232. Jesajan kirjan äärellä

Tänään heräsin seuraaviin sanoihin:

”Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon –” (Jes 9:2a)

Sanat olen tottunut kuulemaan osana jouluaaton jumalanpalveluksessa luettavaa tekstiä:

”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat 
kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.
Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi, niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. 
Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. 
Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” (Jes 9:1-5)

 

Mitä ihmettä sanat oikein merkitsevät, sitä hämmästelen vieläkin. Kansan (Jumalan kansan) lisääntymistä ja sitä, että kansalle koittaa suuri ilo, samanmoinen kuin on elonkorjuun aikaan tai saaliinjaossa viholliselta.

Meidänkin aikanamme viljelijä totta kai tuntee kiitollisuutta saadessaan sadon kokoon. Mutta meidän aikanamme, Suomessa ei ole aivan täydellinen katastrofi sadon menettäminen. Jonkin sortin korvauksen voi saada EU/valtio -akselilta, ja kuluttajina pärjäämme jokusen aikaa tuontiviljalla. Jesajan jakeiden kirjoittamisen aikoihin tilanne oli aikaamme ja Suomeamme enemmän riippuvainen juuri kyseisen vuoden sadosta. Elonkorjuun riemu on ollut sitä taustaa vasten toisenmoinen. 

Toinen kuva, minkä Jesaja nostaa eteemme, on saaliin jako. Vihollinen on voitettu ja saalista jaetaan. Totta kai saaliin jaossa ”meille” tulee jotain mielenkiintoista ja ehkä arvokastakin, mutta voiton jälkeen riemuitsemme myös voitosta sinänsä: vihollinen on lyöty, eikä vihollinen ehkä huomenna hyökkää kimppuumme.

Heidän kuormansa ies, olkain vitsa ja käskijän sauva puhuu taakoista, joita vihollisvalta on tuonut – ja myös niistä keinoista, joita käytetään kansaa vastaan: käskeminen, lyöminen, uhkaaminen. Sekä siitä, kuinka tämä perustellaan: pelolla, vahvemmuudella ja auktoriteetilla.

Jesajan profetia on vahva: Nämä Jumala särkee ja vapauttaa kansansa. Eikä vain niin, vaan poistaa taistelun symbolit: taistelussa kuluneet sotakengät ja veren tahrimat viitat. Jopa taistelun silmin nähtävät jäljet kokevat Jumalan käden voiman.

Kysymys on Kristuksesta  Hänestä, jonka hartioilla on herraus, ja jonka nimi on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.

Hänen neuvonsa meillekin on ihmeellinen, viisas, eteen päin auttava. Hän on meidänkin kohdallamme voimakas, väkevä Jumala. Hän on iankaikkinen ISÄ, meidänkin Isämme. Hän on Rauhanruhtinas.

Hänellä on valta tyynnyttää taistelu ja myrsky. Osoittaa voimansa elämäntilanteidemme yllä. Hän on Isämme. Hän on Rauhanruhtinas, joka antaa sisimpäämme ja elämäntilanteeseemme ymmärrystä ylemmän rauhan, kun turvaamme Häneen ja Hänen Sanaansa. 

Hän voi ja haluaa jopa valmistaa pöydän vihollisten silmien eteen. Voidella päämme öljyllä ja saada aikaan sen, että maljamme vuotaa yli. Nostaa lipun voiton merkiksi. Antaa rauhan.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s