Vastaa – vain Jumalan kutsuun!

Kun edusta tulee väärinkäytön väline

Väärinkäytökset hengellisessä kentässä ?

  • Kentässä, joka minulle on tutuin
  • Kentässä, jossa kaikkein vähiten odottaisi väärinkäytöksiä tapahtuvan.

Toki odottaisimme nimenomaan ympäristön, joka tunnustautuu Jumalaan/Jeesukseen ja heidän edustamiinsa asiohin ja pitävät itseäänkin Jumalan/Jeesuksen edustajina sitä, että johdonmukaisesti myös noudatettaisiin sitä, mitä edustetaan. Edustusasema on joillekin sama kuin luottokortit joillekin kansanedustajille; se koetaan lisävapaudeksi tehdä asioita omin luvin. (Viittaan viime viikolla lukemaani uutiseen, jossa kerrottiin tilintarkastajien kiinnittäneen huomion joidenkin eduskuntaryhmien luottokorttien käyttöön. Vaikka luottorajaa ei oltu ylitetty, luoton raja ainakin: Noilla korteilla nimittäin oli ostettu alkoholia aamuyön tunteina – ja kuitit olivat kateissa.)

Tutkimusten mukaan suomalaiset pitävät pappia ja poliisia luotetuimpina ammattina. Ilmankos vieläkin Jumalan nimissä/omina lausutut asiat menevät läpi kuin väärä raha tavallisen kansan parissa. Kenellekään ei tule mieleen tarkistaa asioiden oikeaa laitaa. Ehkä kuitenkin pitäisi, koska kaikki Jumalan nimissäkään puhuttu ei ole totta, oikeaa tai oikeudenmukaista.

Niin – ja kaikkein vaikeinta tuo on niille, joita tuon Jumalan nimissä alistetaan, vedätetään ja petetään. Olen kertonut muun muassa kahdesta eri tapauksesta, jossa kaksi seurakunnan vastuuhenkilöä kirjaimellisesti ”jäi rysän päältä kiinni” uskottomuudesta. Mitä asiasta seurasikaan? Ei minkäänmoista asian rakentavaa käsittelyä tai ”parannuksentekoa”, vaan sattumalta silminnäkijäksi joutuneen seurakunnan vastuuhenkilön vapauttaminen vastuu- ja luottamustehtävistä – syynä elämäntapa, joka ei kuulu vastuu- ja luottamustehtävissä olevalle. Toisessa tältä silminnäkijältä hajosi avioliitto, toisen tapauksen silminnäkijän liitto kesti.

Pyhän Hengen läsnäolo pahassa seurakunnassa?

Voimme ehkä vain kaukaisesti kuvitella, millaisen kuvan tämä kaikki antoi näille sinänsä asioiden laitaan syyttömille silminnäkijöille seurakunnasta, jossa Pyhä Henki oli julistuksen mukaan voimakkaasti läsnä! Jos nuo tekijät oikeasti olisivat kokeneet PYHÄN Hengen läsnäolon, he olisivat vapisseet tuossa läsnäolossa ja jättäneet tekonsa tekemättä! Samaan tapaan voimme kaukaisesti kuvitella, millaisen kuvan uskonnollisen kulissin takana tapahtunut seksuaalinen hyväksikäyttö tai muunlainen väkivalta antaa. Tai millaisen ”uskon” näkee ihminen, jota uskon varjolla rajoitetaan ja hallitaan kuin marionettia ja/tai jota ohjaillaan antamaan (suuriakin) summia ”pyhiin” tarkoitusperiin. Kun asioiden todellinen laita paljastuu, tilanne on väistämättä SHOKKI vilpittömälle uskovalle!

Kulisseista kiinni

Usein käy vieläpä niin, että mylly ei pysähdy tuohon (esimerkiksi asiaintilan paljastumiseen), vaan jatkaa pyörimistä. Valheen tieltä on nöyryyttävää palata. Kysymys on ylpeydestä. Kulissista pidetään kiinni viimeiseen asti. Vaikka yksi ja toinenkin tietäisi asioiden todellisen laidan ja vielä on kymmenen tai sata muuta, jotka eivät vielä tiedä, nämä kymmenen tai sata saadaan puhumalla (profetoimalla, tms.) kääntymään noita yhtä tai kahta vastaan. Näistä yhdestä tai kahdesta tehdään (vähän vaihdellen yhteisön opin ja korostusten mukaan) jollakin tavoin vaarallisia tai kartettavia. Heidän ylleen heitetään epäilyksen ja/tai häpeän varjo…: ”Et kuule tiedä kaikkea, mitä se on tehnyt, mutta minä olen läheltä nähnyt ja tiedän”, vihjaillaan. Kyseessä voi olla vihjaus mielenterveysongelmista, moraalittomasta elämästä, alkoholin käytöstä, seurakunnan varojen tai omaisuuden väärinkäytöstä (vaikka henkilö ei käpälälläkään olisi niihin koskenut tai olisi henkisesti aivan täysin tasapainossa, mutta kuulijahan ei sitä tiedä!)… tai sitten se tavallinen selitys ”ainahan uskonnollinen maailma sotii Pyhän Hengen toimintaa vastaan” tai ”ainahan niitä eläviä uskovia vainotaan”…

TODELLINEN ONGELMA ON, ETTÄ SYYTTÖMÄT JOUTUVAT LEIMATUIKSI ja oikeat ”roisto” ovat vapaalla jalalla.

Tämä jos mikä on omiaan synnyttämään noissa syyttömissä (vaikkapa noissa vahingossa uskottomuusnäytelmän katsojiksi joutuneissa ja sen takia syntipukeiksi leimatuissa) katkeruutta ja kysymyksiä:

Tuollaiseenko uskoon olen tullut?

Tuollainenko usko on?

Missä on Jumala?”

Leimattuna oleminen ja eläminen voi johtaa elämän monenmoiseen vaikeuteen ja solmuun. Eläminen paikkakunnalla, jossa kerrotaan itsestä kummallisia ja perättömiä juttuja, on hankalaa. Tiedät kyllä asioiden oikean laidan, mutta kuka sinua uskoisi, kun he uskovat mieluummin tuota ”voideltua”! Hengellisessä kentässä on vaikea rakentaa uutta elämää, jos niskassasi on moraalittoman leima – vaikka asiassa ei olisi mitään perää. Puhumattakaan siitä, että tuo sotku johtaa avioliiton rikkoontumiseen, burn outiin, työkyvyttömyyteen ja ties mihin.

Kaiken keskellä haluaisin vakuuttaa: Jumala ei koskaan aiheuta ihmiselle tuommoista katastrofia. Katastrofin aiheuttavat lihalliset, joskus jopa itsensä pimeyden vallassa olevat ihmiset, jotka käyttävät uskoa omiin päämääriinsä pyrkiessään ja kaikkea kohtaamaansa astinlautan noihin päämääriinsä. Usko on vain yksi välineistä. Karismaattisuus ja menestysteologia ovat tässä vallan mainioita välineitä, koska ne tavallaan tukevat erityisesti narsismiin taipuvaista egoa ilmiöillä, ihmeillä ja menestyksellä ja tarjoavat välineitä, joiden äärellä ihmiset eivät osaa olla varuillaan: profetiat, näyt ja ilmestykset, yms.

Joku voi toki väittää, että kukaan ei voi sanoa Jeesus on Herra kuin Pyhässä Hengessä (näin Raamatussa sanotaan) – mutta mietitäänpä hetki: Kiusaajallakin oli kanttia lainata asiayhteydestään irrotettuja Raamatun jakeita langettaakseen Jeesuksen pois suunnitelmasta, joka Isällä oli Häntä varten. Esimerkiksi Rasputinin orgiamaisissa kokoontumisissa, joissa okkultismi oli voimakkaasti läsnä, laulettiin hymniä: ”Kristus nousi kuolleista, totisesti nousi”! Sillä tunnustaako ihminen Kristuksen herrautta elämällään ja kantaako hän Hänen mukaisiaan hedelmiä on merkitystä, ei pelkästään sanoilla.

Toinen asia, mitä haluaisin painottaa, on: Se mitä joku MUU tekee Jumalan tai Pyhän Hengen nimissä, on HÄNEN ONGELMANSA, EI SINUN! Toki näitä asioita pitää tuoda päivänvaloon ja niistä pitää puhua. Se jos mikä on paljon karismaattisessa kentässä kuulutettua ”Elian voitelua”. Ajatelkaa vain Elian hengessä kulkenutta Johannes Kastajaa. Tämä kuulutti kovin sanoin parannusta: ”Tehkää parannus, te kyykäärmeiden sikiöt” -tyyliin! MUTTA muiden teot EIVÄT OLE SINUN ONGELMIASI!

SINUN (MINUN) ONGELMASI (ONGELMANI) on se, miten SINÄ (MINÄ) SUHTAUDUT (SUHTAUDUMME) asioihin ympärillämme! SINUN (MINUN) ON JATKETTAVA MATKAA.

On ollut aika saarnata, puhua, yrittää saada aikaan muutosta. Mutta on olemassa myös hetki, jolloin Jumala tuntuu sanovan: ”Nyt on aika lähteä. Nyt on aika jatkaa matkaa.”

Olen kirjoittanut profeetallisuudesta ja Elian voitelusta semmoisena kuin sen ymmärrän: Kysymys on Jumalan tahdon julistamisesta – joskus jopa niin, että kuulivat tai olkoot kuulematta.

Tuo ”kuuroille korville” julistaminen on kuitenkin rajallinen ajanjakso. Kun Jumala tuntuu kehottavan, on aika jatkaa matkaa.

Ja kaikkein tärkeintä on kaiken kummallisen keskelläkin ANTAA ANTEEKSI. Vaikka mitä ihmeellistä, keljua tai karmeaa olisi tapahtunut, ANTAA ANTEEKSI. Sinä (minä) olemme Jumalalle niin tärkeitä, että Raamattu sanoo, että olemme Hänelle silmäterä. Yhtä lailla kuin me jokainen vältämme näkömme menettämistä, yhtä lailla Jumala haluaa varjella meidät ja meidän kutsumuksemme. Silloin kun olemme (murheellista sanoa, että usein omien päätöstemme seurauksena… paitsi tietysti tilanteissa, joissa esimerkiksi tapahtumat ovat tapahtuneet lapsuuden kodissamme) ajautuneet osaksi sairasta uskon- ja/tai perheyhteistöä, jossa on henkistä, hengellistä tai fyysistä väkivaltaa, tms., Jumala haluaa varjella meidät ja meidän kutsumuksemme. Kaikkein tärkeintä meille on varjella MEIDÄN OMA ELÄMÄMME JA SISIMPÄMME! Jeesus puhui samasta asiasta puhuessaan sydämen varjelemisesta – sillä sieltä elämä lähtee.

Anteeksianto vapauttaa meidät ennen muuta vääristä siteistä ja revanssivaatimuksista eiliseen ja eilisen henkilöihin – ja vapauttaa meidät vastaamaan yksin ja vain Jumalan kutsuun. Kun vastaamme Jumalan kutsuun ja yksinomaan siihen, muutkin solmut alkavat aukeamaan, usko pois!

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: