Vain tämmöisiä?

Erityisen suomalainen ”lahja”

Meillä suomalaisilla on ihan erityinen ”lahja”: vähättelyn lahja. Tämän lahjan olemassaolo osuvasti oivallettu taannoisessa mainoksessa, kun suomalainen toisensa perään vähätteli traktoria tai kännykkää…: ”Tämä nyt vain on tämmöinen…”

Jos perheessä ja tai myöhemmissä sosiaalisissa kontakteissa ei ole ollut vallalla oikeanlaista tunnustuksen antamisen ja rohkaisun kulttuuria,vähättelyn lahja toimii erinomaisesti ja uskonasioiden tullessa läheisiksi siirtyy myös uskon alueelle.

Suomalainen sekaannus

Meillä suomalaisilla on taipumus sekoittaa toisiinsa terve itseluottamus ylpeyteen ja samastaa hyväksikäytetyn asema nöyryyteen. Tuollaisesta sekoituksesta tehdään joskus jopa hyvyyden, hurskauden ja pyhyyden mittari.

… ja naamioinnin mestarit, narsistit, ovat varsinaisia mestareita tuossa sekoituksessa… Heidän hedelmiänsä poimivat ”uhrit” – uskaltaisin kirjoittaa niinkin rankasti että – väistämättä poimivat vähättelyn lahjan jossakin muodossa.

Jumala haluaa meidän jokaisen arvostavan itseämme – aidosti ja terveesti.

Aito ja terve itsensä arvostaminen tarkoittaa sitä, että

  • tunnen itseni sekä hyvine puolineni että puutteineni
  • tunnistan ja tunnustan nämä puolet realistisesti enempää hyvyyttä kuin pahuuttakaan liioittelematta.

 

Minä en ole ”vain tämmöinen”, vaan olen Jumalan luoma ja rakastama

Kristittyinä meillä on tästä suorastaan valtava todiste: Jokainen meistä on Jumalalle niin kallisarvoinen, että Hän antoi oman Poikansa, ettei yksikään meistä hukkuisi, vaan meillä olisi iankaikkinen elämä. (Joh 3: 16)

Paavalin opetuksen mukaan tämä on takeena siitä, että tämä sovitus ja siitä seuraava elämä ja ilo koskee iankaikkisuutta – ja myös nykyisyyttä. (Vrt. Room 5:10,11 ja 1 Tim 4:8)

Hepr. 10:10 kuvailee saman asian sanoin:

”Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.”

Ylitsekäyvästä ”nöyryydestä”, joka viittaa passiiviseen alistumiseen pahalle, pahuudelle ja väärinkäytöksille, olen jossain mutkassa ymmärtänyt samaistettavan sanoihin Herran kärsivästä palvelijasta Jes 53:ssa, erityisesti siihen kohtaan, jossa Herran kärsivää palvelijaa kuvataan seuraavasti:

”Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta,
jota olisimme ihaillen katselleet,
ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet.
Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.


Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen,
ei hän suutansa avannut.
Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään,
niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä
edessä,

ei hänkään suutansa avannut.

Herra näki hyväksi,
että hänet ruhjottiin,
että hänet lävistettiin.
Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi,
hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan,
ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan.–”

On äärettömän tärkeää, että ymmärrämme eron Jeesuksen sovitustyön ja meidän oman elämämme välillä.

Meidän ei enää tarvitse sovittaa itseämme Jumalan kanssa kärsimyksellä. Sovitus on jo tehty. Me saamme ottaa vastaan.

Mitä maailmalle kuoleminen oikeasti merkitsee?

Meidän ei myöskään pidä sekoittaa kärsimystä väärällä tavalla Jumalan tahtoon meidän elämässämme ja automaattisesti hyväksyä kaikkea meille tapahtuvaa Jumalan tahtona. Muuten on vaara, että meistä tulee kärsimykeen ja epäoikeudenmukaisuuteen passiivisesti suhtautuvia ihmisiä, jotka eivät nosta sormeaankaan väärinkäytösten edessä. Annamme vääryyden tapahtua itsellemme ja toisillemme – koska se mielestämme on Jumalan tahto.

Jos näin olisi, ….

  • Miksi Jeesuksen toiminta epäoikeudenmukaisuutta ja kärsimystä vastaan oli niin radikaali?
  • Miksi hän puuttui väärinkäytöksiin?
  • Miksi hän käski huolehtimaan leskistä, orvoista – jopa sairaista ja vangituista?
  • Miksi hän käski parantamaan sairaat ja rukoilemaan hengellisissä kahleissa olevien ihmisten puolesta?
  • Miksi Hänen seuraajansa jatkoivat tuota ”traditiota”?

Se että kuolemme itsekkäälle itsellemme tai tälle maailmalle ei tosiaankaan merkitse samaa kuin, että alistuisimme teuraslampaiksi tai antaisimme keritä itsemme putipuhtaiksi.

Itsekkäälle elämälle ja tälle maailmalle kuoleminen ja Kristukselle eläminen merkitsevät sitä, että annan tämän Kristuksen, joka on sovittanut minut ja vapauttanut/haluaa vapauttaa minut kaikista ikeistä – ja iestää omalla, hiertämättömällä, minulle sopivalla ikeellä. 

Tämmöinen Jumalan käytössä

Vain tämmöinen -asenne pitää meidät helposti poissa Jumalan suunnitelmasta, koska emme osaa tai uskalla uskoa, että Jumalalla olisi jotain tekemistä ”vain tämmöisen” kanssa. On muita, parempia ja voidellumpia, joita Jumala käyttää, mutta ei meitä ”vain tämmöisiä”.

Kyllä meidän vain pitäisi uskaltaa uskoa, että Jumalalla tosiaan on tekemistä meidän kanssamme – aivan yhtä lailla kuin oli tekemistä seuraansa valitsemien ja sen jälkeenkin kutsumiensa kanssa. Hänen seurassaan liikkui melkoisen odottamatonta sakkia, joista useimmat olivat ”tavallisia” – kuten kalastajia – tai sitten elämänsä pahasti sotkeneita, kuten korruptoitunut veronkerääjä, halveksittu x halveksittu x halveksittu -titteliä kantava samarialainen ja moninkertainen avionrikkoja nainen, seurakunnan pahin vihollinen, jne. Toki mukaan mahtui ”toisen polven kristitty”, Timoteus ja silloinen hengellinen vaikuttaja Nikodemos sekä joitain arvostettuja naisia… mutta hekin tavallaan tavallisia…

Rukoile – ja OTA VASTAAN!

Me emme voi vetäytyä pois Jumalan suunnitelmasta tai kutsusta sillä verukkeella, että olemme ”vain… tämmöisiä…”!

Itselleni oli verukkeiden mestarina todella herättävää saada jokunen aika sitten seuraava viesti:

” Olet odottanut riittävän kauan. Astu ulos sen uskon määrän mukaan, joka sinulle on annettu (viittaa Room 12:10, KJV -käännökseen)… [ja muutama oikeaan osunut rohkaiseva sana tuohon väliin, jotka puhuivat enimmäkseen itselleni – muun muassa niistä verukkeista ja ”vain tämmöinen” -asenteesta :)…] Ja mikä tärkeintä: Jumala luottaa sinuun. Nyt on sinun aikasi kävellä yhdessä Jeesuksen kanssa ja Hänen VOIMASSAAN – ja uskoa itseesi. Nyt on sinun aikasi LIIKKUA. Jumalan VOIMA pitää sinut pystyssä. Älä huolehdi siitä, miltä se tulee näyttämään. YKSINKERTAISESTI MENE JA TEE SE! Jumala on juuri siunaamassa sinua – ja hän vain odottaa, että sinä LIIKUT!”

Jokunen päivä sitten kirjoitin siitä, kuinka voimme rukoilla ”Herra, anna voimaa, Herra, anna voimaa…” vaikka voima ON ulottuvillamme. Kysymys on kirjaimellisesti siitä, että otamme vastaan sen, MIKÄ ON ULOTTUVILLAMME.

Eräs lauluntekijä ilmaisi asian:

”Rukoiletko ihmettä tänään?/Tänään on sateen aika.
Käännä vain sateenvarjosi toisin päin./ Ja ota vastaan jokainen pisara./ Ja anna sen vuotaa yli.”

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: