Kohti pelottomuutta

Parissa viimeisimmässä artikkelissani olen hehkuttanut Robert D. Rogersin kirjoituksia. Jatkan samalla linjalla. Olen nimittäin niistä kirjoituksista monesta löytänyt sanoja omalle kokemukselleni ja vastauksia myös joihinkin kysymyksiin, joita olen kysellyt tyyliin: ”Ahaa, joku muukin on tätä kysynyt” ja ”Ahaa, tämmöiseen päätelmään/vastaukseen hän on päätynyt”.

Eräs tämmöinen lausahdus oli ensimmäisessä lukemassani artikkelissa (Pahoittelen, että en sitä pienellä kahlaamisella uudestaan löytänyt, joten viite jää vielä puuttumaan. Lisään sen sitten, kun artikkeli tulee uudestaan vastaan.)1). Rogers kertoi, että hän on peloton suhteessa kaikkeen uhkaavaan. Hän ei pelkää vääriä oppeja ja opetuksia, jotka saavat tilaa. Hän ei pelkää valheita. Hän ei pelkää hengellistä petosta. Hän ei pelkää siksi, että tietää/tuntee Jumalansa, joka tulee puuttumaan aikanaan asioiden kulkuun, että totuus paljastuu.

Jotenkin samoissa tunnelmissa olen päättelemässä tätä pian loppuvaa vuotta.

Olen kulkenut tähän pelottomuuteen pitkän matkan.

Illuusio murtuu

Yksi vaihe on ollut ääretön hämmennys, kun olen havahtunut siihen, mitä kaikkea nk. uskova ihminen voi tehdä – jopa Jumalansa nimissä.

Rogersin sanat Atlantin takaa kuvaavat jopa suloista suomalaista hengellistä kenttää: ”Näyttää sitä, että kohtaamme Kirkossa (tarkoittaa kirkkoa kokonaisuutena, sellaisena kuin se on eri kirkkokunnista ja seurakunnista koostuvana ”Kirkkona”) valtavia ongelmia.” Näiden ongelmien seuraantona Rogers näkee turvattomuuden ja alemmuuden/alaspainetun olotilan, joka on seurausta oikealta polulta luiskahtaneesta moraalittomuudesta ja pahasta/synnistä. Rogersilla on kerrottavana tilastojakin: 18 000 (!!!) Jumalan valtakunnan työssä olevaa heittää homman sikseen vuosittain Yhdysvalloissa pettyneinä ja näkökulmansa menettäneinä. Rogers kysyykin: ”Miten moni kallisarvoinen lammas tekee saman?”

Tuossa näkökulman menettämiseksi kääntämässäni kohdassa käytetään sanaa disillusionment, joka oikeastaan tarkoittaa harhakuvan menettänyttä. Tämä kuvaa kyllä mainiosti omaa näkemääni ja on varmasti myös meidän suomalaisten hengelliseen kenttään pettyneiden pettymyksen takana. Olemme pettyneitä meille kuvattuun uskon illuusioon!

Tuo illuusio voi olla ”menestynyt usko”. Kun rukoilet puolestani, paranet. Jos et, sinussa on jotain vikaa. Ei kunnon uskovilla ole vaikeuksia. Korvaani kalskahti pahan kerran syksyllä 2007 kuulemani opetus TV7:lta: ”Työttömyys ja sairaus on synnin seurausta.” Voi hyvä tavaton! Tuossa kuullustani toinnuttuani murtui yksi illuusioni. Nimittäin tämä mainittu opettaja ”unohti” kertoa, että hän oli itse kärsinyt tuosta ”synnin seurauksesta” nimeltä työttömyys eri pituisina jaksoina liki 20 vuotta… Suoranaisen hengellisen väkivallan puolelle toimintatavat luiskahtivat samaisena vuonna erään toisen julistajan toimesta. Julistaja rukoili pyörätuolissa olleen naisen puolesta. Kun tämä ei rukouksesta huolimatta noussut pyörätuolista, syynä oli puhujan tulkinnan mukaan naisen epäusko ja demonisuus. Tuota demonia yritettiin ajaa poiskin. Nainen jäi siitä huolimatta pyörätuoliin.

Edes sellainen ”menestyneen uskon” airut kuin Copeland periaatteesa on, ei väitä tuommoista! Korostus on voitto taisteluissa. Menestynyt usko tuossa muodossa, jossa olen kuullut näiden kahden mainitsemani julistajan julistavan, on jotain elämästä – ja tosiaankin ”menestyneen uskon” teologiasta – irtirepäistyä. Hengelliseksi väkivallaksi se muuttuu viimeistään siinä vaiheessa, kun kaikki roska sysätään ”parantumattoman”/menestymättömän ihmisen niskaan – vaikka edes julistajan omassa elämässä tuo ei toimisi! On vain annettu illuusio, että toimii.

Illuusio voi olla myös ”pyhä usko”. Pyhässä uskossa ei ole syntiä, petosta eikä muuta semmoista. Pyhän uskon ilmapiirissä kaikki tuommoinen paljastuu alta aikayksikön. Tai sellainen illuusio annetaan. Itselleni on ollut karmivaa huomata, kuinka tiukan paikan tullen illuusio natisee liitoksistaan ja repeää paljastaen totuuden. Elävästi mielessäni on eräs tilaisuus, jossa kokoontumistilan takaosassa kuuntelin, kuinka puhuja paatoksella julisti, että hän tietää kohtaamiensa ihmisten ajatuksetkin. Häntä on turha yrittää pettää. Jos sellaista yrittää, Ananiaan ja Safiran kohtalo odottaa – kuolema korjaa sen, joka häntä vastaan asettuu. Niinpä niin… Vanha sananlasku sanoo: ”Puhu sie vain, mie hevosta pitelen.” Yhtä sun toista ”rytökasaa” olisi tuo paljastuminen uhannut… jos se mainostettu kirkkaus oikeasti olisi ollut siellä nimenomaisessa salissa.

Illuusio voi kulkea myös ”elävän ja toimivan uskon” nimikkeellä, joka varsin usein markkinoidaan ajatuksella: ”Tämän elävän ja toimivan uskon löytää vain MEILTÄ!” Uskaltaisin kehottaa kavahtamaan ”vain meiltä” -mainoslauseita. Nimittäin Jumalan voima tai elävä ja toimiva usko ei ole jonkun palvelutyön tai kirkon tai seurakunnan yksinoikeus. Jeesus itse sanoi: ”Henki puhaltaa, missä tahtoo–” Jumalan Hengen liikehdintä näyttää ylittävän rajoja, kuten Apostolien teoista huomaamme. Aivan yhtä lailla kuin hurskaat kristityiksi kääntyneet juutalaiset myös Mooseksen lakia noudattamattomat umpipakanat, jotka kääntyivät kristityiksi, saivan Pyhän Hengen. Meidän ei pidä yrittää sitoa Pyhän Hengen toimintaa liian tiukasti joihinkin opillisiin knoppeihin, kuten sapatin/sunnuntain viettoon, siihen onko oikein viettää joulua vai onko se pakanallinen juhla, milloin sinne kasteelle oikein pitikään mennä ja/tai mikä on oikea kaste…

Joskus me muistutamme näissä uskon jutuissa vanhaa kunnon pölynimurimyyntitykkiä, joka ei anna ”uhrilleen” tilaisuutta ajatella omilla aivoillaan ja/tai suorittaa tuotevertailua – kun se E—-x on ainoa oikea, pölypunkit hengiltä saava imuri…

E—-x piti lupauksensa, imuri oli ihan hyvä – me uskovat aina emme pidä lupauksiamme. Tuotteemme ei ole sitä, mitä on luvattu. Olemme pistäneet vähän kalamiehen lisää juttuihimme – ja yritämme niillä vakuuttaa ihmiset siitä, että Jumala on juuri meidän kanssamme. Olen kertonut itselläni hiukset pystyyn nostattaneen jutun yhdestä seurakunnan tilojen ostosta. Ostoa tietysti juhlistettiin asiaankuuluvasti. Mukana oli kirkon ja kunnankin kerma. Seurakunnan johtohahmo ”todisti” siitä, kuinka Jumala on ihmeellinen: Kaikki seurakunnan tilojen ostoon tulleet rahat olivat tulleet uskosta osattomilta. Justiisa juu… Joko tuo uskonpiiri oli supistunut vähälle aikaa eli kyseisen seurakunnan vanhimmistoon kuului nk. uskosta osattomia… ja itsekin tuohon hyvään tarkoitukseen rahaa antaneena kuuluin noihin uskosta osattomien joukkoon – tai tuo puhuja valehteli. Siinä yksi särkynyt illuusio lisää – ainakin omalla kohdallani.

Kyllä, kyllä… Kyllä täytyy myöntää, että illuusion särkyminen vei itsenikin kriisiin. Ei vitsiläinen! Mihin tässä kentässä oikein voi luottaa?

Kiitos vain suoraselkäisten uskovien ja sitä kautta suoraselkäisten yhteisöjen, olen taas tolpillani. Kiitos myös niiden aidosti Jumalan antamia (armo)lahjoja käyttävien uskovien, jotka ovat osoittaneet, että on aitoakin olemassa. Ja ennen muuta aidon Jumalan, joka on aito olivat ihmisen minkämoisia venkuloita tahansa!

Niin ja tämän aidon Jumalan kohtaaminen nimenomaan kuluneen vuoden toisen puolikkaan aikana on johtanut minut samaan johtopäätökseen kuin Rogers päätyi: En pelkää enää. Mitä pelättävää minulla olisi?

Jos joku leikkii ”suurta johtajaa” hengellisessä kentässä, mitä se minun elämääni liikuttaa? Minun on elettävä oma elämäni ja toteutettava oma kutsumukseni niin aidosti ja vilpittömästi kuin osaan. Minun tehtäväni on valvoa omaa tilaani. – Ja sinun lukijani, tehtävä on valvoa sinun tilaasi. Tässä oikeastaan ei katsota, kuka meistä on oikeassa, vaan kuka on oikealla Tiellä!

Kunpa voisimme yhtä turvallisin mielin odottavaa Jumalan puhdistusta kuin tämä mainittu Rogers:

”Herran puhdistava aalto tulee puhdistamaan sekä metodit että motiivit — En pelkää tuota puhdistavaa kättä, koska olen väsynyt turhautumiseen ja jakautumiseen, puhdistavaa kättä, joka koskettaa niitä, jotka etsivät omaansa ja metsästävät omaa kunniaansa Kristuksen kunnian sijasta. Näyttää, että ylpeydellä ei ole mitään rajaa, kun se tukeutuu itseensä ja sen huomion keskipiste on liha. Ylpeys etsii tilaisuutta ottaa Pyhän Hengen lahjat ja käyttää niitä nostamaan ja tuomaan kunniaa omille, henkilökohtaisille tavoitteille. — Omasta puolestani sanon: ´Tule, Herra Jeesus!´”

Lainaukset blogista One Million Voices: http://onemillionvoices.wordpress.com/2012/12/20/2013-and-the-unity-of-the-church/
sekä 1) http://onemillionvoices.wordpress.com/2012/04/

1 Comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s