”Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” Jes. 55: 8,9

Kuten eräs ystäväni eilen totesi:

 "Jumalalla on aina vastaus tai ratkaisu; meidän ongelmamme on se, että emme tavoita tuota Jumalan vastausta tai ratkaisua."

Emme ymmärrä, mitä Jumala oikein tekee tai aikoo.

Olen työstänyt oppilasryhmän kanssa jouluevankeliumia. Totesin aineiston äärellä, että ajatellaanpa ketä tahansa joulun sanomaan liittynyttä henkilöä, me näemme Raamatun lehdiltä tapahtumien kulun selkeästi,mutta omana aikanaan nämä henkilöt näkivät täsmälleen vain sen, mitä he kuulivat korvillaan tai mitä he näkivät silmillään (enkeli, uni, paimenet, profetia, tms.) ja toimivat tuon (tuossa vaiheissa sirpaleisen) tiedon varassa.

En tiedä, onko sinua hämmästyttänyt, miksi kummassa Heprealaiskirjeen uskon luvussa (11) ei puhuta näistä uskon sankareista. Selitys lienee se, että kirjeen kirjoittaja lähestyi juutalaistaustaisia henkilöitä juutalaisesta näkökulmasta, heidän perinteensä kautta. Samaa uskoa osoittivat elämässään joulun sanomaan liittyvät henkilöt.

Heprealaiskirjeen 11. luvun ensimmäisessä jakeessa todetaan, että

”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.”

Olen aiemmissa kirjoituksissa viitannut siihen, miten lähellä usko ja toivo ovat toisiaan. Kummassakaan niistä ei ole kysymys uskottelusta, haihattelusta tai toiveajattelusta, vielä vähemmän ”omasta keksinnöstä”. Kristillisessä mielessä usko ja toivo perustuvat kahteen asiaan:
a) Luotettavaan lupauksen antajaan.
b) Luotettavaan lupaukseen.

Esimerkiksi Saarasta Heprelaiskirjeen kirjoittaja toteaa:

”Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen.”
(Hepr. 11:11, KR -38)

Eräs kuva siitä, kuinka Jumalan oma näkee Jumalan ratkaisun tilanteeseen, on 2. Kuningasten kirjassa, luvussa 6, kertomus Elisasta. Elisalla oli hyvin tarkka ”kuulo” Jumalan asioiden suhteen. Mainitussa kohdassa kerrotaan, kuinka Elisa muun muassa varoitti Israelin kuningasta leiriytymään paikkaan, jossa häntä uhkasi vaara – Aramin kuninkaan ”salaoperaatio”, hyökkäys. Kerrotaan, että niin ei käynyt suinkaan vain kerran vaan useammin. Tästä Aramin kuningas tuli levottomaksi ja ajatteli, että hänen leirissään on petturi. Aramin kuninkaan väki tiesi Elisasta ja hänen tarkasta ”kuulostaan” ja totesi:

”Ei niin, herrani, kuningas, vaan profeetta Elisa, joka on Israelissa, ilmaisee Israelin kuninkaalle nekin sanat, jotka sinä puhut makuuhuoneessasi”.

Huolimatta tästä sanasta – tai sen vuoksi – Aramin kuningas käski ottaa selville Elisan asuinpaikan. Sen selville saatuaan hän suuren sotajoukon voimalla piiritti yöllä paikan, jossa Elisa oli.
Olisi luullut Elisan pelästyvän! Mutta ei. Elisalla oli rohkaisun sana pahanpäiväisesti tilannetta pelästyneelle palvelijalleen:

”Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa”.
Ja Elisa rukoili ja sanoi: ”Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi”. Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.”

 

Tästä tietoisuudesta Elisa meni yksin suurta sotajoukkoa vastaan – ja sotajoukko sai melkoisen opetuksen (Kannattaa lukea koko 6. luku!) – ei taaskaan niin kuin ihmismieli (Israelin kuningas) olisi päättänyt, vaan jotain enemmän ja syvempää, niin että meini hetkellisesti jakeluun jopa Aramin kuninkaalle. Elisa ei antanut koskea kädelläkään sotajoukkoon, joka Elisaa etsiessään päätyi Elisan olinpaikan sijasta keskelle Samariaa, Israelin kuninkaan käsiin, vaan käski antaa heille syötävää ja laittaa takaisin sinne, mistä olivat tulleet.

Ajattelen näitä rivejä lukiessani erityisesti kahta asiaa.

Rukoilen tarkkaa Jumalan johdatusta, johon tajuamme reagoida. Rukoilen myös sellaista uskon otetta, että uskallamme ottaa vastaan Jumalan vastauksen ja lupauksen sellaisena kuin Hän meille sen antaa. Hänen johdatuksensa Hänen Sanansa ja (myös Pyhän Hengen antaman) viisauden ja neuvon kautta on sellainen, että se takaa varjeluksen ja eteenpäinmenon koko täyteydessään – ja ihmeellisyydessään.

Jesajan 55. luku jatkuu:

”Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta
eivätkä sinne palaa
vaan kastelevat maan,
joka hedelmöityy ja versoo
ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän,
niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.” (jj. 10,11)

Palaan 2. Kuningasten kirjan jatkoon vielä.
© Teksti: Pauliina Kuikka
© Kuva: Arto Lehikoinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s