Millainen on käyntikorttimme?

Millainen on käyntikorttimme?

Kirjastossa osui käteeni kirja ”Ihmeet ovat käyntikorttini.”Kirja ei mitenkään liittynyt kristinuskoon, vaan itämaiseen uskonnollisuuteen; ihmeitä käyntikorttinaan kantoi Sathya Sai Baba. Kuuluisaksi Sai Baba on tullut nimenomaan

  • ihmeistä sekä
  • hyvistä töistä, kuten (koulu- ja ylioppilasjärjestelmän kehittäminen, yhteiskunnallisten laitosten tai juomavesiverkoston perustaminen sekä kahden suuren sairaalan rakentaminen.

Sai Baban kannattajat pitävät häntä jumalan inkarnaationa – ja hän itse taas erään suuren gurun inkarnaationa. Sai Baban julistuksen ytimeen kuului myös suvaitsevaisuus: rakkautta ja uskontojen ykseys sekä se että kenenkään häntä seuraavan ei tarvitse luopua omasta uskonnostaan.

Perinteisen kristillisen opetuksen mukaan kristinuskon suhtautuminen moniin teihin Jumalan luo on vähintäänkin torjuva. Jeesuksen julistus oli erittäin selkeä:

Minä olen Tie, Totuus ja Elämä, kukaan ei tule Isän luo muuta kuin minun kauttani.

Paavali ilmaisee asian erittäin rajusti:

Vaikka enkeli tulisi taivaasta ja julistaisi jotain muuta ”evankeliumia” tämä olisi kirottu.

Synkretististä, sekoittunutta, välimallia ei ollut. Tietäjät ja ennustajat heittivät ennustamisensa, jopa silloin äärettömän arvokkaat kirjansa ja ”taikakalunsa” rovioon.

Epäselvä käyntikortti

Tämän päivän kristillisyyden haaste on, että emme uskalla enää sanoa asioita suoraan – joissain opetuksellisissa viitekehyksissä meitä jopa sellaisesta kielletään! Luin vastoittain Kotimaa -lehdestä, että suuri osa suomalaisista on hukassa kristinuskon sanoman kanssa: He uskovat Sai Baban tyylisesti, että Jumalan luo on äärettömän monta tietä, joista kukin voi valita itsellensä sopivan. Perinteisestä kristillisestä käsityksestä kiinnipitävää katsotaan pitkään ja omituisesti:

Oletko sinä ihan täysin pudonnut elämän rattailta? Edustamasi juttu on vanhanaikainen eikä sovi tähän aikaan ollenkaan…

Kyse itseään ruokkivasta kehästä:

  1. Emme enää uskalla puhua kristinuskon kannalta keskeisistä asioista.
  2. Olemme asian ainoita edustajia ja asiantuntijoita tässä maailmassa.
  3. Jos me emme kerro, kukaan muukaan ei sitä tee. Joku muu informaatio/sanoma täyttää jättämämme tyhjiön – vaikkapa sitten Sai Baba tai joku muu hänen kaltaisensa.

Käyntikortti, josta emme itsekään ole perillä

Mielestäni on myös niin, että henkilö, joka ajattelee kristinuskon perussanoman olevan fossiili, jolla ei ole sijaa ajassamme, on ymmärtänyt jotain perustavanlaatuisesti väärin. Kenties vika on meissä, jotka asiaa yritämme hänelle kertoa. Elämmekö me itse elävän Jumalan todellisuudessa – vai onko hän meille itsellemmekin fossiili, jota pidämme arvokkaana ja tärkeänä, jotenkin suojeltavana, mutta joka ei ole löytänyt omassa elämässämme paikkaa… Tämän todellisuuden viestimme – jos emme riveillä niin – ainakin rivien välissä. Jos Jumala edustaa elämässämme jotakin elävää ja toimivaa, ympäristömme tajuaa sen tavalla tai toisella.

Huono käyntikortti

Kolmas asia, joka aiheuttaa sekaannusta, kun yritämme kertoa ihmisille uskosta, on meidän nk. kristittyjen töppäykset. Uskon nimissä on tehty hirvittäviä asioita – ja uskon nimissä tehdään hirvittäviä asioita edelleen. Uskon suojiin pukeutunut väkivalta eri muodoissaan on erittäin huono käyntikortti. Ihmekö tuo, jos ihmiset tarttuvat Sai Baban toimivalta näyttävään konseptiin!

Nk. kristittyjen harjoittavan väkivallan jäljiltä löytyy jatkuvasti hämmentyneitä ja haavoittuneita ihmisiä. Osa heistä ratkaisee asian hylkäämällä koko uskon, joka heidän mielikuvissaan on alkanut heijastaa pahinta mahdollista vaihtoehtoa, johon voisi tarttua. He tarttuvat johonkin, mikä tuntuu toimivalta ja loogiselta – olkoon se sitten ateismi, agnostismi; itämainen uskonnollisuus (jossa on tilaa monenlaiselle kokemiselle) tai tiukka kultillisuus (jossa on tiukat rajat, jotka tuntuvat tuovan turvaa ja vastauksia)…

Minusta tässä oikeasti on paikka – ei pahan maailman syyttelyyn – vaan itse tutkiskeluun.

  • Mikä on minun paikkani tässä maailmassa?
  • Miten minä voin löytää sanoman, joka edustaa oikeasti sitä, mitä Jeesus näyttää Raamatun mukaan edustavan?
  • Miten viestin tuon sanoman ymmärrettävästi, elävästi – ja toista kuitenkin kunnioittavasti?
  • Miten elävästä ja todellisesti toimivasta Jeesuksesta ja uskosta Häneen voisi tulla meidän käyntikorttimme?

Mielestäni tässä on kysymys myös rehellisyydestä. Kykenen johtamaan toisen täsmälleen siihen asti kuin olen itse päässyt. Sanani ja elämäni – iloineen ja suruineen, etsintöineen ja löytämisineen, voittoineen ja taisteluineen – on se, mitä elän, ja josta käsin sanomani viestin.

Voin tehdä ”pohjois-koreat”1) – väittää löytäneeni yksisarvisen haudan pönkittääkseni asemaani, voiteluani, auktoriteettiani,… mutta voi, voi… itse keksimäni ihmeet, voitelu tai asema on pitkän matkan juoksussa kestämätön kuntopohja; ”rapakunto” ja yksisarvisen haudan ”olemassaolemattomuus” paljastuu ennen pitkää.

1) Viittaan 1.12.2012 Iltalehdessä julkaistuun uutiseen http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288520580201.html – jossa P-Korean arkeologit ”löysivät” yksisarvisen haudan… Näin kaukaa tarkasteltuna uutinen näyttää keksityltä, pääkaupungin asemaa tukemaan tarkoitetulta, uutiselta. Uutinen kannattaa lukea, niin ymmärtää ”yksisarvisen haudan” tarkoituksen.

Vastaa