Skip to content

Juurtuneet

 

Muutama päivä sitten Hesekielin 17. luvun jakeita 22-24:

”Näin sanoo Herra Jumala:

— Minä otan setrin latvasta verson,
ylhäältä puun latvuksesta
minä taitan hennon oksan
ja istutan sen vuorelle,
joka kohoaa korkeuksiin.
Minä istutan sen Israelin korkealle vuorelle,
ja se tekee oksia, tekee hedelmää
ja kasvaa mahtavaksi setripuuksi.
Sen suojassa pesivät kaikki linnut,
kaikki siivekkäät asuvat sen oksien varjossa.
Ja kaikki metsän puut tietävät silloin: minä olen Herra. Minä alennan korkean puun ja korotan matalan, minä kuivatan vihannan puun ja teen kuivasta tuoreen ja vihannan. Minä, Herra, olen puhunut tämän, ja tämän minä teen.”

Kahta päivää myöhemmin sama kohta on edessäni, kun luen erän yhdysvaltalaisen evankelistan kirjoitusta ja kahtatoista tuntia myöhemmin saan seuraavan kirjoituksen s-postiini:

”Istuta kaksi täysin identtistä tammenterhoa samasta puusta eri paikkoihin. Laita ensimmäinen tiheään metsään ja toinen vieressä olevan mäen harjalle. Mitä tapahtuu?

Mäen päällä oleva tammi on alttiina myrskyille, sateille ja tuulille. Sen seurauksena tammi työntää juurensa yhä syvemmälle maahan ja levittää ne mahdollisimman laajalle. Välillä näyttää siltä, ettei puu kasva lainkaan – mutta kasvu tapahtuu nimenomaan juuristossa. Juuret tietävät, että niiden on suojeltava puuta olosuhteita vastaan. Kun juuret ovat riittävän vahvat, puu jatkaa kasvamistaan ylöspäin.

Entä puu, joka istutettiin tiheään metsään? Siitä tulee heikko ja hauras. Se on kasvanut turvassa isompien puiden suojassa, ja sen vuoksi sen ei ole tarvinnut kasvattaa vahvoja juuria. Ja kun sen juuret ovat jääneet liian heiveröiseksi, puu ei jaksa lopulta taistella enää ympäristönsä kanssa vedestä ja ravinteista.”

Muistan maatalousopinnoissani havahtuneeni seuraavaan havaintoon: Kylmänä keväänä viljan oras työntää juuret syvään ja versoo enemmän. Jos kylmyyden jälkeen tulee kuivaa, todennäköisesti oras selviää siitä paremmin kuin jos kevät olisi ollut kasvin kannalta ”unelmakevät”. Lisäksi, jos kesä jatkuu kasvulle suotuisana, kylmän kynsissä aluksi kituliaalta näyttävä viljan alku tuottaakin ”unelma-alkuiseen” oraaseen verrattuna moninkertaisen sadon.

Tällaisestahan Jeesus opetti – hieman toista kuvaa käyttäen: Kalliolle pudonneet jyvät löysivät tiensä lintujen suuhun, matalaan maahan pudonneet kuivettuivat, mutta syvään ja hyvään maahan pudonneet tuottivat hyvän sadon.

Meidän ei pidä pelästyä vastustusta, jota kohtaamme. Realiteetti hengellisessä elämässä on Raamatunkin mukaan, että kristityn elämään tulee myös haastavia vaiheitä – niin Kristuksen myötä osaksemme tulleessa voitossa kuin elämmekin. Ei meidän tarvitse kuin katsoa ensimmäisten kristittyjen elämää niin huomaamme, että vastustus nousee, kun Jumalan maailmoissa/maailmoista alkaa tapahtua.  Ihmiset ja olosuhteet eivät suinkaan aina ole myötäiset.

Tärkeää on saada juuret SYVÄÄN!

Jeremian 17. luvun sanoin:

”Siunattu on se mies,
joka luottaa Herraan
ja panee turvansa häneen!
Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää.”

Kysymys on suhteesta. Jeesuksen sanoin:

”– Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää.” (Joh 15:5)

Luottamus, josta Jeremia puhuu tarkoittaa ´uskaltavaa, uskonrohkeaa luottamusta´. Jobin sanoin: ”Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.” (Job 19:25, KR -38)Vaikka asiat olisivat kuinka hullusti, hän joka on Herransa oppinut tuntemaan tietää tämän: Jumala ON ja Hänellä on viimeinen sana. – Ja vaikeudet voivat mitä suurimmassa määrin koitua mitä suurimmaksi siunaukseksi. Se mitä ihmiset ja/tai sielunvihollinen ovat tehneet tuhotakseen meidät koituukin eteenpäinmenoksemme, siunaukseksi.

 

 

 

 

 

 

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: