281. Kuin mesi kimalaisille – vallan ja turvallisuuden houkutus

Esimerkiksi uhrautumalla tai uhraamalla emme saa itsellemme sen parempaa taivaspaikkaa kuin enempää vapauttakaan – vaikka julistuksessa kuinka väitettäisiin. Päinvastoin pyrkiessämme rakentamaan omaa vanhurskauttamme luiskahdamme ”lain kirouksen” alle. —
Meidän on tajuttava, että Kristus on lunastanut meidät kertakaikkisella uhrillaan kertakaikkisen vapaiksi. Siihen työhön me emme voi – eikä meidän tarvitse mitään lisätä!

Lupasin eilen jatkaa vallanväärinkäytön ja -väärinymmärryksen solmujen parissa.

Pohtiessani käsillä olevaa aihetta, uskallan väittää, että varsin usein – erityisesti karismaattisessa kentässä – vallanväärinkäyttö ja/tai -väärinymmärrys liittyy joko armolahjoihin tai Raamattuun.

Mettä kimalaisille

Olen pohtinut sitäkin, MIKSI nimenomaan karismaattinen kenttä näyttää olevan herkkä tämmöiselle ja tullut johtopäätökseen, että nimenomaan sen vuoksi, että joko tietoisesti tai tiedostamattomasti olemme löytävinämme ratkaisun ”valtapulmaamme” tästä kentästä – ja siinä on myös syy siihen, miksi jotkut hakeutumalla (tietoisesti tai tiedostamattomasti) hakeutuvat tähän kenttään (joko terveisiin tai sitten kipeisiin ympyröihin). Karismaattisuus on kuin mesi kimalaisille tietyille ihmisille:

1) Elämän jano
Totta kai – uskoisin, useimmat meistä – haluamme, että usko toimii. Kuollut usko tuskin ketään vakuuttaa. Elämä ja valo – feikkikin – vetää puoleensa.
2) Rakkaus ja sitä kautta tuleva turvallisuus, hyväksyntä ihmisten ja Jumalan läsnäolossa
3) Vastaukset
4) Valta ja sitä kautta tuleva turvallisuus

Joudumme käsittelemään aihetta vähän skitsofreenisen oloisesti kahta kautta: Ensiksikin valtaa tavoittelevien ja sitten turvallisuutta tavoittelevien näkökulmasta – ja siitä näkökulmasta, että jossain vaiheessa nämä toisiaan puoleensa vetävät vastakohdat kohtaavat – ja (karismaattinen) soppa on valmis!

Vallan ja näkyvyyden houkutus

Valtaa, näkyvyyttä, jne. tavoittelevia karismaattisuus vetää puoleensa siksi, että se tajoaa yhden mahdollisuuden vaikuttaa ihmisiin. Erityisesti narsistit ovat tässä kentässä kuin kala vedessä. Ensinnäkin he ovat mielettömän hyviä näyttelijöitä ja roolipelaajia, toiseksi karismaattisuus (usein höystettynä auktoriteettiopetuksella) tarjoaa tähän lisävälineitä.

Olen kertonut uskontaipaleeni alkuajoilta esimerkkiä parantajapappikanditaatista, joka yritti olla (uusi) Niilo Ylivainio ja jäljitellä myös Seppo Juntusta. Kehnoin tuloksi. Ilmeisesti tällä kanditaatilla loppui patterit kesken, koska hän ei päässyt alkua pidemmälle. Jotkut sen sijaan ovat päässeet oudoillakin motiiveilla eteenpäin, kirjaimellisesti ”parantajapapiksi” saakka (en nyt tarkoita Juntusta :)…)

Ongelma noissa oudoissa motiiveissa on, että hengellisessä kentässä, uskossa, armolahjoissa, jne. nähdään jotain, mikä itsestä tuntuu astinlaudasta johonkin omaan tavoitteeseen: olkoon se sitten avioliitto, seurakunnan johtoryhmä, kunnan valtuusto, media,…ihan mikä tahansa asia, jossa voidaan vaikuttaa ja päteä. Sinällään tuon sävyeron huomaaminen on kiusallisen työlästä: Oikea on niin lähellä väärää. Kysymys oikeastaan kuuluu: Ajanko omaa asiaani vai Jumalan? Toteutanko omaa missiotani vai Jumalan?

Vallan työkalupakki

Nimenomaan tässä sävyerossa on vaara joutua solmuun oman elämänsä kanssa – ja sotkea jonkun toisen elämä. Esimerkiksi johtamisesta, opettamisesta tai profetoinnista (tms. ilmestyslahjoista, kuten tiedon ja viisauden sanat, jopa näyt ja unet) tulee väline hallita, manipuloida ja johdatella.

Esimerkiksi tarkoitushakuiset saarnat (tyypillinen tällainen ohiampuva tarkoitushakuinen saarna on voimakas kutsu uskoontuloon, kun huomataan vieras joukossa (koskee herätyskristillisiä piirejä). Joukossa ei ole ketään ”uskosta osatonta” – ei edes tuo vieras. Rankempia esimerkkejä ovat ”uhrisaarnat”, kun tiedetään jonkun ”äveriäämmän” istuvan salissa, ”tottelemattomuudesta varoittava saarna”, jos joku on ollut käymättä tilaisuuksissa, jne.) ovat tyyppiesimerkkejä tällaisesta tarkoitushakuisuudesta. Tässä on sävyero seurakunnan paimentamiseen ja opettamiseen Sanalla. Aiheita voi ottaa esille ja siihen voi rukoilla ajantasaista ohjausta Ylhäältä, mutta yllämainitsemani tarkoitushakuisuus on enemmän omaa vaikutusvallan yrittämistä kuin johdatusta – ainakin useimmiten!

Profetiat ja muut ”ilmestyslahjat” ovat oivallinen ”johtamisen – ja johdattelunkin” väline karismaattisissa piireissä. Harva älyää edes kyseenalaistaa profetiaa, unesta tai näystä puhumattakaan. Takavuosina minulla on muutama pöyristyttävä kokemus profetoinnista, joissa selkeästi yritettiin vaikuttaa lihan käsivarsin päätöksiini. Pöyristyttävin esimerkki liittyy kuitenkin uneen, jolla eräs ”uskonveli” piti minua pihdeissään vuoden päivät. Tuon unen perusteella hän syytti minua asiasta, jota en koskaan ollut tehnyt – asialle oli todistajia muutama kappale. Hämmästelin, että mitenköhän tuo ”veli” omiaan näkee – vai onko sielunvihollinen unen hänelle lähettänyt. Kahden vuoden kuluttua tämä ”veli” sitten viimein antoi vastauksensa tuohon asiaan: (Luet sanat oikein, vaikka tuntuu aluksi, että et ole niitä oikein lukenut…) ”Minä halusin vain kokeilla sinua.” Ai jassoo… KOKEILLA MINUA KEKSITYLLÄ UNELLA! Onpa kristillistä! Profeetallista! Tosiaan!!!

Myös tieto voi olla vallanväline. Muistan erään julistajan – samoin uskonelämäni alkuajoilta – joka kertoi periaatteessa vaatimattomanoloisesti, kuinka paljon hän Raamattua tuntee ja asioita tutkii. On myönnettävä, että kiitettävästi hän kyllä käyttikin aikaa selvänottamiseen asioista – MUTTA ongelma oli siinä, että tuosta tiedosta ja sen perusteella julkituotavasta ”uudesta ilmoituksesta” tuli vetonaula, joka veti ihmisiä – mutta piti heitä myös kiinni tuossa julistajassa. Oma lukunsa on tietenkin se, että osa noista ”uusista ilmoituksista” (puettuna ”profeetalliseen” sanaan) meni kilometritolkulla huti. Tiedollinen tietokin on hyvä asia, koska se varjelee sudenkuopilta. Tiedollinen tieto on yksi osa-alue, jonka kautta myöskin tulemme tuntemaan Sanaa, Jumalaa ja Hänen asioitaan. Pyhän Hengen antama ”ilmestys” (sanalle valitettavasti ei ole suomessa kunnon vastinetta…) ja asioiden avaaminen tuo asiat meille lähelle, henkilökohtaisiksikin, samoin johdatus, jne. Mutta koskaan noihin ei liity manipulointia, vedättämistä, tms.

Turvallisuushakuisen unelma

Entä sitten, kun joukkoon liittyvät ne, jotka etsivät turvaa, vastauksia ja hyväksyntää? Turvallisuushakuisia kenttä puhuttelee vastauksilla ja ilmapiirillä – ja myös noilla voimakkailla persoonallisuuksilla. Tarkoitushakuinen puhe voi aluksi tuntua oikealta ”profeetalliselta” puheelta (jos sanoma ei ammu näkyvästi ohi). Selkeät vastaukset ja elävänoloinen profeetallisuus on varma syötti.

Jos henkilöllä on taipumusta, lahjoja tai armoituksia esimerkiksi auttaa, palvella tai rohkaista, hän voi nähdä tällaisessa yhteisössä tilaisuuden toteuttaa itseään. Usein tuollaisessa yhteisössä on (voimakaskin) korostus palvelemiseen, uhrautumiseen – ja usein erityisesti antamiseen. Ongelmia tulee, jos alamme näillä keinoin ansaita ihmisten tai Jumalan hyväksyntää. Tuollainen ei toimi!

Esimerkiksi uhrautumalla tai uhraamalla emme saa itsellemme sen parempaa taivaspaikkaa kuin enempää vapauttakaan – vaikka julistuksessa kuinka väitettäisiin. Päinvastoin pyrkiessämme rakentamaan omaa vanhurskauttamme luiskahdamme ”lain kirouksen” alle. (Vrt. Paavalin teksti Galatalaiskirjeessä)

Meidän on tajuttava, että Kristus on lunastanut meidät kertakaikkisella uhrillaan kertakaikkisen vapaiksi. Siihen työhön me emme voi – eikä meidän tarvitse mitään lisätä!

Joskus hyväätarkoittavina protestantteina olemme vilahtamassa kohti anekauppaa tyyliin: Missä viisikymppinen koppaan putoaa, siellä sielu kahleista vapauden saa… Ei hyvänen aika, vapaus ole rahalla ostettavissa. On aivan eri asia saada työstään palkka (Jumala huolehtii siitä kyllä, kun olemme itse oikealla paikalla) kuin pyrkiä kohottamaan tuota palkkaa kohottavilla uhripuheilla!

… mutta juuri näin karismaattinen soppa valmistuu ja toimii. Vallanhakuiset löytävät kentässä sijansa ja turvallisuushakuisista he löytävät oivat seuraajat. Näin he tukevat toisiaan – mutta toisin kuin saduissa, he eivät elä onnellisina, ellei tahti ja suunta muutu.

Siitä seuraavassa kirjoituksessa

Vastaa