Syvempään (prosessin) ymmärtämiseen

Syvempään (prosessin) ymmärtämiseen

Jokaisessa tapauksessa vallan väärinkäyttö tai sille alistuminen hoitaa meidän elämässämme varkaan virkaa. Varas on tullut varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan sitä, mitä Jumala on meille suunnitellut. Syömään rohkeuttamme, viemään omanarvontuntoamme – ja sitä tietoisuutta, että OLEMME Jumalan lapsia, että Hänessä pystymme tekemään Hänen tehtäviään.

 Miksi pitää palata samoihin asioihin?

Olen verrannut eheytymisprosessia sipulin kuorimiseen. Kuorit kerroksen ja välillä itket (riippuu silmien herkkyydestä ja sipulin vahvuudesta) – ja aloitat uuden kerroksen.

Voisi eheytymisprosessia verrata myös joko maan kaivamiseen tai rakentamiseenkin.

Avokaivoksen nähnyt ymmärtää, mistä kirjoitan. Alemmaksi täytyy mennä spiraalinmuotoisesti muutoin maan tms. kuskaaminen on mahdotonta. Rakentamisessa taas mennään kerros kerrokselta ylöspäin. Uudelle kerrokselle ei enää rakenneta uutta perustusta maan pinnalle, sehän on jo olemassa, mutta uudessa kerroksessa täytyy siinäkin rakentaa samanmoisia rakenteita kuin alemmissa kerrokisssa: lattia, seinät, katto, jne.

Omassa prosessissa olen hämmästellyt sitä, minkä ihmeen takia samoihin asioihin ”pitää” palata kuukausien, vuosien, jopa vuosikymmenten jälkeen. Selitys näyttää olevan se, että asiat, joihin pitää palata, vaativat joko lisää käsittelyä ja/tai lisärakentamista. Kysymys ei välttämättä ole taantumisesta, vaan itse asiassa syvemmästä työstä ja eteenpäinmenosta.

Omalla kohdallani on kysymys myös yhdestä luonteenpiirteestä: hellittämättömyydestä niin kauan kunnes johonkin asiaan on löytynyt vastaus ja kunnes asiat ennen muuta omassa elämässä ovat oikealla tolalla.

Elämä on kokonaisuus ja kompromissi on vaarallinen

Viimeisimpinä vuosina olen kovasti kysellyt kahta asiaa.

  1. Miksi oma elämäni on mennyt vinoon – erityisesti hengellisesti?
  2. Mikä yleensä ottaen on syynä siihen, että hengellinen elämä menee vinoon?

Elämä on kokonaisuus. Emme voi erottaa hengellisyyttä erilliseksi saarekkeeksi. Elämämme on vuorovaikutuksessa myös ”sisällään” ts. jos hengellisyys menee vinoon, se vaikuttaa myös muille elämänalueille, ja jos muilla elämän alueilla menee huonosti, se vaikuttaa myös hengellisyyteemme.

Näitä pohtiessani eteeni tuli Tuomarien kirjan ajatus siitä, mikä oli syy siihen, että vaikka Israelin eri heimot viimein pääsivät luvattuun maahan, he eivät Jumalan lupauksista huolimatta saaneet sitä täysin ja kokonaan vallatuksi. Syyksi sanotaan, että heimot eivät tehneet niin kuin Jumala oli sanonut, vaan ”sinne päin”.

Tausta oli seuraava:

  1. Jumala oli luvannut maan israelilaisille. Se oli jaettu heimoittain.
  2. Jumala oli käskenyt vallata maan ja hävittää kaiken epäjumalanpalvelukseen liittyvän.
  3. Jumala oli kieltänyt liittoutumasta muiden kansojen kanssa ja palvelemasta heidän jumaliaan.
  4. Jumalan järjestys oli: Jumalalle ensin (muun muassa esikoiset ja ensimmäiset sadon hedelmät, jne.)

Israel teki täsmälleen päinvastoin.

  1. Käskystä huolimatta se jätti maata valloittamatta,
  2. epäjumalanpalvelukseen liittyvää hävittämättä.
  3. Se liittoutui vieraiden kansojen kanssa ja palveli niiden jumalia
  4. … ja jopa antoi Jumalalle kuuluvan noille jumalille ”uhriksi”!

Israel sanoutui teoillaan Jumalan liitosta irti – ja oli näin omillaan liikenteessä, mikä näkyi tuloksessa: Kun heimot yrittivät valloittaa heille kuuluvaa, oli edessä varma tappio. Myöhemmin heimojen asetuttua aloilleen, ympäröivät kansat kiusasivat heitä hyökkäillen heidän kimppuunsa, vieden sadon, jne. Heidän täytyi koko ajan elää pelossa.

Ajoittain – kun israelilaiset huusivat Jumalan puoleen – Jumala lähetti tuomareita vapauttamaan heidät. Näin rauha ja helpotus tuli yhden, yhdessä tapauksessa kahden, sukupolven ajaksi.

Tähän saumaan löysin tekstin, joka nimenomaisen Tuomarien kirjan pohjalta, toi esiin ajatuksen seitsemästä asiasta, jotka varastavat osuutemme Jumalan lapsina.

Asiat ovat täsmälleen samoja, joihin törmäsin loppukesästä pohtiessani sitä, mitkä syyt johtavat siihen, että emme osaa uskoa asemaamme Jumalan lapsina, vaan palvelemme Häntä ikään kuin orjina.

Vallan väärinymmärrys

Taustalla on erilainen vallan väärinkäyttö ja/tai väärinymmärrys siitä, miten valtaa käytetään.

Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että

  1. Meihin on kohdistettu jota kuta vallan väärinkäytön muodoista, kuten seksuaalista, fyysistä, henkistä tai hengellistä väkivaltaa. Tällainen rikkoo elämää ja syö esimerkiksi tervettä omanarvontuntoa, mikä heijastuu hengelliseen elämään esimerkiksi vaikeutena ymmärtää omaa asemaansa Jumalan lapsena.
  2. Edellisestä (tai esimerkiksi mallista oppimisesta) seuraa, että väärä vallankäyttö muuttuu mielikuvissamme normaaliksi. Luin vastoittain erään hyväksikäytetyn naisen tarinan. Hän totesi 50-vuotiaana, että hän vielä pitkälle aikuisikään alitajuisesti luuli, että hyväksikäyttö kuuluu elämään – ainahan häntä oli käytetty hyväksi (sukulaismies, aviomies, jne…). Väkivaltakin kuului normaalina osana elämään – niin kuului olla.
  3. Vallankäytön väärinymmärrys voi olla seurausta myös mallioppimisesta tai opetuksesta. Esimerkiksi hengellisessä(karismaattisessa) kentässä korostetussa auktoriteettiopetuksessa on tämä riski joko opetuksessa sinällään tai että haluamme tuossa opetuksessa kuulla ”syyn” vallan väärinkäytölle.

Seuraus tästä on joko se, että

  1. minusta tulee vallan väärinkäyttäjä tai että
  2. alistun vallan väärinkäytölle.

Molemmat vaihtoehdot ovat tuhoisia. Pahuus syö ihmisen sisältä. Ja tietenkin, jos olen tuo vallan väärinkäyttäjä myös uhrille ja jos taas suljen silmäni näkemältäni vallan väärinkäytöltä kohdistui se sitten itseen tai toiseen, olen tavallaan myös siihen osallinen (eri asia on alaikäiset, pienet lapset, jotka eivät kykene puolustautumaan ja ovat usein riippuvaisia tuosta vallan väärinkäyttäjästä, mikä tekee asiasta vieläkin hirveämmän ja monimutkaisemman).

Missään muodossa vallan väärinkäyttö ei ole hyväksyttävää. Eikä sellaisen alle pidä koskaan alistua.

  • Koska jokaisessa tapauksessa vallan väärinkäyttö tai sille alistuminen hoitaa meidän elämässämme varkaan virkaa. Varas on tullut varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan sitä, mitä Jumala on meille suunnitellut. Syömään rohkeuttamme, viemään omanarvontuntoamme – ja sitä tietoisuutta, että OLEMME Jumalan lapsia, että Hänessä pystymme tekemään Hänen tehtäviään.

Usein tästä seurauksena on kompromisseja, jotka ovat kivuliaita itsellemme, joskus jopa kohtalokkaita, koska ne pysäyttävät matkamme.

Joskus seurauksena on se, että itse alennumme samoihin käyttäytymismalleihin kuin vallan väärinkäyttäjät. Tästä seurauksena se, että olemme Jumalan siunauksen suhteen ”laittomilla asioilla”.

Esimerkiksi väärin omaksuttu opetus kristityn hallintavallasta käskee ja komentaa niin ihmisiä, joita johdetaan, alistumaan auktoriteetin alle kuin elämän olosuhteita tai demoneita. Kysymys on oikeasti siitä, että rikon ja sidon itseni tuossa sotkussa – ja pian ei tarvitse ihmetellä, minkä takia ”ei enää jubileeraa”! Voin saada jossain rukous- tai ylistyskokouksessa hyvät fiilikset, mutta siihen se jääkin. Joudun käymään koko ajan ”tankkaamassa” ja/tai etsimässä ratkaisua voidelluilta. Ongelma on siinä, että elämäni säiliössä on vuoto, jota ei ratkaista käskemällä, komentamalla, syyttämällä – tai demoneita ulos ajamalla, vaan hoitamalla tuo ongelman juuri: väärä tapa yrittää hallita asioita ympärillä. Silloin, kun Jumala ei ole minua käskenyt moiseen käskemiseen, komentamiseen tai demonien jahtaamiseen, olen ”laittomilla” asioilla ja suossa itsekin! – Jos taas (kuten Uusi testamentti antaisi ymmärtää) olen mutkattomassa suhteessa Herrani kanssa ilman konnankoukkuja ja kommervenkkeja, olen voittaja ympäröivään pimeyteen nähden muitta mutkitta! – Olemme karismaatikkoina onnistuneet tekemään tästä omituista omituisimman – ja monimutkaisimman – taiteen lajin, sellaisen, että olemme menneet itsekin näillä alueilla solmuun.

Jatkuu huomenna pureutumalla, millaisiin solmuihin – ja kuinka pääsemme solmuista vapaiksi.

Vastaa