Narsistin hedelmä puhuu ”puolestaan”

Elämäni ”antisosiaalinen” osasi veistää huumoria taustastaan: sammakoista, joita oli grillannut tätinsä kauhuksi paistinpannulla lapsena, kepposista, joita oli tehnyt kavereilleen, nyrkki- ja myöhemmin pyssytappeluistaan, jopa pikkurikollisen urasta. Ja kaikkihan oli uskoontultua annettu anteeksi.

Menneisyyttä ei ollut. Vai oliko sittenkin – tavallaan nykyisyydessä?

13 vuotta myöhemmin enemmänkin kuin hämilläni kyselen ja ihmettelen:

  • Tässäkö onkin syy siihen, miksi monet rukoukseni eivät toimineet tämän henkilön kohdalla eikä ihmissuhdekirjoista näyttänyt olevan hyötyä?
  • MIKSI en ole kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Vaikuttiko asiassa se, että tämän diagnoosin saanut oli nk. tullut uskoon ja todisti parantuneensa?
  • Voi hyvänen aika! Miten on mahdollista, että minä, joka pidin itseäni toisten sielunhoitajana ja olin ollut tekemisissä narsismin kanssa aiemmin, en ole nähnyt narsistia lähimmässäni?!

Eheytymiskurssilla tajuan, että läheiseni käyttäytyi edelleen nk uskoontulostaan huolimatta diagnoosin mukaisesti. Näen elämäni monimutkaisuuden näytetyissä dioissa.

Lisää Menneisyydestä, jota ei pitänyt olla voit lukea Narsistin narussa -blogista.

 

4 Comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s