251. Ennalleen ja eläväksi

251. Ennalleen ja eläväksi

”Hän sanoo: Tehkää, tehkää tie, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä.

Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.”

(Jes 57: 14,15)

Yllä oleva sana on minulle erittäin tuttu. Siitä huolimatta kohta avautui minulle uudesta näkökulmasta: Huomioni kiinnitti erityisesti se, että sanassa mainitaan se, että Herra asuu korkeudessa ja pyhyydessä JA niiden luona, joilla on särjetty ja nöyrä henki – jotta Hän virvoittaisi nöyrien hengen ja saattaisi särjettyjen sydämet eläviksi.

Sana, jota käytetään särkyneestä, on johdannainen sanasta דכא´[daka]´särkeä, murskata, tuhota, murtaa, sortaa/painostaa, lyödä palasiksi, nöyryyttää´. Nöyrä taasen sana, joka tarkoittaa ´pientä, nöyrää, alhaista ja nöyryytettyä´.

Näyttää siltä, että tämäntyyppinen tilanne ei ole sentyyppistä nöyryyttä, johon tulisi pyrkiä tai hakeutua. Kysymys ei ole ylpeyden vastakohdasta, vaan tilasta, jossa jokin/joku on särkenyt, tuhonnut, murskannut, nöyryyttänyt ja tulos on sirpaleet, pienuus ja alhaisuus.

Minusta kohta tuo esille varsin ”kovan jutun”: Herra asuu korkeudessa ja pyhyydessä, mutta myös sinun luonasi/minun luonani, joka koet/koen juuri näin. Herralla on varallesi/varalleni ”tavoite”: se, että Hän virvoittaa sinut. Sana ´virvoittaa´ sisältää ajatuksen jonkin menetetyn palauttamisesta ja (jonkin, mikä ei ole elävää)eläväksi tekemisestä.

Herra voi ja haluaa tehdä tämän.

Vastaa