258. Sisälle Sanaan – Lähelle Herraa

Leimoista huolimatta

Kirjoitin pari päivää sitten siitä, kuinka helposti lyömme leimoja toisiimme joskus kovin kevyin perustein. Eräs ryhmä, johon on kovasti lyöty –perusteettomiakin – leimoja ovat nk. menestysteologit.

Oma suhtautumiseni osaan tällaisiksi nimitettyihin on muuttunut, kun olen leimoista huolimatta uskaltautunut /joutunut lukemaan heidän tekstejään.

Seuraavissa ajatuksissa lainaan kahta ”menestysteologia” Kenneth Copelandia ja Jennifer Millsiä. Heidän tekstejään  lukiessani minulle tuli väkisinkin mieleen, että joissain jutuissa he ovat leimaajiaan raamatullisempia, vai mitä mieltä sinä olet?

”Nojaudu Herraan. Vetäydy/pyri entistä läheisempään yhteyteen taivaallisen Isäsi kanssa. Jos et tee niin, et selviydy. Jos niin teet, tulet näkemään entistä suuremman Jumalan kunnian virtaavan kuin kykenet kuvittelemaankaan.”

”Ensimmäinen askel pyrkimyksessäsi lähemmäksi Herraa on se, että opit tuntemaan Hänet Hänen Sanassaan. Aika jonka käytät Uuden testamentin mietiskelyyn on aika, jonka käytät Herran kanssa.”

Elämälle välttämätön Sana

Lukeudun siihen kristittyjen joukkoon, jolle Sanasta on tullut henki ja elämä. Ilman sitä en voi elää tai olla.

Kyselyn aika

Toki on ollut niitä aikoja, jolloin syystä tai toisesta Sanan lukeminen on jäänyt vähemmälle. Erityisesti ahtaasta ja oudosta yhteisöstä irtaantumiseni jälkeinen aika oli tällaista. Minun oli vaikea saada Sanasta otetta. En oikein tiennyt, mihin uskoisin outojen kokemusteni jälkeen. Sanasta oli tehty vallan ja manipuloinnin välikappale. Raamatun kohdat, joihin olin oppinut turvautumaan, oli tavallaan käytävä uudestaan läpi ja syvällisesti pohdittava sitä, mikä kohtien tulkinnassa oli astian makua ja mikä ei.

Silti tilanteessa kuin tilanteessa olen pyrkinyt löytämään Sanasta vastauksen kyselyyni.

Elävä Sana

Sana ei tarkoita minulle historian havinaa tai muinaisjäännettä. Monesti Sana on   puhunut tilanteessani hyvin ajankohtaisesti ja osuvasti.

Ajattelen, että ne jotka toisin väittävät, eivät jostain syystä ole tehneet syvällistä tuttavuutta Sanan eikä sen edustaman asian kanssa. Minulle Sanasta tuli elävä siinä hetkessä, kun uskalsin luovuttaa elämäni Herralle lokakuussa -89. Olin ennen tuota hetkeä lukenut Raamatun moneen kertaan läpi. Tunsin se todella hyvin. Osin osasin ulkoakin. Mutta tuo hetki kirkossa, jossa tietoisesti luovutin elämäni Jeesukselle, tuntui muuttaneen suhteeni myös Sanaan, joka kertoi Hänestä. Kun kirkosta tultuani avasin kirjan, asiat avautuivat kirjaimellisesti solkenaan! Uskon, että kokemukseni liittyi siihen, mistä Jeesus puhui puhuessaan Pyhästä Hengestä. Yksi Pyhän Hengen tehtävistä oli näyttää Kirjoituksista Kristus. Minulle tosiaan Raamattu avautui tuosta lähtökohdasta käsin.

Alkuaskeleita

Kun myöhemmin kuulin nk. armolahjoista, myös ne avautuivat minulle Sanan kautta. Aloin ”kokea” , että piti jolle kulle sanoa jokin Raamatun jae tms. tai rukoilla jonkun puolesta käyttäen jotain Raamatun sanaa. Nämä ihmiset sanoivat, että olipa Sana ajallaan. Myöhemmin tajusin, että tavallaan kyse oli profetoinnista, vaikka en sellaisena kokemustani osannut pitää.

Erityisesti haluni on ollut porautua Raamatun sanomaan mahdollisimman syvälle ja perusteellisesti. Silloin kun aloitin Raamatun opettamista raamattupiirissä vain noin vuosi tuosta ”kirkkokokemuksestani” minulla ei ollut eväänäni teologista koulutusta vaan Raamattu ja Raamatun tietosanakirja. Näin jälkeenpäin opetustani tarkastellessani (joitain raamattuopetuksia on säilynyt) en voi olla hämmästelemättä sitä, kuinka nuori ja periaatteessa asioissa noviisi voi opettaa noin. Asiat avautuivat minulle Sanan kautta, Pyhän Hengen avaamina.

Myöhemmin Raamatun kokonaisuuden tultua tutuksi, ja vähän oppia saatuani ja alkukieliin tutustuttuani tie on ollut syvemmälle ja halu siihen, että minä haluan ymmärtää ”tämän jutun”.

Sanasta viis-opettajat – ja joukot siltä ja väliltä

Korvilleni omituista opetusta on ollut Sanan halveksinta, jota löytyy kahdesta eri suunnasta: Toisaalla ovat nk. liberaaliteologit, jotka saavat Raamatun siian tai lahnan ruodolta vähän sen mukaan, millainen teologi on asialla. Tiedämmehän me nuo ”räisäset & co”, jotka pyrkivät seulomaan Raamatusta pois kaiken yliluonnollisen, koska se HEIDÄN mielestään on mahdoton. Vähän ”tyypistä” riippuen, seuraamus on se, että jäljellä on paljon ohutta ja pientä ruotoa sisältävä siika tai sitten jämäkämpää tekoa oleva lahna – mutta lihaa ei päällä laisinkaan. Näitä ”räisäsen & co” hedelmiä olen kohdannut jopa työssäni, kun kuulijat yhtäkkiä alkavat haastaa minua osoittamaan vastaväitteen sille, että ensimmäiset kristityt olivat suggeroituja skitsofreenikkoja… Moisen väitteen kuullessani en voinut olla kärjistäen sanomatta: ”No, ok sitten… Ne mokomat synnytti suggeroiden vähälle aikaa 3000 skitsofreenikkoa lisää…!”

Toinen Sanan halveksijoiden joukko löytyykin sitten yllättävästä suunnasta – karismaattisesta siivestä. Eräänä esimerkkinä viime syksynä käsiini saama tallenne, jossa Suomessa jossain määrin tunnettu julistaja samaistaa paljon Raamattua lukevan sikaan!!! Seurakunnan huutaessa aamenta ja hallelujaa tämä julistaja kertoi käskeneensä tuota Raamattunsa lukevaa tekemään parannusta ja painumaan lääkäriin ja kieltäytyneensä rukoilemasta tuon Raamatun lukijan puolesta! Samainen opettaja samaisti nämä Raamattuun syvälle porautujat ylpeisiin (kuten kuningas Ussia) ja kehotti parannukseen. (Kuultuani tuosta opetuksesta ja kuunneltuani itse tallenteen, pystyin kovasti samastumaan tuon puhujan mielikuvissa ja sanoissa esiintyviin ”näivertäjiin”, jotka porautuvat riveille ja rivien väliin (kuten hän asian ilmaisi)… Näiversin tosiaan mielessäni tuota puhujaa: Nimittäin tuo Ussia ei ollut tottelematon Raamatun lukemisen tai siihen porautumisen takia, vaan sen takia, että hän ei Raamattua totellut!!!)
Tämän karismaattisen siiven julistuksen edessä olen vähän ymmälläni pohtiessani, johtuuko opetus pelkästään siitä, että tuollaiset julistajat tietävät julistuksensa olevan kestämätöntä vai johtuuko se myös korostuksesta, jossa ”Hengen” ilmoituksia korostetaan Sanan yli.

Oli miten oli jopa parjattu Copeland pärjää tässä sarjassa varsin hyvin. Esimerkiksi viime mainitusta Hengen ilmoituksia korostavasta ryhmästä voisi sanoa vaikka sitten Copelandin sanoin:

”Useimmat ihmiset eivät tajua tätä. Sen sijaan, että he koettaisivat oppia tuntemaan Herran Hänen Sanansa kautta, he yrittävät oppia tuntemaan Hänet heidän tunteidensa kautta – ja se ei toimi.”

Emme me kykene tuntemaan Herraa enempää omalla ymmärryksellämme kuin tunteillammekaan.

Edellämainittujen välimaastoon sijoittuu sitten se joukko, joka syyttää Copelandin ja Millsin kaltaisia Raamatun ohi menevästä julistuksesta. Syyttävä sormi kohdistuu uskon rohkeuteen, menestysjulistukseen, rahaan ja terveyteen. Ehkä olen onnistunut lukemaan näiden henkilöiden maltillisia kirjoituksia, mutta olen löytänyt varsin vähän ”epäraamatullista” opetusta. Päinvastoin olen käytänyt paljon opetusta, jonka valossa olen joutunut muuttamaan aiemmin kriittistä kantaani myönteisempään suuntaan.

Omakohtaisia oivalluksia

Esimerkkinä opetus, jonka mukaan minun olisi vain nöyrästi tyydyttävä eteenpäin tuleviin vastoinkäymisiin mukisematta Jumalan tahtona. Kysymykseni on: Ovatko vastoinkäymiset väistämättä Jumalan tahto? Vai voisiko tilanne olla samanmoinen, että ne sinnikkäät vaikeudet, joista Jumala erikseen puhuu, vaikeudet, joihin sinnikäs rukous ei ole tehonnut, ovat elämään kuuluva asia – ja ne muut ovat sitä väistyvää sorttia?

Itselleni kävi noin viime syksynä. Olin joissain elämäni mutkissa saanut vastauksen tyytyä oloihini. Jumala ei kuulemma tee erehdyksiä. Kohtaamani vastamäet olivat Hänestä lähtöisin. Olipa varsin outoa, että yksi ainoa, topakka rukous muutti tuon ”Jumalan tahdon” ja esteet väistyivät ja pääsimme etenemään. Vähitellen hoksasin, että toimimme kuin Intian kastilaitos. Ajattelemme, että jokin karman omainen määrittelee kohtaloamme eikä meillä ole siihen nokan koputtamista. Oi joi… jos emme edes älyä pyrkiä parempaan, mikään ei muutu. Vastottain luin henkilöstä, joka uskaltautui pyrkiä kastijärjestelmässä parempaan: Kastiton ei enää kerjännytkään eikä ollut vailla ihmisarvoa. Hänellä oli ammattikin!

Sen sijaan toisessa asiassa koin saavani Jumalalta vastauksen: Näin unessa itseni ylittämässä kiinteää vesiestettä. Herättyäni ymmärsin, että tietty elämäntilanteeni ei ollut muuttuvaa sorttia, mutta että Jumala antaisi minulle voiman ylittää tuo este kerta kerran jälkeen. Tuon sorttisesta oli Paavalin pistimessä kysymys. Rukouksien jälkeen, JUMALA antoi vastauksen: Tämä tilanne ei kohdallasi muutu.

Jatkan hetken Jennifer Millsin oivaltavilla ajatuksilla:

Vapaasti Millsin artikkelin voisi kääntää seuraavasti:

Jos haluat Sanan toimivan, toimi Sanan mukaisesti.

Mills viittaa taistelun hetkiin, hetkiin, jotka eivät kenellekään ole helppoja. Noita hetkiä varten hän suosittaa uskon kirjaston käyttämistä ja aktivointia. Uskon kirjastolla Mills tarkoittaa kaikkea uskoa rakentavaa ja kohottavaa materiaalia: Raamattu, kirjoja ja tallenteita. Tähän uskon kirjastoon on palattava kerta kerran jälkeen. Sitä on jatkuvasti rakennettava. Käytännössä tämä merkitsee jatkuvaa opiskelua ja työskentelyä tuon kirjaston parissa. Kun sinulla on tuo työkalu käytössä, sinulla on mistä ottaa, kun tarvitset.

Mills tuo esiin myös aikamme haasteen: Näemme asioita, kuulemme uutisia, jotka masentavat. Meitä voivat ympäröidä ihmiset, jotka puhuvat pahaa tai mustamaalaavat meitä tai asiaamme, näemme vihaa ja väkivaltaa, näemme informaatiota, joka on omiaan luomaan elämäämme pelkoa.

Muistan opiskeluaikoinani kohtaamani opetuksen, jonka mukaan oli parempi painua neljän seinän sisään, koota säilykemuonaa ja odottaa, kun sota tulee Suomeen saakka. Ajoitus opetukselle oli looginen: tuolloin vuonna 1991 oli syttynyt Irakin sota. Muistan elävästi, kun pohdin, miten opiskelijan budjetilla voisin tehdä profeetallisena sanan pidetyn ohjeen mukaan, iski tajuntaani Raamatun kohta, jossa Jeesus sanoi: ”Kun näette tämän tapahtuvan, nostakaa päänne…” Tajusin tuossa hetkessä, että minulla ei ollut mitään tarvetta osallistua noihin sotaan varustautumistalkoisiin. Pari vuotta sitten poikani Paavo oli löytänyt jostain samaisen julistajan kirjan. Vuonna 1978 tällä oli ollut samantyyppinen ”profeetallinen opetus”, joka liittyi Afganistanin kriisiin. Yhtä ohi meni kuin vuoden 1991 opetuskin. Sana oli oikeammassa: Ei aihetta pelkoon…

Huomasin vain, kuinka vuosikymmen vuosikymmenen jälkeen ihmisiä ohjailtiin ”profeetallisella pelolla”. Sana sen sijaan kehotti olemaan ilman pelkoa, sillä Jumala pitää omistaan huolen – myös maailman historian käänteissä.

Millsin neuvoma lääke on etsimään sitä, mitä Jumala sanoo aiheesta. Tämä on tärkeää kahdesta syystä: Ensiksi siksi, että voimme antaa sielunvihollisen tietää, että sen on aika koota kuoleman ja tuhon aikeensa pois tieltäsi, koska sinä et suostu sen völjyyn ja toiseksi siksi, että sinä saat (nähdä) Sanan toimivan. Vrt Jes 55:10, 11

”Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta
eivätkä sinne palaa
vaan kastelevat maan,
joka hedelmöityy ja versoo
ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän,
niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.”

Ei Jumala toki katso ylen meidän itkuamme, rukouksiamme, julistustamme tms. elämäntilanteemme ylle, mutta ennen muuta Hän katsoo omaa Sanaansa! .

”Mutta armoani minä en ota heiltä pois,
minun uskollisuuteni ei horju.
Minä en riko liittoani,
en muuta sitä, minkä olen luvannut.” (Ps. 89:34, 35)

Takavuosina itselläni oli varsin erikoinen ja uhkaava tilanne. Silloin olin päätoimeltani maaseutuyrittäjä. Päätoimeentulo tuli maidosta. Yhtenä syksynä minulla oli todellinen ongelma. Lehmäni eivät tulleet tiineiksi ei sitten millään. Olin väsynyt tilanteeseen, ellen sitten epätoivoinen. Hiljainen kysymys oli Jumalalle: ”Ovatko minun lehmäni sinulle muka tärkeitä?” Yhtenä aamuna tuijotin Raamattua kahvikuppini vieressä enkä ollut uskoa silmiäni: Siinä puhuttiin minun lehmistäni. Vai mitä mieltä sinä olet?
Psalmi 144: 14:

”– lehmämme ovat lihavia ja tiineitä.—”

Amen! Raamattu puhui lehmistä. Omituista tilanteessa oli, että vaikka asiat ulkonaisesti jatkuivat tilallamme normaalisti. Seminologi kävi talossa tarpeen tullen. Mutta seuraavana keväänä lehmämme todentotta synnyttivät vasikoita – ja tuottivat maitoa ennätystahtiin. Jouduimme nimittäin hankkimaan isomman maitotankin, kun entiseen eivät maidot mahtuneet.

Totta tosiaan Jumala tuntui katsovan Sanaansa elämässäni ja sen tilanteissa.

Lähteet: K. Copeland uutiskirje 8.12.12 sekä J. Mills päivittäinen postaus fb-päivitys Set be Free 8.12.12.

1 Comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s