246. (Huokaus…) Niiiiiiin tuttua kauraa!!!

246. (Huokaus…) Niiiiiiin tuttua kauraa!!!

Sähöpostistani löysin yhden seuraamani blogin uuden postauksen. Pisti mokoma huokaisemaan. On niiiiiin tuttua kauraa!!!

Kyseessä on Omat polut – Etnisten vanhoillistestadiolaisten kokemuksia ja kertomuksia.

Sanoisinko, että kertomuksen päähenkilö, Helena Jaakkola, on rohkea nainen, kun uskaltaa omalla nimellään ja kasvoillaan kertoa tarinansa.

Kyseessä on varsin tavanomainen tarina hengellisen yhteisön ja perheväkivallan kytköksestä. Olen nimittänyt tuollaista tilannetta ”kaksoissidokseksi”. Ihmistä pitää kiinni ja/tai häneen vaikuttaa voimakkaasti kaksi tälle ihmiselle tärkeää asiaa/elämän aluetta. Silloin kun hengellinen yhteisö alkaa tietoisesti tai tiedostamattomasti tukemaan väkivallan mekanismeja, väkivallan uhri on pulassa. Pahimmillaan uhrista ”tehdään” syyllinen.

Kyseessä ei ole pelkästään lestadiolaisuuden piirissä esiintyvä ilmiö (eivätkä kaikki lestadiolaiset käyttäydy noin eivätkä myöskään tekoja puolusta).

Lukekaapa artikkeli ajatuksella!

Helena Jaakkola: Mies ja vl-yhteisö murskasivat illuusioni

Erityisesti kiinnitin huomiota paitsi ilmiöihin, jotka ovat kokemani ja näkemäni perusteella hyvinkin tuttuja, myös Jaakkolan sanoihin:

”Olen käynyt sellaisen elämän yliopiston, ettei niitä oppeja kirjoista hankita. Olen puhunut myös lestadiolaisille näistä asioista. Nyt tiedän, että mihinkään uskonliikkeeseen ei pidä sokeasti turvata. Niin lestadiolaisuudessa kuin muissakin uskonnoissa ja ihmisryhmissä on paljon hyviä, inhimillisiä ja rehellisiä ihmisiä, ja sitten on niitä, jotka käyttävät toisia hyväkseen.

Niin lestadiolaisessa kuin joissain muissakin kristinuskon suuntauksissa alunperin ihmisten turvaksi annetut ohjeet muodostuvat vastakohdakseen. Esimerkiksi Raamatun hylkäämiskielto on nähtävä elämää suojelevana kieltona. Sen sijaan, kun hylkäämiskieltoa käytetään pitkittämään väkivaltaa, puolison laiminlyöntiä tai hyväksikäyttöä (joka voi olla myös seksuaalista tai taloudellista), emme ole ymmärtäneet kiellon tarkoitusta. Näin tiukan kirjaimellisesti Raamattua tulkitsevat tekevät.

Äskettäin villani nostatti pystyyn kuulemani tositapaus, jossa nuori nainen nk. tuli uskoon. Tietenkin nk. uskovat uskovat, että avioliitto ”on se juttu”. Tämä tarinamme päähenkilö solmi avioliiton. Mies kuulostaa kontrolloivalta ja mustasukkaiselta… niin eivätkä nämä nk. uskovaiset katso eroa hyvällä… Voi hyvänen aika, mihin ”uskoon” tämä tyttöparka oikein ”tuli”! – Huomatkaa, en tässä ruodi uskoa, vaan sen tulkintaa, joka pakottaa ihmiset heidän kannaltaan huonoihin, jopa tuhoisiin, valintoihin. Tämänkään nuoren naisen ei olisi tarvinnut mennä avioon kyseisen miehen kanssa, vaikka tämän kanssa seurustelikin! Näin hän olisi välttynyt tuolta sakkokierrokselta.

Jaakkola jatkaa
”Tämä on monelle SRK-uskovaiselle vaikea paikka. Avioero on vanhoillislestadiolaisen uskon opin mukaan synti. Vanhoillislestadiolaisten vuonna 2006 hyväksymän julkilausuman mukaan: xxx

Myös uudelleen avioituminen eron jälkeen on synti. Tästä on muodostunut raskas taakka monelle puolisonsa hylkäämäksi joutuneelle. Voi joutua viemään suurta perhettä eteenpäin yksinhuoltajana, ja kantamaan kasvatusvastuuta lopun elämän ajan ilman oikeutta saada aviopuolison tukea. Avioituminen uuden kumppanin kanssa on hyväksyttyä vain, jos ex-puoliso kuolee.”

Juuri tässähän me ajamme ihmisen mitä syvimpään hylkäämiseen! Väkivallan uhri on puolisonsa hylkäämä vaikka tämä kuinka vakuuttaisi rakkauttaan! Hylkääminen ei ole vain kirjaimellista ”jättämistä”, vaan Jumalan käskyjen hylkäämistä.

Olen viimeisimmissä narsistikirjoituksissani viitannut siihen, kuinka (etenkin) narsisti on todella etevä perustelemaan tekonsa – vaikka sitten Raamatulla.

Miten monta kertaa olen kuullut sanottavan: ”Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, sillä mies on vaimonsa pää” (Ef 5:22,23)

Nämä miehet, jotka vetoavat tähän sanaan, unohtavat tykkänään, että sanojen ympärillä on vähän ”lihaakin”!
”Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen. Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.
Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä. Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään. Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, 30 omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme.”

Kysymys tässä tottelemisessa on Kristuksen tottelemisesta ja Hänen esimerkistään.

Kysymys on keskinäisestä kunnioituksesta ja huolenpidosta.

Kysymys on siitä, että edistää toisen elämää kaikin tavoin, myös hengellisesti.

Hyvin vaativa on sana, jossa Paavali sanoo, että toisen vihaaminen on samalla itsensä vihaamista! Väkivalta ja vallankäyttö on samaa kuin itseä löisi!

Niinpä niin, ongelma tässä on, että erityisesti narsisti (ja varsin monta kertaa väkivallan taustalla on naristi tai voimakkaasti narsistisia taipumuksia omaava yksilö) ei huomaa tätä puolta, vaan nerokkaasti pakenee lähimmän suojan taakse olkoon se sitten, vaikka asiayhteydestään irrotetut Raamatun kohdat. Väkivallalla ja kontrolloinnille on löydettävä jokin syy – eikä se syy ole koskaan oman nutun sisällä, vaan jossakin ulkopuolella.

Valitettavasti nk. terveen osa on ottaa etäisyyttä – ja usein tehdä se likainen työ: muuttaa muualle, paeta, ottaa avioero, taistella oikeuksistaan, jne. J

Toisaalta niinkuin Jaakkolan kertomus osoittaa, voi kaiken jälkeen koittaa uusi elämä, uusi vapaus – ja toivon mukaan myös uusi uskon rohkeus, sen näkeminen, että tuo nähty hengellisyyteen puettu väkivalta ei ole uskon koko kuva.

Vastaa