Mitä Jumalan tunteminen on (Jumalan tuntemisesta osa 2/2)

Mitä Jumalan tunteminen on (Jumalan tuntemisesta osa 2/2)

Vanhan testamentin kirjoituksissa koskien Jumalan tuntemisesta käytetään sanaa ידע [jada], ’tietää’, ’tuntea ymmärryksen kautta’, ’tuntea kokemisen kautta’ ja ’havaita/erottaa’, ’tunnistaa’, ’hyväksyä’, ’huomioida’, ’olla tuttu’.
Jumalan tunteminen näyttää Raamatun perusteella tarkoittavan, että

  • voimme tulla tuntemaan Hänet ymmärryksellämme ja
  • voimme tulla tuntemaan Hänet myös kokemisen ja kosketuksen kautta. Se näyttää tarkoittavan myös, että me
  • voimme havaita, erottaa hänet (ikään kuin jonkun ihmisen josta kusta toisesta hänen piirteidensä perusteella)
  • tunnistaa hänet
  • hyväksyä hänet (ystäväksemme, tms.) ja
  • tuntea hänet ikään kuin henkilökohtaisen ystävämme.

Uudessa testamentissa vastaava sana Jumalan tuntemiseen viittaava sana on γινωσκω [ginosko], joka merkitsee ’oppia tuntemaan’, ’tulla tuntemaan’, ’saada tieto erottaa/havaita’, ’ymmärtää’, ’tietää’. Sana on myös juutalainen idiomi miehen ja vaimon seksuaaliselle kanssakäymiselle.

Minusta tämä muistuttaa paljon Johanneksen kirjoitusta:

”Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta.
Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme. Me ilmoitamme teille iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille.
Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, jotta teilläkin olisi yhteys meihin. Meillä on yhteys Isään ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen.
Tämän me kirjoitamme, jotta ilomme tulisi täydelliseksi. (1. Joh. 1:1-4)

Kysymys on ensikäden tiedosta, kokemuksesta ja tuntemisesta, jota ensimmäiset kristityt kertoivat eteenpäin, jotta muutkin löytäisivät tuon saman tiedon, kokemuksen ja tuntemisen.

Uskon kanssa törmäämme ymmärryksen esteisiin, kuten kysymykseen siitä, KUINKA voimme tänään – noin 2000 vuotta Jeesuksen syntymän ja kuoleman jälkeen – (muka) oppia tuntemaan Hänet. Olisi paljon helpompaa uskoa, jos näkisimme samat teot ja kohtaisimme Jeesuksen kasvotusten.

Vai olisiko sittenkään? Ei Jeesus ollut ”helppo pala” aikalaisillensakaan. Edellisessä kirjoituksessani kerroin Nikodemoksesta, joka jäi ihmettelemään sitä, kuinka ihmeessä Jumalan valtakuntaan päästään ”syntymällä toisen kerran”. Mahdotonta, sanoi Nikodemos ensimmäisen kerran… Siitä huolimatta löydämme Hänet Jeesuksen puolustajien joukosta Jeesuksen elämän viime metreillä ja myös niiden joukossa, jotka hautasivat Jeesuksen. Nikodemos näyttää siirtyneen Jeesuksen seuraajaksi, tajunneen sen, mitä tarkoittaa:

”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” (Joh. 3: 3)

Näyttää siltä, että – tavalla tai toisella – jotain sellaisille ihmisille valkeni matkan varrella, jotka lähtivät Jeesuksen seuraan:

Esimerkiksi Johanneksen kuvaus Natanaelista:

”Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: ´Me olemme löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja profeettojen kirjat todistavat! Hän on Jeesus, Joosefin poika Nasaretista.´ ´Nasaretistako?´ Natanael kysyi. ´Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?´ ´Tule, niin näet´, sanoi Filippus.

Kun Jeesus näki Natanaelin tulevan, hän sanoi: ´Siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä!´´Mistä sinä minut tunnet? kysyi Natanael. Jeesus vastasi hänelle: ´´ Jo ennen kuin Filippus kutsui sinua, näin sinut viikunapuun alla.´ Natanael sanoi: ´Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas!´ Jeesus sanoi hänelle: ´Uskotko jo sen perusteella, että sanoin nähneeni sinut viikunapuun alla? Paljon suurempaakin saat vielä nähdä.´” (Joh. 1: 45-50)

Tai evankeliumin kuvaus Pietarista, joka omalla tavallan oli hidas vakuuttumaan. Monen mutkan ja tapahtuman kautta Jeesus osoitti Pietarille, kuka Hän on ja kuinka Hänen työtään tehdään!

Joillakin loppui taistelukestävyys. Joidenkin mielestä Jeesus meni liian pitkälle. He kääntyivät pois. Esimerkiksi Johanneksen kuvaus

”Tämän kuultuaan monet hänen opetuslapsistaan sanoivat: ´Sietämätöntä puhetta. Kuka voi kuunnella tuollaista?´ — Monet Jeesuksen opetuslapset vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan.” (Joh. 6: 60, 66)

… Vielä tuossa vaiheessa mukana oli Juudas, jonka evankeliumien perusteella tiedämme tavoitelleen Jeesuksesta (ja käyttörahoista) hyötyä – ja loppuvaiheissaan rahasta ”myyneen” Jeesuksen!

Huomaamme, että Jeesuksen seuraaminen ja Häneen uskominen ei ole välttämättä mikään kivuton juttu! Myös meidän mielestämme Jeesus voi mennä liian pitkälle – ja myös meillä voi olla kiusaus hyötyä hänen asioistaan.

Olen useassa kirjoituksessani viitannut kokemukseen uskonelämäni alkuajoilta. Henkilöön, joka halusi olla uusi Niilo Ylivainio ja jäljitteli Seppo Juntusta. Sinällään on OK, jos haluamme tehdä Jeesuksen tekoja – Niihin kuuluu myös sairaiden parantuminen, mutta… jos motiivimme on ratsastaa herätyksen ja hengellisen liikehdinnän aallonharjalla saadaksemme itsellemme näkyvyyttä, kukkarollemme täytettä, seurakuntaamme kävijöitä, motiivimme on hyötyä Jeesuksesta. Siitä ei ole pitkä matka kepulikonsteihin! Sellaisen yllä ei lepää aito Jumalan voitelu – vaikka henkilö jotain muuta väittäisikin!

Seuraavat Paavalin sanat kuvaavat noita esteitä oivaltavasti:

”Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,
me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.” (1 Kor. 1: 21,24)

Alkutekstin kohta ei sisällä mitään knoppailua: Sekä Jumalan viisaudesta, että maailman viisaudesta Paavali käyttää samaa sanaa σοφια[sophia] ja osoittaa, että siltikin Jumalan viisaus eroaa maailman viisaudesta. Aivan niin kuin Jeremia kirjoitti Jumalan sanat: Minun tieni ovat teidän teitänne korkeammat!

Olemme Jumalan ilmoituksessa ja uskossamme Jumalan varassa. Ei meidän tyylillämme – vaan Jumalan!

Huolimatta siitä, että törmäämme – aivan niin kuin Jeesuksen tai Paavalin aikana – ymmärryksen esteisiin… Ei ristiinnaulittu Kristus tai Hänen tekonsa näytä aina niin voimallisilta tai viisailta… Silti HÄN ON Jumalan voima ja Jumalan viisaus.

Paavali kärjistää:

”Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.” (1 Kor. 1: 25)

Tietenkään Jumala ei ole hullu, eikä Hän ole heikko. Paavali yksinkertaisesti vain osoittaa, että Jumala on enemmän kuin me ymmärrämme!

Mutta miten sen Jumalan oikein sitten tulee tuntemaan?

Yksinkertaisesti uskomalla Hänen Sanansa, ilmoituksen Hänestä itsestään.

Matkan varrella tulemme huomaamaan, että Hän on se, joka Hän on ilmoituksensa perusteella.

Johanneksen sanoin:

”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh 1: 14)

Vaikka aikaeroa kertomuksen tapahtumiin on noin 2000 vuotta, on myös meidän aikanamme mahdollista oppia tuntemaan Jeesus – jopa läheisesti.

”Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta.”

Esimerkiksi Paavalin kohdalla tapahtui juuri näin. Paavali ei ollut Jeesuksen ”silminnäkijätodistaja”. Muutoinkin hän oli aika epäotollinen krisitittykanditaatti, koska oli intohimoisen fanaattinen krisittyjen vainoja ja varma siitä, että oli tuossa asiassa oikeassa. Kristuksen radikaali ilmestyminen muutti kaiken. Paavalista tuli tuon ilmestymisen – ja sitä seuranneen opetuksen (jonka Kristus antoi tuossa ilmestymisessä seuraajiensa käsiin) seurauksena vaikuttavimpia ensimmäisiä kristillisiä johtajia. Toinen esimerkki on Timoteus. Hän kaikesta päättäen omaksui uskon kodistaan.

Tämä osoittaa, että usko on mahdollista omaksua – vaikka ei Jeesusta näkisi (esim. edes näyssä): Ehkä tuohon viittaavat Jeesuksen sanat Tuomakselle: Autuaat, ne jotka uskovat, vaikka eivät näe.

Mitä enemmän antaudumme Jeesukselle ja mitä enemmän annamme Hänen kuljettaa, sitä enemmän näemme Häntä.

Oleellisinta on, että osaamme erottaa tässä HÄNET kaikesta muusta.

Paavalin sanoin

” — minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.” ( 1 Kor. 2: 2)

ειδω [eido] tai οιδα [oida] tarkoittaa tuntemisen lisäksi muun muassa katsomista ja huomion kiinnittämistä.

Tästä aiheesta lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Vastaa