liikehdinnästä, jonka Jumala antaa, jne. miksi niin teemme? Onko meillä tietoisesti tai tiedostamattomasti ajatus päästä ratsastamaan herätyksen aallon harjalla ja/tai istuttamaan tuo ”herätys” meidän suunnitelmiimme, kasvustrategioihimme ja tavoitteisimme? Vai onko ajatuksissamme oikeasti se, että haluamme nähdä muutoksen itsessämme ja ympäristössämme – ja olemme valmiit tekemään sen, mihin Jumala meidät johdattaa Hänen tavallaan?

Tuosta vastauksesta riippuu, näemmekö tuollaista liikehdintää. Nimittäin Jumala ei sitoudu meidän missioihimme elleivät meidän missiomme ole samalla Hänen missionsa – eikä Hän tee meistä aallon harjalla ratsastavia ”messiaita”. Toistan vielä: Se mitä Jumala Sanansa ja Henkensä kautta haluaa tehdä, on kirkastaa yksin ja ainoastaan Kristusta, kaikessa ja kaiken kautta.

Vastaa