284. Elämä lähtee virtaamaan

Meille kuuluu tehdä se – ja ainoastaan se, minkä Herra on meille tarkoittanut. Silloin me olemme parhaimmillamme – ja myös Herran asiat ”hyötyvät” siitä eniten.

Tunnemme hyvin Jeesuksen sanat viinipuusta:

”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän.

Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät.

Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.

”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.

Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen.

Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.

Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi–” (Joh. 15:1-11)

Kumpaankiin alussa esittämään kysymykseen on vastaus: Kyllä – kyllä se on mahdollista. Kyllä – kyllä se on tarpeellista. Hengellisessä elämässä ja työssä olemme perinjuurin riippuvaisia Kristuksesta. Jos emme ole Hänessä, emme aidosti kanna oikeaa hedelmää. Vain aito pysyminen Kristuksessa on eteenpäinmenon salaisuus.

Kiinnitin oikeastaan vasta nyt huomion siihen, mitä Jeesus sanoi jakeessa 3: Sana, jonka Hän on puhunut, on puhdistanut heidät! Tuossa evästä meillekin! Jumalan puhdistava Sana puhdistaa – myös meidät, kun annamme sen tehdä niin. Jos emme, niin emme kanna hedelmää siinä määrin kuin meidän olisi tarkoitus.

Tuomarien kirjassa kuvattiin Israelin kansan tappioiden juuri: He eivät tehneet niin kuin Jumala oli sanonut. Siksi he eivät myöskään pystyneet Hänen tekoihinsa.

Tätä karismaattista soppaa pohtiessa on oikeastaan aika traagista, että nimenomaan tässä kentässä korostetaan kuuliaisuutta Jumalalle ja Hänen Henkensä äänelle. Jäljestä voi päätellä, että tuo julistus jää joskus sanahelinän tasolle. Jos oikeasti rakastaisimme Herraamme, tekisimme Hänen sanansa mukaan.

”Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.” ( Joh 15:10)

Paavali kirjoittaa Korinttilaisille:

”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.” (1 Kor 13: 1-3)

Huomaathan, miten rakkaus kytkeytyy Jumalaan ja Hänen ominaisuuksiinsa – ja käskyihinsä!

”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.”

Ehkä sinusta tuntuu pahalta, kun sanon, että armolahjoilla on väliaikainen tehtävä – rakentaa tässä ajassa (tosin ikuisuuttakin ajatellen) Kristuksen Ruumista.

”Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.”

Kirjoitin muutama päivä sitten siitä verukkeesta, joka minulle(kin) on sanottu moneen otteeseen: ”Immeisijähän myö ollaan” ja ”Jokkainen seurakunta on vajavainen.” Niin on – mutta Efesolaiskirjeen 5. luvun mukaan Kristuksen tavoite oli jo ristillä puhdas, tahraton seurakunta.

Joku on sanonut, että Jumalan valtakunnan jännite on monella tapaa: Jo nyt – ei vielä. Totta tosiaan, tuo jännite näkyy niin monessa – myös tässä.

”Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä.” (Ef. 5: 26, 27)

Korinttilaisille Paavali toteaa:

”Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.” (1. Kor 13: 11)
… ja jatkaa
”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.” (1 Kor. 13: 12)

Kristuksen työ tähtäsi eteenpäinmenoon ja suurempaan puhtauteen. Paavali totesi, että hän on siirtynyt lapsuudesta aikuisuuteen – mutta matka on vielä kesken. Ei edes ole vielä selvillä, mitä hänestä oikein tulee. Vasta sitten, kun kaikki on täydellistä (Taivaassa) se selviää.

Tärkeintä on olla matkalla – puhdistettavana – juuri nyt.

Ei meidän tarvitsekaan tietää kaikkea sitä, mikä mihinkin on johtanut. Miksi olemme itsemme liemeen saattaneet. Tärkeintä on, että tilanteelle tapahtuu jotain juuri nyt.

Jumala haluaa käyttää sinua ja minua Hänen asioissaan. Siksi Hän haluaa myös puhdistaa sinut ja minut. Edes hengellisessä viitekehyksessä tapahtuneet kommervenkit ja konnankoukut eivät kuulu meille. Ei meille kuulu hengellisten asioiden käyttäminen omina astinlautoinamme. Meille kuuluu tehdä se – ja ainoastaan se, minkä Herra on meille tarkoittanut. Silloin me olemme parhaimmillamme – ja myös Herran asiat ”hyötyvät” siitä eniten.

Jos joku noista aiemmin kirjoittamistani asioista osui ja upposi, pyydä anteeksi ja muuta suuntaa. Siinä on tie eteenpäin – Jumalan mielenmukaiseen elämään ja työhön.

Uskaltaisin sanoa, että elämä lähtee virtaamaan uudella tavalla – ja sitä Jumala tahtoo!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s