Rukouksessa omistava usko

Olen kirjoittanut (esi)rukouksen vaaroista ja vinoumista.

Ehkäpä on aika kirjoittaa siitä, miten (esi)rukous on minulle avautunut. Aihepiiri on todella laaja, ja seuraavassa siitä vain joitain ajatuksia.

Uskoisin, että aiemmissa kirjoituksissani kuvaamani rukouksen vääristymät johtuvat pikälti rukousta koskevien Raamatun kohtien väärinymmärryksestä. Tämä väärinymmärrys taas johtunee esimerkiksi siitä, että käsiteltävästä/opetettavasta kohdasta on poimittu vain osa tai kohta on irroitettu asiayheydestään.

Esimerkiksi seuraava opetus:

”– voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen.”(Joh. 15:7b)

 

Olen kuullut opetettavan, että Jumala antaa mitä vain/mitä ikinä pyydämme. Opetuksessa on sivuutettu jakeen alkuosa: ”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen.”

Väärä tai väärin ymmärretty opetus aiheuttaa tukon ongelmia. Väärinymmärrys johtaa turhiin ja turhauttaviin rukoustaiseluihin. Turhiin siksi, että rukoilija(t) suuntaa(vat) rukouksensa vääriin asioihin ja kohteisiin. Rukoilija(t) myös turhautuu/turhautuvat, kun vastauksia ei tulekaan toivotulla tavalla.

Erinomainen esimerkki ovat esimerkiksi perintöasiat tai avioerotilanteet. On toki hyvä, että näiden tilanteiden osapuolet tukijoukkoineen rukoilevat. Näitä asioita ei kuitenkaan ratkaista sillä tavoin, että molemmat osapuolet tukijoukkoineen rukoilevat esimerkiksi seuraavasti: ”–lapset minulle takaisin…” tai ”…näytä sille…” tai ”anna minulle ne mettät (mökki, tms.)…” [Yhtä lailla omituiseen tilanteeseen vie ”profetoiminen” tai ”profeetallinen julistaminen”.]

Jumala ei seurakunnassaan ole epäjärjestyksen (alkutekstissä käytetyllä sanalla on myös merkitykset ´sekaannus, häiriö, epävakaus´) vaan rauhan (alkutekstin sana merkitsee myös lepoa ja hiljaisuutta) Jumala. (1. Kor. 14:33) Hänen tahtonsa on paras mahdollinen. Siksi meidän (esi)rukoilijoiden ei niinkään pitäisi kertoa Hänelle, mitä me tahdomme, vaan meidän pitäisi pyrkiä peilaamalla kysymyksiämme ja rukousaiheitamme Hänen tahtoonsa saamaan selville, mikä on Jumalan tahto kyseisessä tilanteessa.

Niin, eikä meidän pidä yksioikoisesti, kaavamaisesti, jopa sinisilmäisesti poimia omia kokemuksiamme tai aina edes suoralta kädeltä Raamatun jakeita rukousten tueksi. Takavuosina muistan erään tilanteen, jossa – kaikin puolin hyvää tarkoittava uskova – sanoi perheväkivallan uhrille, joka oli puolisoaan kirjaimellisesti joutunut pakenemaan äkkiä ja kauas: ”Minä rukoilen, että muuttaisitte takaisin yhteen.” Tuo oli sinällään hyvä ja hurskaan kuuloinen rukous.Itselleni tuosta rukouksesta heräsi kysymys: Onko Jumalan tahto saattaa toinen puolisoista takaisin väkivaltaisen puolison kanssa yhteen? – Asiat tietenkin olisivat vallan toisin, jos tuo väkivaltainen ja arvaamaton puoliso muuttuisi. Mutta sitähän ei tämä rukoilija edes tajunnut rukoilla – vaan keskittyi rukouksessaan tuohon yhteenpalaamiseen.

Toki Jumala tietää meidän parhaamme. Kuitenkin jokin merkillinen salaisuus on siinä, että me alamme tavoittaa omassa elämässämme, rukouksissamme ja sitä kautta myös toisten elämää ajatellen Jumalan tahdon ja Jumalan tahdon mukaiset rukoukset. Jokin merkillinen salaisuus on siinä, että me anomme Jumalan tahdon mukaan!

 

”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” (Matt. 7: 7-10)

 

Suuri on pettymys myös silloin, kun väärin ”markkinoitu” usko ei toimikaan odotetulla tavalla. Olen kohdannut viimeisimpinä vuosina joukon ihmisiä, jotka ovat hämmästelleet sitä, miksi heidän rukouksiinsa ei vastata, vaikka he tekevät juuri sanan mukaan: rukoilevat mitä tahansa. Heille ei opetuksen yhteydessä ole painotetettu (tai he eivät ole ”kuulleet”) sitä, että mitä tahansa -opetuksen yhteydessä ovat myös sanat: ”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin –” Nämä mitä tahansa -pyynnöt linkkiytyvät rukoilijan yhteyteen Herraansa, (jatkuvaan) pysymiseen Hänessä ja Hänen Sanassaan. Tästä yhteydestä kumpuaa myös ajatus siitä, että lähellä Herraa ja Hänen Sanaansa kuulemme Hänen äänensä ja siten tavoitamme Hänen tahtonsa: ”–ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.” (Joh 15: 15) Vrt. myös Joh. 10:4,5 ”– ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä.”

Tämä (esi)rukouksessa omistava usko liittyy yksin ja ainoastaan Jumalan tahtoon, joka on ilmoitettu ja tavoitettavissa, kuultavissa Hänen Pojassaan ja Sanassaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s