255. Voitelu tämäkin?

255. Voitelu tämäkin?

Erään evankelistaparin perään oli lähetetty “voideltu” henkilö, jonka tehtävä oli puhua tästä evankelistaparista pahaa!!!

Luit aivan oikein: Eräs “Jumalan voideltu” oli julistanut henkilön ylle tuon erikoisen (!!!) “voitelun”. Raamatusta en millään ilveellä voi löytää tuommoista “pahan puhumisen voitelua” – jonka ainoa tehtävä näyttää olevan saattaa tuo evankelistapari huonoon huutoon. Tällä “voidellulla” ei ole tarjota mitään nk. vastapainoa, ainoastaan vain epäilystä, jonka hän kylvää kuulijoiden sydämiin kirjaimellisesti “kiertäessään” tuon evankelistaparin jalanjälkiä seuraten… On siinä “voitelu”!!!

Kuka on ääliö?

On aivan eri asia yrittää pukea rukoukseen omia ambitioita tai kostonhimoa kuin rukoilla Jumalan mielenmukaisia rukouksia. Jumala ei suostu kostamaan puolestamme, silloin kun takana on pelkästään meidän loukkaantumisemme. Minun on aivan turha rukoilla liikenneympyrässä töpänneelle autoilijalle tulta ja tulikiveä sen vuoksi, että MINÄ jouduin jarruttamaan ”tuon ääliön vuoksi”. Itse asiassa tuossa tilanteessa MINÄ olen ”ääliö”, kun suutun – ja minun on pikkuisen vaikea mennä puhumaan Jumalan rakkaudesta, kun vihaan sisikunnastani tuota ”ääliötä”…

Psalmisovellus

Daavidin psalmeista on löydetty perusteita tulen ja tulikiven rukouksille. Psalmit eivät puhu henkilökohtaisesta kostonhimosta vaan siitä suojeluksesta, joka Jumalalla on omaansa – ja tässä Psalmin kohdassa voidetua, Jumalan suunnitelmaa täyttämään valittua kuningasta kohtaan. Voimme soveltaa Psalmin omaan elämäämme tätä kautta: Jokaisella meillä on Jumalalta suunnitelma meidän elämäämme varten.

Vihollinen tykkää nähdä tämän suunnitelman romutettuna tavalla tai toisella. Tässä missiossa se käyttää mieluusti aseenaan ihmisiä, jotka suostuvat lyömään kapuloita rattaisiin. Mieluusti se lisää vettä myllyyn, jossa käyttövoiman ovat kritisointi, juorut – tai vaikkapa ”pysäytysrukoukset”, joissa rukoillaan ”Jumalaa” pysäyttämään kanssamme eri mieltä olevat. Yllykkeeksi meille riittää se, että joku onneton uskaltaa olla eri linjoilla kuin minä. Ettäs uskaltaa!

Pahan puhumisen voitelu on sittenkin olemassa?

Juttelin vastottain erään evankelistaparin kanssa. He kertoivat vertaansa vailla olevasta voitelusta, jonka he olivat kohdanneet. Eräs ”Jumalan voideltu” oli julistanut toisen henkilön ylle erikoisen (!!!) ”voitelun” ja antanut ”profeetallisen” tehtävän. Tehtävän sisältö ja sisältämä valtuutus oli kiertää tämän evankelistaparin perästä ja puhua heistä pahaa! Ilmeisesti tuo evankelistapari on osunut johonkin hengellisen kentän kipeään kohtaan, kun heidän toimintansa sai aikaan moisen reaktion. Raamatusta en millään ilveellä voi löytää tuommoista ”pahan puhumisen voitelua” – jonka ainoa tehtävä näyttää olevan saattaa tuo evankelistapari huonoon huutoon. Tällä ”voitelulla” ei ole tarjota mitään nk. vastapainoa, ainoastaan vain epäilystä, jonka hän kylvää kuulijoiden sydämiin kirjaimellisesti ”valtuutuksensa” mukaisesti evankelistaparin jälkiä seuraten.

Millaiseksi me oikein Jumalan kuvittelemme?

On siinä ”voitelu”!!! Kokemukseni mukaan tuo ei ole edes ainoa laatuaan, mikä minua surettaa ja ihmetyttää suuresti. Millaiseksi me Jumalan ja Pyhän Hengen oikein kuvittelemme? Jonkinlaiseksi latistajan hengeksi kai… kun Hänen pitäisi olla Totuuden Henki ja Lohdutuksen ja Rohkaisun, vieläpä Voiman, Rohkeuden ja Terveen harkinnan Henki… Tuossa kuvaamassani ”voitelussa” Hänestä on tehty herkkähipiäisten ihmisten impulsiivisuuden henki, joka valjastetaan itsensä (sielun)vihollisen tarkoitusperiin purkamaan tiili tiileltä Jumalan rakennusta, jonka Hän haluaisi rakentaa!

Perästäkulkija

Suomalainen sauna on muuten siitä veikeä paikka, että siellä ei synny vain politiikkaa, vaan teologisia ahaa-elämyksiä. Näin kävi eilen miehelleni ja minulle:
Saunan lauteilla mieheni totesi, että sanoipa Jeesus rankasti:

”Jos teitä jossakin talossa tai kaupungissa ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa pöly jaloistanne. Totisesti: Sodoman ja Gomorran maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin se kaupunki.”

Totta on. Jeesus sanoi rankasti monessakin kohdin – erityisesti siitä, miten tärkeä oli omassa elämässä tavoittaa se, mitä Jumala tahtoi. Kysymys ei ollut minun mielipiteestäni tai mielihalustani, vaan siitä, mitä mieltä Jumala oli minusta ja elämästäni ja mitä Hänellä oli elämääni asiaa. Totta tosiaan, jos kaupunki hylkäsi nämä Jumalan lähettiläät, heidän osansa oli tulta ja tulikiveä niskaansa saanutta Sodomaa ja Gomoraa surkuteltavampi; heidän tuomionsa tulisi olemaan Sodoman ja Gomorran kohtaamaakin kovempi!

Jumalan tahtoa julistavia sanansaattajia piti kuunnella, kaikkein vähiten heitä piti kirota tai heidän jälkeensä lähteä ”julistamaan”, kuinka pahoja he olivat.

Tosin Jeesuksen sanat osuivat oikeaan. Esimerkiksi Saulus Tarsolainen oli ennen kääntymystään tällainen ”perästäkulkija”. Hän kantoi tuota ihmeellistä ”oikeassaolemisen voitelua”, että hän kiersi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään vainoten Jeesukseen uskovia ihmisiä, vieden heitä vankeuteen ja saaden aikaan monen kuolemankin. Ja Raamatun lehdiltä paljastuu toki heitä muitakin, kun tarkkasilmäisiä olemme. Esimerkiksi Galatian seurakunnissa kiersi henkilöitä, jotka vaativat enemmän kuin evankeliumi edellytti (luettuasi Galatalaiskirjeen ymmärrät kuvion), jne.

Kun luemme apostolien ja Paavalin suhtautumista näihin ”perässäkulkijoihin”, huomaamme, että he kyllä tiukasti kirjoittivat/puhuivat omasta kannastaan, mutta missään kohdin eivät lähteneet mukaan ”pahanpuhumisen” tai (tänä aikana joissain karismaattisissa piireissä vallalla olevaan) ”vastarukouksen” kierteeseen. Heidän rukouksensa olivat ”myötärukouksia”, rukouksia evankeliumin leviämisen puolesta. Luulenpa heidän elämässään olleen vahvana Jeesuksen sanat siitä, että Jumala kyllä hoitaa asiassa osansa – ei Hänen sanansaattajiensa ollut tarpeen sotkeutua tarpeettomiin sotiin.

Daavidin rauha

Esimerkiksi Daavid kyllä puolustautui – taistelikin puolestaan, kun oli tarvis. Sen sijaan Daavid ei koskaan hyökännyt oma-aloitteisesti (esimerkiksi Saulin kimppuun). Samaan tapaan apostolit vastasivat, kun heitä syytettiin – mutta eivät koskaan hyökänneet. Se että ymmärrämme asemamme Jumalan kanssa, Jumalan kansana, antaa tällaisen rauhan ja luottamuksen.

Nyt Psalmiin 18. Seuraavassa psalmi kokonaisuudessaan pilkkomatta tai pätkimättä – muutamin kommentein varustettuna.

Laulunjohtajalle. Herran palvelijan Daavidin psalmi. Tämän Daavid lauloi Herralle sen jälkeen, kun Herra oli pelastanut hänet Saulin ja kaikkien vihollisten käsistä.

Minä rakastan sinua, Herra,
sinä olet minun voimani.
Sinä päästit minut turvaan,
sinä olet vuorilinnani.
Jumalani, sinuun minä turvaudun,
sinä olet kallio, olet kilpeni,
sinulta saan avun ja suojan.
Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.
Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni,
tuhon pyörteet minua kauhistivat.
Tuonelan paulat kietoivat minut,
näin edessäni kuoleman ansat.
Silloin minä huusin hädässäni Herraa, kutsuin avuksi Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.”

Huomaa seuraavassa Jumalan reaktio sellaisena kuin Daavid sen näki. Jumala otti rukouksen vakavasti – ja varsin voimallisesti. Vai mitä mieltä olet?

”Maa järisi ja järkkyi,
vuorten perustukset vavahtelivat.
Hänen vihansa sai ne horjumaan.
Hänen sieraimistaan nousi savu
ja kaiken nielevä liekki hänen suustaan,
se suitsusi hiilten hehkua.
Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas
pimeä pilvi jalkojensa alla.
Hän lensi kerubi ratsunaan
ja kiiti tuulen siivin.
Hän otti verhokseen pimeyden,
majakseen synkät vedet,
raskaat pilvet.
Hänen edellään kulki häikäisevä valo, siitä sinkosi rakeita ja tulisia hiiliä.

Herra jylisi taivaassa,
Korkein antoi äänensä kaikua,
hän viskoi rakeita ja tulisia hiiliä.
Hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset,
hän kauhistutti heidät salamoillaan.
Meren lähteet paljastuivat, maanpiirin perustukset tulivat näkyviin, kun sinä, Herra, käskit merta, kun sinun raivosi myrsky puhalsi sen yli.

Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui
minuun,
hän veti minut ylös syvistä vesistä.
Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä,
vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.
He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä,
mutta tuekseni tuli Herra.
Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.”

Daavidin salaisuus oli hänen suhteensa Herraansa. Daavid – kaikkien elämän koukeroidenkin keskellä – asenne oli pyrkimys siihen, että hän oli aito ja rehellinen Herransa edessä.

Jumalan keksintö

Seuraavat rivit kertovat myös siitä, että siinä, mitä Daavidin elämässä tapahtui, näyttäytyi todeksi se, että ”voitelussa”, näyssä, tms. ei ollut kysymys Daavidin keksinnöstä, vaan jostain,missä Jumala(kin) pystyi olemaan mukana. Loppupelissä Jumala sai aikaan, että se, mistä Jumala oli puhunut Samuelille ja sitä kautta Daavidille, toteutui – viimeistä piirtoa myöten. Sitä ei vihollinen sotajoukkoineen voinut estää.

Ehkäpä tässä on voimakas sana lukijalleni, joka on oman kutsumuksensa tai näkynsä kanssa taistelussa/vastatuulessa. Jumala on sinun/minun elämässä(ni)si täsmälleen yhtä voimakas kuin Daavidin elämässä. Jumala ottaa sinun/minun kutsumukseni vakavasti – ja juuri noin voimakkaasti kuin psalmissa on kirjoitettu. Elämämme ja kutsumuksemme on Hänen elämänsä ja kutsumuksensa – aivan yhtä lailla kuin apostolien elämä tai kutsumus oli Jeesuksen käsissä. Monet, monet Raamatun kohdat voimme tätä taustaa vasten omistaa omalle kohdallemme – ja mennä rohkeasti eteen päin – vaikka kirjaimellisesti tuntuisi, että itse pimeys olisi irti ympärillämme. Pimeyden ”irti olo” on illuusio – tai (sielun)vihollisen valhe. Ei pimeys irti ole. Sen rajat kulkevat Herramme valtapiirissä. Kun Hän sanoo, että ei yhtään edemmäs, tämän pimeyden on toteltava, myrskyn on laannuttava, kiusaavien asioiden hellitettävä otteensa.

Tärkeintä tässä tilanteessa on varmistaa se, millä puolella olemme. Silloin, kun oikeasti olen Jeesuksen puolella, olen voittaja Voittajan puolella – nyt ja ikuisuudessa.

Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta,
sain häneltä palkan, koska tekoni ovat puhtaat.
Minä olen kulkenut Herran teitä
enkä ole luopunut Jumalasta.
Hänen käskynsä ovat alati mielessäni,
hänen lakejaan minä en koskaan hylkää.
Olen ollut vilpitön hänen edessään,
olen varonut lankeamasta syntiin.
Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, koska tekoni ovat puhtaat hänen edessään.

Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle,
vilpitöntä kohtaan sinä olet vilpitön.
Puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan,
mutta kieron sinä johdat harhaan.
Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas.

Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni,
sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.
Sinun avullasi minä ryntään yli vallien,
Jumalani avulla minä hyppään muurien yli.
Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa.

Kuka on Jumala, jollei Herra,
kuka on turvamme, jollei Jumalamme?
Jumala vyöttää minut voimalla,
hän osoittaa minulle oikean tien.
Hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat
ja ohjaa kulkuni kukkuloille.
Hän opettaa käteni taistelemaan, käsivarteni jännittämään sotajousta.

Herra, sinä asetut kilveksi eteeni,
sinun oikea kätesi tukee minua,
sinun apusi tekee minut vahvaksi.
Sinä teet varmoiksi askeleeni,
polveni eivät horju.
Minä ajan takaa vihollisiani ja saan heidät kiinni,
palaan vasta, kun heitä ei enää ole.
Minä lyön heidät, eivätkä he enää nosta päätään. He sortuvat jalkojeni alle.

Sinulta minä saan voiman taisteluun,
vastustajani sinä kaadat jalkojeni alle.
Sinä ajat viholliseni pakoon,
ja minä teen heistä lopun.
He huutavat, mutta kukaan ei auta.
He kutsuvat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.
Minä murskaan heidät tomuksi tuuleen, poljen heitä kuin katujen lokaa.

Sinä pelastit minut, kun kansa kapinoi,
asetit minut hallitsemaan myös vieraita maita.
Kansat, joita en tuntenut,
ovat nyt valtani alla.
Ne tottelevat jo ennen kuin käsken,
muukalaiset liehittelevät minua.
Heidän voimansa on hervonnut, vavisten he tulevat ulos linnoituksistaan.

Herra elää!
Kiitetty olkoon puolustajani,
ylistetty Jumala, minun turvani!
Jumala kostaa puolestani
ja saattaa kansat minun valtani alle.
Hän vapauttaa minut vihollisteni käsistä,
antaa voiton vihamiehistäni,
vainoojista hän minut päästää.
Siksi kiitän kansojen keskellä sinua, Herra,
laulan kiitosta sinun nimellesi.
Sinä teet voittoisaksi kansasi kuninkaan, sinä olet uskollinen sille, jonka olet voidellut, Daavidille ja hänen suvulleen, nyt ja aina.

Vastaa