Skip to content

225. Kameleontti kentässä – Kuka onkaan palvonnan keskus?

Edellisessä kirjoituksessani viittasin ”narsisimin hengelliseen puoleen”.

Oman kokemukseni mukaan narsisti, joka ei ole mukana ”hengellisissä kuvioissa” osaa olla julma, ilkeä ja häikäilemätön; hän pelaa peliään ilman hengellisyyden viittaa. Hengellisissä kuvioissa mukana oleva narsisti naamioituu taustaansa kameleontin tavoin ja pelaa peliään jossain määrin hengellisyyden viitekehyksen sääntöjen mukaan. Hengellisessä kentässä tämä menee usein läpi paremmin kuin väärä raha – koska (vielä nykyäänkin) Jumalaan ja Pyhään yleisesti luotetaan. Erityisesti Raamattua kunnioittavissa ja/tai karismaattisissa piireissä, Jumalan, Raamatun ja/tai Pyhän Hengen arvovalta on naamiona käytettynäkin voimakas ase. Vaikka hälytyskellot joskus soisivatkin, ”taviksena” itseään pitävä ei uskalla asettua asioita tai ilmiöitä arvioimaan – ja sitä paitsi (jos kysymys on narsismista)  pelokkeena toimivat myös varoittavat ennakkotapaukset.

Viimeksi eilen lenkillä palautui mieleeni monia asioita vuosien varrella kuulemastani opetuksesta, jotka ovat olleet omiaan pönkittämään ”dynastiaa”.

Meidän tosiaan on huomattava, mikä ero on narsistin dynastian ja Jumalan seurakunnan rakentamisen välillä. Narsisti rakentaa suoraan tai välillisesti omaa dynastiaansa  – silloinkin, kun hän pyhästi ja hurskaasti lainaa Raamatun jakeita armolahjoista ja armoituksista. Narsistin erottaa helposti siitä, että hänen ympärillään on ”palvova hovi”, joka on aina ja joka paikassa samaa mieltä hänen kanssaan. Tämä hovi myös verisesti puolustaa narsistia ulkopuolista uhkaa vastaan.

Niin, ja uhkakuviahan narsistilla riittää. Häntä ympäröi runsas joukko niitä, jotka vainoavat ja uhkaavat häntä, puhuvat hänestä pahaa ja valehtelevat. Tuolle listalle on varsin helppo joutua. Sanot terveen järjen nimissä jotain, jonka narsisti kokee uhkaksi itselleen ja asemalleen, olet tuossa joukossa. Ja oikeastaan sinun ei aina tarvitse edes tehdä mitään muuta kuin olla ja/tai toteuttaa sitä, mitä sisimmässäsi koet oikeaksi… Jos se mitä olet tai teet, tuntuu narsistille olevan uhka, se riittää siirtämään sinut mustalle listalle. Jos esimerkiksi opiskelet jotain tai olet saamassa työpaikan, mikä/joka ei tue narsismin tavoitteita lyhyellä tähtäyksellä, ”hengellinen narsisti” joko opettaa tai profetoi, ettei sinun tule ottaa tuota askelta, koska se ei ole Jumalan tahto. Tulet huomaamaan myös sen omituisuuden, että jonkun kohdalla vastaavantyyppinen onkin ”Jumalan tahto”. Syy on hyvin yksinkertainen. Tuota toista narsisti ei koe uhkaksi tai tämä lyhyellä tähtäyksellä tukee jotain narsistin pyrkimystä. Suosio ja epäsuosio, asema ja aseman menettäminen ovat melkoisen ovelia naruja, joista narsisti vetää tarpeen tullen – ja opettaa ”laumaansa” olemaan auktoriteetille kuuliainen.

Vääristynyt auktoriteettiopetus onkin yksi voimakkaimpia asioita, jotka mahdollistavat narsistien pesiytymisen erityisesti voitelua ja/tai virkaa korostavan hengellisyyden ympärille.

Jumalan antama arvovalta ei tarvitse taakseen vakuutteluja. Se yksinkertaisesti vain ilmenee. Esimerkiksi evankeliumeista tai Apostolien teoista voimme lukea siitä, kuinka ihmiset ihmettelivät sitä, kuinka Jeesus tuntui opettavan kuin se, jolla on valta tai kun oppimattomat miehet opettivat. Samaan tapaan ihmeet ja tunnusteot vakuuttivat semmoisinaan.

Se mikä on saanut villani nousemaan pystyyn tämän päivän auktoriteettia tai voitelua korostavien ihmisten kohdalla ovat ”hengelliset sotakertomukset”  – päänahkoja sentään ei tuoda näytille. Nämä auktoriteetit ja voidellut kertovat siitä, kuinka heidän kauttaan tapahtuu ihmeitä ja ihmiset saavat avun. Eikö (jos otamme mallia Raamatusta) noiden ihmeiden kohteiden pitäisi todistaa siitä, mitä Jumala on heille tehnyt?

Tai he kertovat siitä, kuinka kurjasti on käynyt heidän vastustajilleen… Pahin mitä olen kuullut: ”Ne ovat jo haudassa.” Hetkinen… Kuolivatko Jeesuksen, Pietarin tai Paavalin vastustajat järjestään? Eivät. Eikä Pietari & Co rukoilleet Ananiaan ja Safiran kuolemaa. Kysymys oli JUMALAN ”suorittamasta” tunnusteosta, jotta ensimmäiset kristityt kunnioittaisivat. Näin asian ymmärrän. Kysymys ei ollut ensimmäisten kristittyjen revanssista. Olen joskus tämän päivän ilmiöitä seuranneena tullut sellaiseen (kyyniseen) lopputulokseen, että eniten tuolla ”Jumalan tuomiolla” uhkaavat ne, joilla on eniten peitettävää. Ne, jotka luottavat Herraansa ja nojautuvat Häneen ja tietävät Hänen elävän ja toimivan, ovat useimmiten hiljakseen ja luottavat, että kyllä Jumala hoitaa.

Ihmeet ja tunnusteot sinällään eivät ole merkki siitä, että Jumala on niiden takana. Esimerkiksi Jeesus käski seuraamaan hedelmää – ja hedelmiä eivät ole jättäytyneiden määrä, kymmenysten kassa enempää kuin nuo ihmeet ja tunnusteotkaan, vaan se mitä jälkeä jälkeemme jää pitkällä tähtäyksellä. Jos laitumet jäljiltämme ovat sotkussa ja tallotut, lampaat haavoilla ja hajallaan, emme voi puhua Jumalan mielenmukaisesta hedelmästä – emmekä lauman ”kestävästä kehityksestä”.

Ominaista väärällä tavalla tarkoitushakuiselle opetukselle ovat asiayhteydestään irrotetut Raamatun jakeet. Niillä pönkitetään ”omaa juttua” – mikä ikinä se onkaan.

Muistan itse olleeni monta kertaa alttarilla ja kuulleeni seuraavat sanat: ”Voitelun painosta ikeet murtuu” ”Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää saa armon” ”Totuus tekee vapaaksi”. Totta joka sana, kun sanat ovat asiayhteydessään. Asiayhteydestään irrotettuna ne voivat sen sijaan muuttua irvikuvakseen.

Jumalan antaman voitelun painosta ikeet voivat murtua – mutta tämän väärän auktoriteetti/voiteluopetuksen piilotarkoitus oli sitoa ihminen ”voideltuun”. Vaikka kuinka lukisimme Raamattua, emme löydä sieltä erityisiä voiteluita ja erityisiä tasoja, joita annetaan pyhemmille, paremmilla tai Jumalan erityisesti tarkoittamille ihmisille. Uuden testamentin radikaali sanoma on, että KAIKKI Kristukseen uskovat ja Häneen kastetut ovat Kristuksen päällensä pukeneet. Ei ole eroa kansallisuudella, sukupuolella, tms. Kaikki ja kaikissa on Kristus. Esille tulee myös se, että ei ole ”erityistä” Pyhää Henkeä, vaan on yksi ja sama Pyhä Henki. Hän jakaa itse kullekin lahjoja ja armoituksia, miten tahtoo. Kysymys ei ole arvottamisesta tai paremmuudesta, vaan siitä, että olemme omalla paikallamme, eri tavoin Jumalan käytössä.

Tässä tulee esiin myös ”antinarsistinen” tapa rakentaa Kristuksen seurakuntaa. Jokaisen Kristukseen uskovan on tarkoitus rakentaa Kristuksen seurakuntaa. Kristuksen seurakunnan on tarkoitus toimia Herransa tahdon mukaan. Narsistille tosi ”sori” uutinen, mutta tämän dynastian keskus ei ole yksikään ihminen, vaan todellisella tavalla KRISTUS!

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: