Kaikkein kipein tarpeemme

Tärkeää on myös se, että tajuamme oman paikkamme tässä kaikessa. Kun teemme sitä, mihin meidät on kutsuttu, tämä vapauttaa siunauksen elämämme ylle ja toisaalta vapauttaa meidät havittelemasta toisen kalastajan kala-apajaa tai kalakasaa! Kaikkein kipein tarpeemme

Aihe nousi uudelleen esille, kun sohjossa ja vesisateessa ajelin kohti kotia kieli keskellä suuta ja mietin hengellistä kenttää:  Ulkona satoi vettä kaatamalla ja loskaa oli kahlata asti – mutta hengellinen kenttä huutaa kuivuuttaan.

Vähän seurakunnasta riippuen…

  • ihminen on siellä, toinen täällä…
  • liikehdintää hieman siellä, hieman täällä… Ikään kuin jotakin olisi liikahtamassa…
  • Elämän merkkejä, sateen merkkejäkin, ikään kuin pieniä pilviä taivaalla (vrt. kertomus Eliasta)…
  • rukoustilaisuuksia, ylistystäkin…
  • julistusta…
  • yritystä…
  • kokouksia, joissa yritämme etsiä ratkaisua…

MUTTA se, mitä kaikkein kipeimmin tarvitsemme, on ELÄVÄN JUMALAN, ELÄVÄN KRISTUKSEN, ELÄVÄN PYHÄN HENGEN ILMENEMISTÄ SANASSAAN JA KIRKOSSAAN/SEURAKUNNISSAAN, sitä että HÄN LIIKAUTTAA, HÄN ANTAA SATAA KUIVUUTEEMME.

Uusi tarvitsee uudistuneet puitteet

  • ”uusia aikoja”
  • ”herätyksen aikoja/aaltoja”
  • ”uusia voiteluita”, jne.

on profetoitu myös maahamme.

Mielestäni tuollaisen julistus on turhaa, jos emme anna tuon uuden liikauttaa meitä ja ympäristöämme.

Jeesus esitti kaksi vahvaa vertausta: toinen viitasta, johon laitettiin paikka, ja toinen leilistä, johon laskettiin uutta viiniä. Uudesta kankaasta ei voi laittaa paikkaa vanhaan viittaan eikä uutta viiniä voi laskea vanhaan leiliin.

Vertauksia on käytetty perustelemaan hajaannusta, jonka Jumalan työ tuo mukanaan. Olen vahvasti eri mieltä. Aito Jumalan työ luo yhteyttä niiden välille, jotka tuoreesti ja aidosti löytävät Kristuksen. Monenlaiset juovat kuroutuvat umpeen tuon työn myötä. Se, mikä eheyttä rikkoo, on ihmisen itsekkyys, lihallisuus, omahyväisyys, jne. Hajottavaksi tekijäksi muodostuu yllättäen oman ”dynastian” vahvistamispyrkimykset silloin,kun uusi yrittää murtautua esiin ja muuttaa.

Viittasin muutama kirjoitus sitten ”Elian voiteluun”, jota kovasti odotetaan ja julistetaan. Tuon voitelun katsotaan kääntävän isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Kirjoitin myös siitä, kuinka tuo voitelu on ymmärretty väärin. Siinä ei tosiaankaan ole kysymys siitä, että tuo toinen toisen puoleen kääntyminen tapahtuisi ”tuosta noin vain”. Silloin, kun jostain syystä ihmisten välille on syntynyt juopa, kysymys harvoin on yksipuolisesta juovan umpeenkuromisesta. Muutosta tarvitaan molemmissa osapuolissa, että juopa kuroutuu umpeen. Tämä tapahtuu todellisella tavalla vain sillä tavoin, että molemmat osapuolet näkevät tilanteessa oman osuutensa ja tekevät omasta osuudestaan parannusta, antavat toisilleen aidosti anteeksi ja jatkavat matkaansa Jumalan avulla muuttuneina.

Olen kirjoittanut paljon narsismista – myös hengellisessä kentässä. Narsistinen henkilö (ja sitä kautta syntynyt narsistinen yhteisö) edellyttää parannuksen, paluun, anteeksipyynnön ja anteeksiannon tapahtuvan heidän ehdoillaan. He harvoin edes pyytävän anteeksi… ja jos pyytävät, anteeksipyyntö on keino alkaa taas alusta ”samalla tavalla kuin ennen”; kysymys ei ole muutoksesta, vaan paluusta entiseen! Juopa kuroutuu umpeen yksipuolisella alistumisella, jonka perusteena on auktoriteetille, voidellulle tai omalle seurakunnan kokoukselle alistuminen. Aito yhteys ei synny tuollaiseen ilmapiiriin – ja sitä kautta myös Jumalan Hengen toiminta on ainakin jollakin tavoin rajoittunutta; Jumala – eikä Hänen Henkensä – koskaan sitoudu mihinkään, missä sidotaan ihmisiä muuanne kuin aidosti Kristukseen.


Pilkkikisat vai lähetystehtävä?

Välillä toimintamme muistuttaa enemmän pilkkikisoja kuin toimintaa, joka sopii kristitylle.

  • Kuka saa isoimmat ja pulskimmat kalat?
  • Kenen uistin on kaunein ja komein? Ajatus on, että meille – tietenkin niillä kaikkein kauneimmilla ja komeimmilla uistimmilla – ne kaikkein pulskimmat ja isoimmat kalat (lohet mieluummin).
  • kalat tietysti mitataan
  • kokonaismäärä punnitaan ja
  • kalakaverille kehaistaan, miten paljon saalista nyt tuli;
  • pienimmät ja ruotoisimmat joutavat useimmiten pois.
  • Kelmeimmäksi ”kalastuksemme” muuttuu, kun nappaamme valmiit kalat pannulta…

Tehtävämme kristittyinä on lähetystehtävä

  • tehtävämme on olla ”ihmisten kalastajia”
  • tehtävämme on johtaa ihmiset syvempään Kristuksen tuntemiseen – tai jos he eivät ole koskaan Kristusta omakseen tunteneet
  • tutustuttaa ihminen Kristukseen.

…Ja kyllä noilla ”kalastusvälineilläkin” on merkitystä.

  • Elävyys ja elämän tuntu puree ihmisiin edelleen. Eivät he kuolleista ”syöteistä” tai (ainakaan läpinäkyvästi) epäaidosta välitä.
  • Laatuun ja näkyvyyteenkin saa panostaa… Saamme julistaa kuuluvasti, näkyvästi.

… kunhan näistä ei tule ITSEISARVO: Kalastusvälineestä, edes kalastajasta, ei pidä tulla keskipiste. Tavoitehan on johtaa ihmisiä Jumalan valtakuntaan.

Tärkeää on myös se, että tajuamme oman paikkamme tässä kaikessa. Kun teemme sitä, mihin meidät on kutsuttu, tämä vapauttaa siunauksen elämämme ylle ja toisaalta vapauttaa meidät havittelemasta toisen kalastajan kala-apajaa tai kalakasaa.

Me emme saa arvottaa kaloja niiden ulkonäön tai käyttöarvon mukaan. Jumalalla joka ikinen on arvokas – emmekä ikinä voi tietää, mitä itse kustakin tulee. Voi olla, että halvimman oloinen ja ruotoisin ”otus” on Jumalan siunauksen välikappale juuri siinä meidän ”kalakasassamme”!

Niin juuri tähän kuivuuteen, yritykseemme laittaa uusi vanhaan astiaan ja/tai ”kristillisiin” pilkkikilpailuihimme me tarvitsemme Kristusta – ja tuota ”voitelua”.

Tosin se, että annamme tuon sateen, uuden tai voitelun tulla, merkitsee sitä, että meidän on luovuttava kuivuudesta ja sen aiheuttajista.

Sanoma Eliasta, Baalin profeetoista sekä kuningas Ahabista/kunigatar Iisebelistä ja kahtaalle hoippuvasta kansasta on raju. Kirjaimellisesti Elia pisti murskaksi Baalin profeettojen dynastian (ja autz…) uhmasi myös kaikkea sitä, mikä sitä piti pystyssä. Me tuskin osaamme edes kuvitella, millaista KANTTIA tuo kaikki kysyi Elialta! Kysymys ei ollut mistään leikkijutusta, ei hengellisesti eikä esimerkiksi siinä mielessä, että Elialla on oma henki pelissä tuossa tilanteessa!

Meidän on suostuttava siihen, että se mikä jumittaa elämässämme uuden esiin tulemista, joutuu antamaan perää.

”Se, että Hänen tulensa polttaa kaiken itsekeskeisen ja väärän edun tavoittelun, ym. väärät motiivit ja alkaa johtaa kohti Jumalan mielenmukaista elämää ja myös julistusta ei tunnu “omasta minästä” mukavalta. En enää eläkään minä minun tavallani, vaan Kristus minussa Hänen tavallaan on omalla tavallaan “kova juttu” – mutta Jumalan asioiden kannalta siunattu tie. Nimittäin sinun/minun on omalla voimallani ihan turha yrittää tehdä Kristuksen tekoja. Me vedämme vesiperän, kulutamme voimamme – ja lisäksi petämme ihmisiä leikkien, että tekojemme takana on Jumala.

MEITÄ KUTSUTAAN NYT AITOUTEEN! Jotta maailma näkisi MEISSÄ aidon Kristuksen.

Me emme voi paeta sen taakse, että “ainahan se seurakunta on vajavainen” tai “ainahan meistä uskovista vikoja löytyy, jos oikein kaivaa”… On, on, löytyy, löytyy… [Melkein pyytelen anteeksi sinkoilevia sanojani…] Usein näiden väitteiden takana ovat kaikkein raamatullisimpina itseään pitävät tahot, joten aiheen on huomauttaa, että Ilmestyskirjan sanomissa seurakunnille Pyhä Henki kertoi näiden seurakuntien hyvät puolet – ja toi esiin parannuksen paikat. Joukossa oli muuten yksi seurakunta, jossa ei ollut moitteen sijaa.. Filadelfia. Ei varmastikaan siksi, ettäkö nuo kristityt olisivat jotenkin itsessään tulleet täydellisiksi. Uskon pikemminkin, että heillä oli parannuksen ja anteeksiantamuksen asiat kunnossa eli siinä, missä oli poikettu pois, oli myös palattu Tielle. Sen sijaan tuo mainitsemani Laodikea ei nähnyt mitään Tielle palaamisen tarvetta, kun sen omasta mielestä ei ollut vikojakaan.

Paavalin sanoin Efeson seurakunnalle: Jumalan tarkoitus on seurakunta, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä… ja tie tämän saavuttamiseen on yhtä vanha kuin Paavalin kirje: Jeesuksen veren pesu.

Jeesuksen veri tosiaankin on ainoa tehokas “pesu” meidän virheisiimme, synteihimme, poispoikkeamisiimme. Se tekee Jumalan edessä meidän puhtaiksi, täysin puhtaiksi suhteessa kaikkeen, mikä olisi tahra tai ryppy meidän menneisyydessämme.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s