Skip to content

215.Ahdistava vai vapauttava armo?

Käsissäni on kesän mittaan käynyt kirja ”Ahdistava armo”. Otsikko on suorastaan omituinen. Armoko muka ahdistaa? Eihän armon pitäisi… armohan on armo, ja sen pitäisi vapauttaa. Uskallan väittää, että kyllä me ihmiset saamme jopa armon ahdistavaksi, jos tarjoilemme sen ahdistavalla tavalla!

Oli aika hurjaa lukea uusin silmin  Raamatun kohtaa, jonka olen osannut ulkoa varmaan 20 vuotta. Kohta on jotenkin kummallisesti (ehkä saamaani opetusta vasten) auennut hyvin suorittavassa muodossa:

”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!”

Minun painopisteeni on ollut sanassa voittosaatossa – tai niin kuin sen totuin kuulemaan: ”Voittovoimassa?”

Minun (ja muiden) piti aina olla ”voittovoimassa” – Mitä ikinä se sitten merkitsikin… Minä tulkitsin sen itselleni vaatimuksena. MINUN piti olla voittovoimassa.

Periaatteessa asia tuntuu ihan oikealta – MUTTA Raamatun kohdan painopiste ei olekaan MINUSSA, vaan JUMALASSA. Siinä on suuri, oleellinen, ero!

Kiitos olkoon JUMALAN, JOKA KULJETTAA meitä voittosaatossa KRISTUKSESSA ja meidän kautta TUO ILMI Hänen tuntemisensa tuoksun. Alkuteksti on tuossa asiassa hyvin vahva.

θριαμβευω [thriambeuoo] tarkoittaa ´saa aikaan (”aiheuttaa”, on ”syypää” johonkin)  voiton´. Idea selviää kyllä! Jumala on ”syypää” meidän voittoomme; Hän saa sen aikaan. Kysymys ei ole minun voimastani, minun voitostani, minun suorituksestani, vaan tosiaankin Jumalan työstä minussa, minun ”ylitseni”, minun kauttani. Hän tuo minussa ilmi Hänen tuntemisensa tuoksun. Hän kirkastaa itsensä kauttani.

Tuo on yhtä lailla vapauttavaa kuin se, kuinka liki 20 vuotta sitten minulle avautui eräs toinen Raamatun jae erään taitavan Raamatun opettajan avaamana:

Ehkä käyttämäni raamatunkäännös oli syynä siihen, että käsitin väärin oman osuuteni synnin päihittämiseen:

”Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.” (Room 6: 14 )

Kun jakeen lukee tarkkaan, tulee KR 38:kin ilmi ajatus, jossa ei puhuta niinkään minun suorituksestani, vaan siitä että synnin ei ole tarkoitus vallita minua. KR -92 kääntää jakeen railakkaammin:

” Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.”

Kysymys lähtökohtaisesti ei ole meidän työstämme, vaan Kristuksen työstä meissä ja meidän puolestamme. Tästä lähtökohdasta käsin voimme olla voittajia elämämme oloissa ja taisteluissa olivat ne millä tahansa elämän alueella.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: