245. Kaksi vuotta blogia!

245. Kaksi vuotta blogia!

WordPress on siitä hauska blogipohja, että se ”muistaa” vuosipäivätkin. Enhän minä muuten olisi muistanut, että eilen tuli kuluneeksi kaksi vuotta blogittamiseni aloittamisesta.

Onpa siitä pitkä aika – ja tuona aikana on tapahtunut paljon!

Blogini on ollut asioiden ja ilmiöiden hahmottamista itselle – mutta palautteesta päätellen myös muille. Tämä palaute kertoo, että tämäntyyppiselle sanoittamiselle on tarve. Viittaan (jälleen kerran) Seppo Juntusen toteamukseen, että ilman näitä ilmiöitä ei meitä sanoittajiakaan olisi.

Tämän blogittamisen varrella en ole lakannut ihmettelemästä sitä, kuinka kerta kerran jälkeen törmään näiden sanoittajien tuntemuksia ja sanoja mitätöiviin lausuntoihin – ja suoranaiseen painostukseen. Tässä käytetään sekä ”pyhiä” keinoja että pahoja.

Erilaisiin opillisiin kommervenkkeihin olen viimeisimmissä (hengellisen kentän) narsismia käsittelevissä kirjoituksissa viitannut. Auktoriteetin korostaminen ja kritiikin samastaminen juoruiluun ja/tai pahan puhumiseen ovat tyypillisimmät keinot. Pistäpä muuten merkille, että nämä pahan puhumisesta/juoruilusta varoittavat, tekevät varsin usein samaa: Esimerkiksi sanovat, että heitä kritisoivat ovat jotenkin henkisesti raiteiltaan. Eivätkö he puhu omaa opetustaan vastaan? Entä se ”metodi”, johon olen erityisesti karismaattisessa, ”valtateologiaan” kallistuneessa siivessä törmännyt, on tämän ”arvovallan” käyttäminen kritisoivia vastaan? Ts. ”rukoukset”, että Jumala pysäyttäisi nämä ”vastustajat” ja/tai toisi heidät takaisin (seurakuntaan/yhteisöön). Millaista siunaamista tuo pysäyttämisen ”rukoileminen” oikein on? Eikö Uuden testamentin mukaista olisi rukoilla vapautta julistaa evankeliumia? (Viittaan Pietarin & Co rukoukseen, kun juutalaiset johtomiehet olivat juuri uhkailleet heitä ja pahoinpidelleetkin – pysäyttääkseen heidän julistustyönsä…)

Kun itse sain kuulla aikanaan itseäni (ja perhettäni) koskevista ”rukouksista” ja ”profetioista”, mitäpä luulisit minun ajatelleen: ”Äkkiä takasin! vai ”Mahdollisimman kauas!” – Olen joskus ihan ”kurillani” ajatellut, että miten ihmeessä he edes olettavat tuommoisen jälkeen jonkun palaavan heidän ”opetuslapsikseen” – Ensin ”rukoillaan” täystuhoa ja seuraavaksi sanotaan: ”Tui, tui, tuupa takasin. Minun kanssa siun on niin hyvä olla…!” Tämä sama pätee yhtä lailla narsistisen luonteen sairastuttamaan yhteisöön, työpaikkaan kuin perheeseenkin sekä henkisen, hengellisen tai fyyisen väkivallan leimaamaan ympäristöön.

Kuluneen syksyn aikana olen käynyt suurin piirtein kaikki kirjoitukseni läpi. Yllätyksekseni olen huomannut, että prosessini syvyydestä ja monitasoisuudesta huolimatta yhtään kirjoitusta en poistaisi tai edes muuttaisi. Joitain syventäviä kirjoituksia ja uusia näkökulmia korkeintaan voisin lisätä.

Yksi näistä näkökulmista ja sävyistä on uskon rohkeus ja toivo.

Kaksi asiaa, jotka ovat tehneet hallaa uskon rohkeudelle ja toivolle, ovat toisaalta ne, jotka ovat käyttäneet esimerkiksi menestysteologissävytteistä opetusta omien tarkoitusperiensä pönkittämiseen.

Seuraavassa linkki kahden vuoden takaiseen kirjoitukseeni Menestyneen uskon ahdistamat.

http://pauliinakuikka.wordpress.com/2010/12/14/menestyneen-uskon-ahdistamat/

On huomattava, että uskon ja toivon näkökulma sinällään ei sairastuta vaan pikemminkin voimaannuttaa. Ihminen taakoittuu, oirehtii ja mahdollisesti sairastuu, kun kadotetaan näköpiiristä uskon ja toivon vapauttava luonne ja aletaan olettamaan ihmisiltä tai pakottamaan heitä uskomaan ja/tai parantumaan. Uuden testamentin sivuilta selviää Jeesuksen ja Hänen seuraajiensa jalanjälkiä seuraten, että Jeesus todellisella tavalla vapautti ihmisiä heidän sisäisistä ja ulkoisista taakoistaan. On eri asia uskossa turvautua Jeesukseen asioiden kanssa kuin alkaa itse ”tekemään” näitä asioita!

Toinen uskon ja toivon ”rosvo” on tuota menestysopetusta hyödyntävän siiven vastakohta: Henkilöt, jotka ovat ehkä jossain vaiheessa saaneet siipeensä näiltä menestyksen vaatijoilta, ja muuttaneet kirjaimellisesti leiriä opetusten vastustajiksi. Äärimmäinen esimerkki tästä on lukemani artikkeli ”Positiivinen ajattelu on matkalippu helvettiin”. Jos loogisesti vetäisin tuosta artikkelista johtopäätöksen, sen mukaan myrtsittämällä pääsisi taivaaseen.

Oikeasti!!! On varottava liikaa mustavalkoisuutta!!! Emme elämän tai tulevaisuuden uskon perusteella saa ketään helvettiin passittaa. Elämän ja tulevaisuuen usko on Jumalan meihin laittama elämänvoima, jonka vihollinen mieluusti ryöstäisi meiltä saadakseen meidät lannistumaan ja pysähtymään. Oivallinen keino on narsistisen yhteisön eri variaation kontrolloinnista ja manipuloinnista, mutta myös positiivisallergisten opetus.

Uskossa Kristukseen, Häneen Sanaansa nojautuva (ja toivon mukaan terveen uskovien yhteyden löytänyt) ihminen on lujalla ikuisella – pohjalla.

”Ihmisen sydän kaipaa kuulua johonkin. Se harhailee, kunnes löytää tarttumakohdan, jossa voi levätä. Ulkoapäin ohjautuvuus ja jatkuva suorittaminen vaihtuu sisältäpäin kasvavaksi rauhaksi, joka syntyy Jeesuksen läheisyydessä.” (Minna-Sisko Mäkinen, Sydän Karrella, Karas-Sana, 1998)

<

1 kommentti


Vastaa