Narsismin ”hengellinen” puoli

Narsismin ”hengellinen” puoli

Tutuksi narsismin kanssa

Koulunkäyntiavustajan/perhekotiohjaajan opintojen yhteydessä luin nuorten käyttäytymishäiriöistä. Havahduin ajatukseen, että eräs tuntemani nuori vaikutti ilmiselvältä narsistilta:

  • Hurmaava, naisten päät pyörälle pistävä – kuitenkaan heihin sitoutumaton.
  • Hyvin tarkka siitä, mitä muut hänestä ajattelivat, jne.

Myöhemmin tutustuin muihinkin narsistin muotoihin, kuten epäsosiaaliseen persoonallisuuteen sekä näiden kahden ääripään välimuotoihin.

Samaan hengenvetoon on varoitettava ”äkkiarvioista” – leimaamasta jokaista vastaantulevaa narsistiksi tai narsistiseksi. Diagnoosin antaa alan asiantuntija. Narsististen piirteiden erottamisesta on ”maallikolle” se hyöty, että hän ilman diagnoosiakin osaa laittaa asiat oikeaan kategoriaan ja esimerkiksi osaa ottaa terveellistä välimatkaa narsistiin.

 

Ahdistuksen pilvi

 

Muutamasta ”elämäni narsistista” välimatkaa otettuani tein huomion:

  • Narsistia tuntui ympäröivän jonkinlainen ahdistuksen pilvi – tai, niin kuin mieheni on todennut.
  • Narsisti sai suuttumaan, vaikka muuten ei suuttuvaista sorttia olisikaan.

Kumpaakin pidin alunperin

  • hengellisenä taisteluna
  • normaalina olotilana.

Siitä onko tuollainen normaali olotila, ja onko minut tarkoitettu elävän jatkuvasti semmoisessa olen nyt toista mieltä.

Otettuani välimatkaa tai välimatkaa tuli luonnostaan ”elämäni narsisteihin”, pistin merkille sen, kuinka oloni helpotti henkisesti. Omituista sen sijaan oli, että ahdistus silloin tällöin palasi ikään kuin ahdistuksen aaltoina – joskus ilman mitään järkevää syytä:

  • Normipäivä rutiineineen – ja yhtäkkiä koin saman tutun ahdistuksen, jossa olin aiemmin elänyt.
  • Ahdistus katosi joskus muutamassa tunnissa.
  • Joskus ahdistusta saattoi kestää päiväkausia.

Aloin pistää merkille tilanteita, jolloin tuo ahdistus ilmaantui.

  • Osa liittyi tilanteisiin, jotka muistuttivat jotain menneisyydessä. (ihan loogista…)
  • Osalla oli samanaikaisuus aivan toisenlaisten tilanteiden kanssa, kuten ”rukouskokousten” kanssa. (… totta, tässä tarina menee oudommksi…)

Kysymyksiä ilmiöiden äärellä

Yksi selitys oli, että osa näistä narsistisista tuttavuuksistani kuului uskonyhteisöihin tai liikkui näiden liepeillä ja kaikki he olivat omaksuneet tavalla tai toisella jonkinmoisen ”taistelurukousopetuksen” ja mieluusti ”rukoilivat” vastustajikseen kokemiensa henkilöiden ylle kaikenmoista kurjuutta.

Tällaisia kysymyksiä olen kysellyt – myös muiden vastaavan kokeneiden kanssa.

  • Mutta että voisiko se toimia noin?
  • Voisivatko nuo ”rukoukset” mobilisoida elämääni jotakin epämiellyttävää?
  • Olivatko nuo rukoukset Jumalasta lähtöisin – vai mistä oli kyse?
  • Vai luulenko vain?

Olen kuullut myös vastaväitteitä:

  • Eihän tuo voi olla mahdollista. Rukouksiinhan vastaa aina Jumala.
  • Sitä paitsi osa noista elämäni narsisteista kantaa uskovan nimeä ja julistaa Jumalasta.

Jokin tässä kuviossa ei täsmää. Onko mahdollista, että ihminen tuntuu julistavan Jumalaa ja tekevän asioita Hänen nimissään – ja onkin tietoisesti tai tietämättään vastapuolen asialla?

ja vastauksia

 

Löysin vastauksia muun muassa Jeremian ja Hesekielin sekä Jeesuksen julistuksesta vääriä profeettoja vastaan: Kysymys oli

  • susista lammasten vaatteissa.
  • vaikeudesta erottaa.
  • väärennöksestä puettuna oikeannäköiseen.
  • tuhosta vaarattomaan puettuna.

Ja ehkäpä narsistille hengellinen kenttä on sen takia houkutteleva, että jotkut heistä näkevät tilaisuutensa tulleen, koska hengellinen (esimerkiksi ihmeet ja merkit) on suora väylä joidenkin ihmisen elämään. Tähänhän Uudessa testamentissa noita Simon tarttui, kun tarjosi rahaa, jos apostoli saisivat myös hänet tekemään samanmoisia ihmeitä kuin apostolit itse. Narsistille se millä keinoin ihmeet tapahtuvat ja vaikutusvaltaa saa, näyttää olevan toissijaista. Tästä esimerkkinä myös kuningas Saul (joka oli valmis hakemaan tietäjältä neuvoa) ja pahamaineinen kuningatar Iisebel (joka nojautui laajamittaisesti epäjumalanpalvelukseen – ja jopa näiden ”profeettojen” nk. ”ihmeisiin” häikäilemättömän luonteenlaatunsa ohella). Voit lukea lisää artikkelista ”Mikä seurakunnassa viehättää narsistia”.

 

Narsisteilla on tapana puhua yhtä ”totuutta” toisaalle ja toista toisaalle. Näin he onnistuvat luomaan ympärilleen sekaannuksen ilmapiirin, jossa ihmiset epäilevät toinen toistaan. Olen lähietäisyydeltä tutustunut tuohon ”metodiin” – ja tiedän, kuinka se toimii.

 

Seuraava tapahtumaketju sai minut miettimään myös sitä vaihtoehtoa, että välttämättä kysymys ei ole pelkästään siitä, mitä näemme fyysisin silmin.

 

Mieheni oli työn merkeissä toisella mantereella. Kuulumisia vaihtaessamme tuli puheeksi levottomat yömme ja painajaisemme. Näimme täsmälleen samanmoisia painajaisia – tosin kumpikin tavallamme. Painajaisten tarkoituksena näytti olevan kylvää meihin epäluuloa toisiamme kohtaan sinä aikana, kun olimme hetken erossa toisistamme. Minä näin painajaisissa mieheni toisten naisten kanssa ja päinvastoin. Mietityttyäni kuviota tajusin: Tämä on samaa, mitä narsisti tekee livenä!!!

 

Vaikka elämäni narsistien fyysiset lonkerot eivät enää ulottuneet meihin, ”hengelliset” (tosin tuon hengellisyyden pyhyydestä uskallan olla toista mieltä!!!) lonkerot näyttivät ulottuvan.

 

Tämän kuvion jatkona oli lukuisia muitakin selittämättömiä tapahtumien sarjoja muutaman vuoden ajalta. Voit lukea lisää artikkelista ”Narsismin hengelliset seuraukset”

 

Aina ei ole helppoa erottaa sitä, mikä on psyykkistä reagointia ja mikä on ”hengellistä sodankäyntiä”. Varmasti nämä kaksi liittyvät usein yhteen – tai voivat olla kaksi erilaista tarkastelutapaa, joiden molempien huomioonottaminen tuo parhaan mahdollisen lopputuloksen. Se, että tiedostan sekä psyykkisen reagoinnin (esimerkiksi pelko ja/tai ahdistuneisuus) että hengellisen puolen (pimeyden voimien todellisuus) vie minua eteenpäin. Viitteenä näiden molempien läsnäolosta pidän esimerkiksi sitä, minkä ”hoidon” huomaan tepsivän ts. jos ongelmien tiedostaminen ja hoitaminen auttaa, voi kysymys olla pelkästään psyykkisestä jutusta; jos ongelma väistyy rukouksen kautta, kysymys on varsin todennäköisesti hengellisestä ilmiöstä. Usein tarvitaan näitä molempia.

 

Irtaantumisen – ja anteeksiannon – tärkeys

 

Mikäli taustassamme on narsisteja – on äärettömän tärkeää ravistautua heistä irti kaikilla tasoilla ja tavoilla.

  • On ravistauduttava irti siitä, mitä he ovat meistä sanoneet. Esimerkiksi mitätöivät ja halventavat sanat voivat olla eteenpäinmenon jarruja.
  • On ravistauduttava irti siitä, mitä he ovat meille tehneet.

Kaikkeen tähän liittyy paitsi irrottautuminen, myös anteeksiantaminen. Viha, katkeruus ja jossittelu ovat myös tekijöitä, jotka pitävät meidät kiinni menneisyydessä – ja narsisteissamme. Vihasta, katkeruudesta ja jossittelusta luopuminen ja anteeksiantaminen ovat irtipäästämistä, joka vapauttaa myös meidät jatkamaan matkaa.

 

Tosin helppoa tuo ei missään tapauksessa ole, koska (vähän riippuu narsistista ja hänen elämäntilanteestaan ja/tai siitä, miten paljon hänellä riittää ”uhrinsa” piinaamiseen energiaa) narsistilla on tapa joskus erittäin osuvasti ja kipeästi muistuttaa olemassaolostaan.

 

Narsisti ei kykene todellisuudessa päästämään ihmisistä irti, vaan pitävät oikeutenaan yrittää omistaa ihmisen – vaikkapa sitten tuolla ”taistelurukouksella” toiselle tuhoa toivottaen tai vähemmän ”hengellisesti” työntäen aivan konkreettisesti esimerkiksi yritystoiminnan tai ihmissuhteiden rattaisiin kapuloita. Narsistin sisäsyntyinen motto on, että toinen saa olla onnellinen (vaikka tämä todellisuudessa usein merkitsee ”onnettomuutta”) vain hänen kauttansa!

 

Niin – ja jos elämässäsi olevat tilanteet tuntuvat olevan oudon monimutkaisia – voi olla tarpeen ravistautua myös kestävän rukouksen kautta irti siteistä, jotka eivät ole tästä maailmasta.

Muista asemasi

 

Kaikkein tärkeää on muistaa, että sinun tai minun asemani Jumalan lapsena on asema, jossa ennen muuta Jumalalla on meihin omistussuhde. Tämä merkitsee sitä, että Hänen lapsinaan kontrollointioikeutta meihin ei ole kellään ihmisellä eikä myöskään vallalla tai voimalla. Jos joku tuota kontrollointia meihin yrittää, kannattaa muistaa, että Jumala on puolellamme!

 

Kannattaa oikein ajatuksella lukea Roomalaiskirjeen 8. luku tästä näkökulmasta.

Kotikonnuilleni  puolestani rukoili henkilö, jolla oli täsmäsana ja -rukous tilanteeseeni. Siinä ydinajatuksena oli se, että vihollinen on elämäntilanteiden ja ihmisten kautta onnistunut rampauttamaan sen, mikä elämässäni on ollut siunaavaa –  ja rukoili räväkän rukouksen puolestani: ”Ja nyt vihollisen muurit murtuvat!”

 

Kun tuollaisen rukouksen takana on Jumala ja Hänen arvovaltansa, sen näyttää erottavan siitä, että jotain todellisuudessa tapahtuu. Näin elämässäni tosiaan on tapahtunut. Se pimeä ote, joka on tuntunut aaltoina tulevan ylleni ja pitänyt sinnikkäästi vastarintaa, on vähinerin ollut pakotettu hellittämään – ja näin myös suljetuilta näyttävät ovet ovat alkaneet avautua yksi kerrallaan.

1 kommentti

  1. 1. Joh. 3:15: Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa.

    Uskon tämän Raamatunkohdan selittävän näitä yliluonnollisia pahan tapahtumia. Kun joku henkilö oikein vihaa toista ja toivoo tälle pahaa, tämä on eräänlaista noituuttaa ja mustaa magiaa, jossa demonit sitten alkavat toteuttaa näitä pahan toivoita uhrille.

    1. Joh. 2:9: Joka väittää olevansa valossa mutta vihaa veljeään, on yhä pimeydessä.

    1. Joh. 2:11: Mutta se, joka vihaa veljeään, on pimeydessä. Hän vaeltaa pimeässä eikä tiedä, minne on menossa, sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.

    1. Joh. 4:20: Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt.

Vastaa