Sosiaalinen media osaa olla riesa. Jotkin riesat ovat tulleet itsellenikin tutuiksi sinä aikana, kun olen käyttänyt esimerkiksi Face Bookia. Tilini on hakkeroitu kahdesti viimeisimmän 9 kuukauden aikana. Lisäksi riesana ovat joskus olleet kaikenmoiset yritteliäät, jotka eri keinoin yrittävät saada rahaa tms. – ja näiden kahden yhdistelmä: Jotkut kristillisen kentän vaikuttajat ovat kohdanneet heidän nimissään esiintyviä rahaa ihmisiltä pyytäviä ”vale-pastoreita”, jne.

Näistä lieveilmiöistä huolimatta sosiaalinen media (johon luetaan tietenkin blogit, erilaiset foorumit, jne.) on itselleni ollut siunaus. Olen tutustunut moniin mielenkiintoisiin sivustoihin ja ihmisiin niiden taustalla.

Yksi näistä tätä kautta löytyneistä ihmisistä on Tieasha, voimakas (esi)rukoilija. Hänen eilinen viestinsä kirvoittamana oikein uppouduin Hesekielin 34. lukuun.

Tämän ystäväni Tieashan suuri kysymys oli sama kuin omanikin: Väkisinkin hengellisen kaaoksen keskellä hämmästelee sitä, MIKSI Jumala ei näytä puuttuvan asioiden kulkuun. Kirjaimellisesti kaikenkarvaiset yritteliäät, jotka ovat nähneet hengellisessä sanomassa keinon päästä tavoitteisiin (rahan tienaaminen, vaikutusvallan saaminen, tms.), käyttävät hengellistä sanomaa astinlautana omille pyrkimyksilleen. Jäljelle jää melkoinen sekasotku.

Jumalan toimeentulotakuu

Ennen kuin siirrymme Hes. 34:ään, mennään hetkeksi taustaan.

4. Moos 18:ssa on kerrottu pappien ja leeviläisten velvollisuudet ja oikeudet nimenomaan temppelipalveluksen ja pappien ja leeviläisten toimeentulemisennäkökulmasta. Äkkilukemaltakin huomaa, että Jumalalle kuului parhaistakin paras. Israelilaisten tuli tuoda temppeliin Herralle parasta päältä: ”paras osa uudesta oliiviöljystä, uudesta viinistä ja viljasta.” (4. moos. 18: 12) Jokainen pappien suvun jäsen, joka oli ”puhdas” (tuo puhtaus on oma lukunsa, siihen en tässä puutu) sai syödä niitä. Samaan tapaan ”puhtaiden” karjaeläinten esikoiset tuotiin temppeliin. 4. Moos 18.kertoo eläinten käsittelystä seuraavasti: veri vihmottiin alttarille, rasva poltettiin ”tuoksuvana tuliuhrina” ja lihat kuuluivat papeille. Leeviläisille kuuluivat tuodut kymmenykset. Sekä pappien että leeviläisten piti puolestaan luovuttaa kymmenykset Herralle kaikesta siitä, mitä saivat.

Parasta päältä – mutta millä ehdoin?

Nimenomaan tämän vuoksi Hesekielin 34. luku on karua luettavaa itsekkyydestä ja ahneudesta, joka oli vallannut papit.

”Te pidätte huolta vain itsestänne, vaikka paimenten tulisi huolehtia laumasta.” (j. 2b)

”Te juotte maidon, käytätte villan vaatteisiinne ja teurastatte lihavimmat lampaat, MUTTA ette pidä huolta laumastanne.” (j. 3)

Papit, jotka tiesivät Mooseksen heille antamat säännökset, ymmärsivät Hesekielin sanoman vertauskuvat. Jumala oli Mooseksen kautta antanut heille tietyt oikeudet, mutta nyt he olivat ottaneet oikeuksia omiin käsiinsä ja laajentaneet niitä. Hesekielin sanoista päätellen paimenet olivat ”ryöstöpaimentaneet” laumaansa: jättäneet lauman villoitta – ja käyttäneet parhaat palat (lihasta ja rasvasta) omiin tarkoituksiinsa.

KR -32 kääntää kohdan, jossa KR -92:sa puhutaan maidosta: ”te olette syöneet rasvan”. Hepreassa käytetään sanaa חלב  [cheleb] , jonka voi kääntää ´rasvaksi, parhaaksi, hienoimmaksi, valikoiduksi, parhaaksi palaksi ja esimerkiksi maan sadon yltäkylläisyydeksi´. Näyttää aivan siltä kuin he olisivat käyttäneet hyödykseen sen, mikä kuului Herralle (parhaista paras kuului Herralle ja rasva piti polttaa alttarilla!) – ja ottaneet ihmisiltä kaikkea ylenmäärin!

Järjetön kaitsenta ja sen seuraus

Itselleni pisti silmään Hesekieliä lukiessani kohta, jossa mainittiin yletön kiinnostus ”lihaviin lampaisiin”; heistähän sai ”paljon irti” – lyhyellä tähtäyksellä. Asiayhteys antaa ymmärtää, että tämä kiinnostus vei huomion pois muun lauman hoitamisesta. Järkevä – lauman etua (ja loppu pelissä pitkällä tähtäimellä omaakin etuaan) ajatteleva – paimen toimii nimenomaan niin, että pitää huolta siitä, että vahvat lampaat pysyvät vahvoina. Sillä karjanhoitokokemuksella, joka minulla on, uskallan sanoa, että on äärettömän tyhmää laittaa jokainen hyvinvoiva yksilö teuraaksi ja jättää jäljelle heikommat vieläpä ikään  kuin oman onnensa nojaan. Ensiksikin (jos ajatellaan karjankasvatusta) jatkumon kannalta pitäisi tajuta huomioida, että nuo vahvat ovat voimavara ja että ”vahvat pannulle, heikot huomiotta” – strategia puraisee omaan nilkkaan jossakin vaiheessa. Lauma nimittäin heikkenee tuolla strategialla.  Vahvat pitäisi saada pysymään vahvoina, heikot taas saada vahvoiksi. Uupuneen hoivaaminen, sairaan lääkitseminen, murtuneen jalan sitominen, eksyneen etsiminen on järkevän paimenen perustehtävä. Paisti pannulla on väliaikainen ilmiö, jos pääsee käymään niin kuin Hesekiel sanoo:

Minun laumani on hajonnut — lampaani ovat joutuneet petojen suihin — minun lampaani harhailevat pitkin vuoria .. ne ovat hajaantuneen joka puolelle maata, eikä kukaan kaipaa tai etsi niitä” (j.5,6)

Kuva tosiaankin sopii myös tämän päivän ”paimenten” aikaansaannoksiin. Laumasta pois joutuneita – joskus jopa ajettuja – lampaita, kadonneita ja eksyneitä, uupuneita ja/tai sairastuneita.

Kyllä vain kunnollisen laidunmaan ja/tai hoidon puute sairastuttaa yhtä lailla kuin vääränmoinen ravintokin, samoin tylyt ja kovat otteet (vrt. j. 4b) Kaiken lisäksi näitä lampaita voidaan syyttää/syyllistää heidän tilanteestaan: laumasta lähtemisestä (Mitäs lähditte?), heikkoudesta, sairastumisesta, eksymisestä.

Jumala ilmestyy

Väärän kaitsennan hedelmä on myös toisentyyppinen: Jumala lupaa Sanassaan ilmestyä ja korjata tilanteen.

Hesekielin sanomassa Jumala ei syytä/syyllistä eksynyttä, vaan lupaa tarttua asioiden kulkuun, tehdä lopun väärästä kaitsennasta ja pelastaa lampaat heidän kidastaan. (j.7-10)

Herran sanat ovat lupaus, jonka takana on Hän itse:

”Niin totta kuin minä elän (KR -32) — minä itse etsin lampaani — minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä. — Hyvillä ruokamailla minä niitä kaitsen, ja Israelin korkeilla vuorilla on niillä oleva laitumensa. Siellä ne saavat levätä hyvällä laitumella, ja lihava ruokamaa niillä on oleva Israelin vuorilla.” (jj. 10-14)

Seuraavassa Tieashan sanat:

”Uskon, että Herra on paraikaa matkalla kansansa luo. Hän tulee polttamaan roskan huoneestaan. Tähän saakka Herra on ikään kuin ollut hiljaa — samaan aikaan, kun väärät opit, väärät profeetat ja sudet lammasten vaatteissa haaksirikkouttaneet joukkoja Hänen ruumissaan. Nyt Herra antaa äänensä kuulua: ´Paimenet ovat kääntäneet huoneeni  vääryyden pesäksi. Rahan perässä juoksevat saarnaajat ovat pilaneet kirkkoni kaikkialla maailmassa iljettävillä opeillaan ja suuren suuret kirkot ovat poistaneet ristin uhrin julistuksestaan.

Minä tulen huoneeseeni ja puhdistan sen. Minä saatan sellaisten julistajien lähteet kuivumaan, jotka pettävät ja varastavat. Minä saatan jokaisen lihallisen, materialistisen ja mainostemppuihin perustuvan palvelutyön katoamaan ja nostan mieleisiäni paimenia, uskollisia palvelijoita, jotka tuntevat minut. Häpeän ja sekaannuksen valtaan joutuvat väärät opettajat. –Enkä  minä unohda myöskään niitä vilpittömiä ihmisiä, joit väärät opit ovat johtaneet harhaan. He eivät ole tienneet paremmasta. Silloin he kuulevat minun aidon sanomani, katuvat ala-arvoista ja kevytmielistä sanomaa, jonka ovat antaneet johtaa itseään harhaan. Minä johdatan heidät totuuteen.´”

Ongelmana motiivit

Raha sinänsä ei ole ongelma. Ongelma on se, että raha saa johtaa työtä ja julistusta, ja rahan vuoksi tehdään mitä vain. Työtä tehdään yksin rahan (tai vallan, etc.) saavuttamiseksi – tai rahaa ja valtaa käytetään omiin tarkoitusperiin Kristuksen ruumiin rakentamisen sijasta. Suuren suurissa kirkoissakaan (kirjoittaja käytti sanaa ”megakirkko”) ei ole mitään vikaa sinänsä. Vikaa on, jos julistuksen painopiste muuttuu kristinuskon keskiöstä jonnekin muuanne. Mainontakaan ei ole pahasta sinänsä. Nykyaikaisia menetelmiä saa (ja niitä pitää) käyttää sanoman viemiseen ja esilläpitämiseen. On aivan eri asia käyttää tuota kanavaa omaksi hyödykseen.

Näiden Hesekielin puhuttelemien pappien ongelma oli se, että he ikään kuin varastivat sekä Jumalalta että ihmisiltä. Se osa, joka heille kuului, ei riittänyt. He halusivat enemmän – ja myös ottivat enemmän. He edellyttivät ihmisiltä antamista heille; sen sijaan he itse eivät antaneet sitä, mikä kuului Jumalalle eivätkä tehneet sitä, mitä heidän piti paimenina tehdä.

Myös ihmisten pettäminen on ongelma. Olen matkan varrella törmännyt ”mainostemppuihin” ja jopa harhaanjohtavaan mainontaan. Tyypillisin näyttää olevan se, että (valitettavasti taas on osoitettava sormella karismaattista kenttää… 😦 ) harhaanjohtavalla mainonnalla saadaan aikaan illuusio siitä, että Jumala toimii tämän nk. voidellun kautta (profeetta, pastori,…). Ongelma tulee vastaan silloin, kun voitelua, ihmeitä tms. suurennellaan – jopa keksitään. – Eihän tuollaista ole, eihän! Uskallan sanoa, että ON! Toisella puolella maata tai maailmaa on helppo kertoa nk. ihmeistä, koska niiden oikeellisuutta on vaikea tarkistaa (eikä ihmiset tule niin tehneeksi, vaikka tarkistaminen olisi mahdollistakin).

Esimerkiksi tuollainen ”jumalalliseksi” muutettu arkinen ”ihme”. Vuosia sitten istuin erään seurakunnan penkissä kuunnellen vieraspuhujaa. Hän kertoi ihmeenä  sen, että hän oli saanut käyttöönsä auton puhujareissuaan varten. Puhujamatka oli mukamas ollut vaakalaudalla sen takia, että vakituinen autonkuljettaja ei ollut päässyt lähtemään. Oli varsin mielenkiintoista hieman myöhemmin löytää tuo rukousvastaus”  (auto)  tämän kyseisen puhujan lähisukulaisen parkkipaikalta, kun sattumoisin liikuin puhujan kotikulmilla…

Myös erilaiset ihmeet, näyt, ilmestykset ja unet ovat oivallinen tapa pönkittää nk. voiteluaan. Niitä tosiaankaan ei voida osoittaa tosiksi tai epätosiksi.

Miksi karismaattinen kenttä on altis?

Se miksi tämä näyttää koskevan ennen muuta karismaattista kenttää, johtunee pelkästään siitä, että yliluonnollinen vetoaa ihmisiin ja nämä henkilöt, jotka kepulikonstein haluavat yrittää hyödyntää yliluonnollista, näkevät tuossa markkinaraon! – Ja voi tietysti olla myös niin, että sielunvihollinen hyökkää Kristuksen ruumiin elinvoimaa sen ytimen kautta: Kun ristin sanoma hämärtyy ja Jumalan ja Pyhän Hengen toiminta sekoittuu johonkin aivan muuhun, Kristuksen ruumis jäsenineen menee sekaisin. Lisäksi ihmisille on ominaista yleistää asiat. Näin on tapahtunut karismaattisen kentän väärinkäytösten suhteenkin. Myös paljon hyvää on hylätty  sen takia, että on nähty pahaa.

Joka tapauksessa Jumalan lupaus tarttua asioiden kulkuun on voimassa.

On toinenkin tie

Hesekielin (ja myös Tieashan) sanat kuulostavat ehkä suorastaan julmilta. Kuulemme sanoissa Jumalan kuivattamassa lähteitä ja vaatimassa ihmistä tilille. Miksi? Koska Jumala rakastaa lammastaan – ja myös paimentaan – niin paljon, että Hän haluaisi johdattaa kaikki Tielle. Ennen Hesekieliä oli papeille annettu selkeät ohjeet heidän tehtävistään. He olivat ottaneet oikeuden omiin käsiinsä ja alkaneet laajentaa oikeuksiaan. He olivat rikkoneet Jumalan käskyn. Siksi Jumala puuttui peliin profeettansa kautta.

Profeetan tehtävä on kaikkea muuta kuin kiitollinen. Sana loukkaa oikeassaolemista ja ylpeyttä. Profeetta joutuu vaikeuksiin. Tästä Jeremia on erinomainen esimerkki ja Hesekielkin sai vastustuksesta oman osansa. Myöskään meidän aikamme ojentajat eivät pääse helpolla. Esimerkiksi esimiesasemaa on ”helppo” käyttää hyväksi ojentamista yrittävän vaikeuksiin saattamiseksi. Karismaattisessa kentässä aseina ovat usein Raamatun jakeet ”voideltuun koskemisesta”, ”profeetallinen” pelottelu (itselläni on tiedossa useita esimerkkejä, joissa ojentamista yrittänyttä tai hänen läheisiään on uhattu sairaudella tai kuolemalla profetiaan asia verhoten), jne. Joissain tapauksissa – vaikka puhutaan asiallista asiaa – voidaan uhata oikeudella tai leimata puhuja ”mielenterveysongelmaiseksi”, jne. Myös ylempiä auktoriteetteja voidaan yrittää käyttää apuina: Kun oma voima ei riitä, turvaudutaan vaikutusvaltaisiin ihmisiin.

Silloin, kun kritiikki osuu naulan kantaan, eikö olisi tarpeen käsitellä asia? Jos kritiikkiin ei ole aihetta, miksi ei voi paljastaa kortteja ja sanoa, kuinka asiat ovat? Eikö vaientamisyritys nimenomaan osoita sitä, että jokin on vinossa?

Hesekielin ojentamisen takana oli Jumalan ajatus oikaista asiat niin lampaiden kuin paimentenkin kohdalla. Silloin pääsee helpoimmalla, kun suostuu kohtaamaan ja oikaisemaan asiat. Vastaan taisteleminen – ja erityisesti Jumalaa vastaan taisteleminen – näyttää vain mutkistavan asioita entisestään. ”Vanhanaikainen” parannus on kaikkein paras – ja suoraselkäisin – lääke. Käännyn/käännyt Jumalan osoittamaan suuntaan, pyydän/pyydät anteeksi Jumalalta ja niiltä, joita vastaan olen/olet rikkonut – ja matka jatkuu.

 

 

3 Comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s