242. Hän valmistaa kutsutut

Viime viikon työpalaverissa tuli esille sivumennen hieno ajatus: ”Jumala ei valitse valmiita, vaan valmistaa kutsutut.”

Joskus toimimme Jumalan ja Hänen kutsunsa kanssa samaan tapaan kuin esimerkiksi painonpudotuksen tai liikunnan harrastamisen kanssa – sanomme: ”Ei nyt, koska…” tai ”Sitten kun…”

Kun luet Raamatusta Jumalan kutsusta, huomaat, että Jumala kutsui itse kunkin hänen omassa elämäntilanteessaan. Mooseksen Jumala kutsui autiomaassa, jossa tämä oli paimentamassa lampaita. Ei Mooses tosiaankaan mennyt varta vasten Jumalan kutsuttavaksi. Jumala kutsui hänet siellä, missä hän oli.

Toki Mooseksellakin oli omat selityksensä, miksi hän ei voisi. Kaiken kaikkiaan viisi kertaa Mooses selittää, miksi hän ei sittenkään ehkä olisi oikea henkilö lähtemään:

1) Mooseksen ensimmäinen kysymys oli: ”Mikä minä olen” tähän tehtävään? (1 Moos. 3:11)
Jumalan vastaus oli: ”Minä olen sinun kanssasi”. Kysymys ei ollut Mooseksesta vaan Jumalasta.

2) Mooseksen seuraava kysymys oli: ”Mitä minä sanon?”
Jumala neuvoi Moosesta, mitä hänen tuli sanoa. Lisäksi hän sanoi: ”He kuulevat sinua.” (1. Moos. 3 18a)

3) Mooseksen seuraava kysymys oli: ”Entä jos he eivät usko?”
Jumala vastasi kysymyksellä: ”Mikä sinulla on kädessäsi?”
Jumala kiinnittää huomion – ja lupaa käyttää – sitä, mitä Mooseksella on: sauvaa ja Mooseksen kättä. Nyt tarvittaisiin sitä, että Mooses lähtisi iikkeelle.
Ja jos Moosesta ei vieläkään uskoisi, Jumala tekisi uusia ihmeitä.

4) Mooses jatkaa…: ”Mutta, Herra, minä en koskaan ole ollut hyvä puhuja, enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja
kankea kieli.” (1. Moos. 3: 10)
Jumala vastaa Moosekselle vetoamalla siihen, että Hän on luonut ihmisen. Eikä Hän Luojana pystyisi antamaan myös sanat?!

5) Viimein Mooses kysyy: ”Lähetä joku muu.”

Jumala ei hellittänyt Mooseksen kohdalla, vaan tarjosi toista vaihtoehtoa. Mooseksen veli Aaron hoitaisi puhumisen. Moosen vain välittäisi Aaronille sen, mitä piti puhua. Nyt Mooseksen olisi yksinkertaisesti vain mentävä!!!

Samaan tapaan joka ikisessä kohdassa, jossa Raamattu puhuu kutsusta, se kertoo siitä, että ihminen kutsuttiin oman elämäntilanteensa – ehkä sekasorronkin – keskeltä:
– Gideon piilosta (puimassa viljaa vihollisten pelossa)
– Samuel (nukkumasta)
– Daavid (lammaspaimenesta)
– samarilainen nainen (elämänsä ihmissuhdesotkun keskeltä)
– Sakkeus puusta (taloussotkun ja petoksen keskeltä, puusta – halu nähdä Jeesus)
– Pietari, Johannes, Jaakob (kalastamasta)
– Saulus (kristittyjen vainoomismatkalta)

Totta tosiaankaan nämä ihmiset eivät ”ehtineet” Jumalan/Jeesuksen kutsun edessä muuttaa itseään. Riitti siinä hetkessä, että he ottivat kutsun vastaan ja alkoivat kulkea niitä askeleita, jotka veivät kutsua kohti.

Aikanaan minuun ”kolahti” Simo Lintisen (Suomen Vapaakirkon pastori ja Teologisen opiston opettaja) toteamus Matteuksen evankeliumiin tallennetusta lähetyskäskystä. Siinä Jeesus kehottaa seuraajiaan menemään kaikkeen maailmaan kastamaan ja opettamaan ihmisiä pitämään kaikki, mitä Jeesus on käskenyt heidän pitää.

Minun ahaa-elämykseni sanan äärellä oi ajatus siitä, että tuon lähetystehtävän oli määrä toteutua tavallisen elämän keskellä. Alkutekstin vihahde nimittäin antaisi ymmärtää, että ”kun te joka tapauksessa menette”.

On toki niitä, jotka kokevat erityiseksi kutsumuksekseen kokopäiväisen Jumalan valtakunnan työn, työn seurakunnassa, kirkossa tai lähetyskentillä. Mutta nimenomaisen jakeen valossa jokaista Jeesuksen seuraajaa kutsutaan toteuttamaan tätä tehtävää siellä, missä hän ”joka tapauksessa on” – ts. arkisen elämän keskellä.

Vähän samaan tapaan kuin luemme Apostolien teoista: Suuret uutiset kirjoitetaan siellä, missä sattuu ja tapahtuu: seurakunnista ja kirkoista, joissa väki alkaa liikkua. Huomio kiinnittyy usein sinne, missä on jokin suuri tapahtuma meneillään tai kuuluisuutta saanut puhuja puhuu. Mutta lähetystyö menee eteenpäin myös siellä, mikä ei ole tv-kameroiden tai mikrofonien ulottuvilla. Aivan niin kuin yön pimeydessä Jeesus keskusteli Nikodemoksen kanssa (ja myöhemmin saamme lukea Nikodemoksen liittyneen Jeesuksen seuraajiin), myös siellä hieman syrjemmällä tulee ihmisistä Jeesuksen seuraajia, hiipunut usko vahvistuu tai uusi toivo löytyy. Tai tänä päivänä – ehkäpä juuri tuollainen arjen ”todistus” on se, joka vetää ihmisiä lähemmäksi uskoa ja seurakuntia, kun he näkevät sen, että Jeesus on todellinen meidän elämässämme.

Meiltä tämä edellyttää sitä, että emme ”ulkoista” kutsuamme joillekin muille ”ammattilaisille” tai ”voidellummille”. Jeesus on kutsunut jokaisen, jonka Hän on kutsunut seuraansa Hänen todistajakseen. Kutsuun liittyy myös se, että Hän varustaa ja valmistaa kutsumansa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s