Skip to content

Jeesus avaa tien

Yllä olevan otsikon sanat tulivat mieleeni, kun luin erään ”tuhlaajatyttären” tarinaa.

Tämä nuori nainen oli sotkenut elämänsä pahan kerran.

16-vuotiaana hän oli omien sanojensa mukaan tullut nk. uskoon pystymetsästä; hänen kotinsa ei ollut mitenkään kristillinen. Murrosiän syövereissä hän kuitenkin teki valintoja, jotka olivat hänen elämänsä kannalta tuhoisia. Hän muun muassa avioitui huumeidenkäyttäjän kanssa ja alkoi itsekin käyttää huumeita. Vuosien jälkeen hän oli eronnut ja yksinhuoltaja – jälleen hänen sanojaan lainaten: ”huumeista riippuvainen ja itsetuhoinen – teini, joka juoksee karkuun”. Teini, joka juokse karkuun on melkoisen hyvä kuva tilanteesta, jossa yli 20-vuotias nainen yrittää elää elämää nk. ”täysillä”.

Jotain kuitenkin tapahtui: Jumalan ihme. Tämä  nainen muisti 16-vuotiaana oppimansa asiat: Uskon, rukouksen ja sen, että Jumala nostaa.

Jotain vallan merkillistä – ja valtavaa on tapahtunut hänen elämässään. Hänen loppuunkulunut – ja loppuunmuistiinmerkitty (!) –  Raamattunsa (ties kuinka mones) puhuu omaa kieltään. Jeesus valloitti tämän karkuunjuosseen ”teini-ikäisen”.

Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin olen seurannut hänen suorastaan äkillistä nousuaan.

Aika, jonka hän on viettänyt Sanan ääressä (tai kuten hän sanoo koottuaan uskon kirjastoa), ei tosiaankaan ole mennyt hukkaan. On tehty valtava – ja hyvä pohjatyö. Hän kirjoittaa pitkiä ja syvällisiä kirjoituksia – ja perustelee kaiken Sanalla. Minuun on tehnyt vaikutuksen myös se, että Hän rukoilee Sanalla, vedoten Sanaan.

Hän kertoo, kuinka hän ei ollut ikinä koskenut tietokoneeseen, vaan tyttären piti näyttää, kuinka kone toimii. Tuosta tilanteesta hän alkoi kirjoittaa. Hänen bloginsa kävijämäärä on huikea: 15 700 puolessatoista vuodessa. Myös minun elämässäni tämä nainen on ollut merkittävä  tuuppaaja prosessissani eteen päin. (Monet ovat toimineet ennen häntä omalla paikallaan. Kiitos vain sille helluntaiseurakuntaan kuuluvalle pariskunnalle, jotka kuin linnut nokassaan toivat viestiä, kun eniten sitä tarvitsin – ja kiitos oman seurakuntani työntekijöille, joista muutamat sopivassa saumassa lausuivat sopivia sanoja – ja siksi olen nyt tässä 🙂 Olen tuon tarinan kertonut kirjoituksessani https://pauliinakuikka.wordpress.com/2010/12/05/vapauteen-pelosta/ … ja myös sille profeetalle (sanan varsinaisessa merkityksessä), joka täsmäsanoin avasi elämäni ja puhui niin kuin asiat ovat… Tällä suluissa olevalla haluan korostaa, että jokainen ihminen, joka on – ehkä pieniltä tuntuvilla teoilla – auttanut prosessia eteenpäin on todella, todella arvokas!!!) Uskoisin, että hänellä on ollut ne tarvittavat avainsanat, jotka ovat vapauttaneet minut uskomaan, rohkeasti ja luottavaisesti nojautumaan Herraan ja Hänen Sanaansa.

Tämä nainen kirjoittaa: ”Älä milloinkaan ajattele, ettei Jumala voisi sinua käyttää. — Jumala ei koskaan ajattele, kuka olet tai olet ollut tai mistä tulet. Hän ajattelee vain, kuk sinä voit olla ja minne Hän voi sinut viedä.”

Niinpä niin. Minua on joskus ällistyttänyt nk. uskovien kovuus – ja se, miten me lokeroimme ihmisiä. Me teemme täsmälleen niin kuin kirjanoppineet ja fariseukset – vaikka heitä kovasti puheissamme moitimme ja Raamatun jakeilla, jotka heistä kertovat, perustelemme, kuinka TOISET ovat kamalia fariseuksia… Emmekä huomaa, että juuri meistä on tullut heitä!

Olen joskus saanut ihmisille aika kauhistuneita ilmeitä, kun olen kysynyt: ”Mitä jos prostituoitu tulisi seurakuntaasi?” … saan (liian) usein mietteliään vastauksen…”niin, jos… (yskähdys tai ainakin tauko) prostioitu tulisi seurakuntaani…?”  Voin melkein kuulla, kuinka edessäni oleva ihminen miettii: ”Ehkä minä jotenkin sulattaisin, mutta… Maija … ja Martti tuskin ainakaan sulattaisi… Että prostioitu tulisi MEIDÄN seurakuntaamme?”

… pientä kyynisyyttä äänessäni voin todeta, että voimme (onneksi!!!) sulattaa prostioidun, joka tulee seurakuntaamme ja kääntyy… mutta entä sitten uskova, joka on sotkenut asiansa – kuten tuo kertomukseni nuori nainen. Miten me häneen suhtaudumme?

Suljemmeko häneltä ovet sen takia, että hän on eronnut? Tai sen takia, että hän on käyttänyt alkoholia ja huumeita? – Tai erityisesti   – hengellisen väkivallan kuvioista puheenollen – hän on eronnut meidän mielestämme hyvästä seurakunnasta…

Lista on loputon, jolla luokittelemme ihmisiä!

  • Ja kaikkein hulluin tilanne on niillä, jotka kohtaavat katastrofin elämässään periaatteessa säilyttäen uskon! Olen päätynyt elämän kummallisuuksia seuratessani seuraavaan johtopäätökseen: Meidän on helpompi sulattaa se, että joku loittonee rajusti uskota ja palaa uudistuskertomuksen kanssa kuin se, että joku säilyttää uskonsa – vaikka elämässä kuinka mättää! Eikö meidän pitäisi mieluummin kiittää – kuin sysätä pois kelvottomana ja luottaa, että armo kuuluu hänellekin (ja ehkä juuri hänelle!)?

Toinenkin kysymys on herännyt: Mikäköhän siinä on, että joskus ne, jotka ovat jossain vaiheessa selviytyneet kovista koettelemuksista, ovat kovimpia tuomitsemaan? Minusta meidän pitäisi muistaa sitä, mistä Herra on meidät aikanaan auttanut – kuin, että vaadimme ihmisiltä jotain sellaisa, mihin mekään emme ole ilman Kristusta pystyneet?! Tarkoitan tällä meitä, jotka olemme todistaneet uskostamme ja siitä, kuinka Herra on meidät vapauttanut siitä ja tuosta, näytämme nopeasti unohtavan menneisyytemme – ja vaativan yhtäkkiä uusilta ”tulokkailta” täydellisyyttä ja ”äkkikasvua”! Jos huomaisimme sen, että kasvu on vaatinut meiltäkin aikaa, miksi emme soisi sitä muille… ja luottaisi, että Herra ajallaan ja tavallaan hoitaa – myös heidät.

Ystäväni rohkaisee: ”Kuuntele Häntä, joka puhuu, ja astu ulos. Herralla on varattuna valtavia asioita sinua varten”

Onneksi Herramme ei ole meidän laillamme rajoittunut. Hän avannut tälle ystävälleni tien. Hän on avannut sen minulle. Hän avaa tiensä sinullekin.

Meidän pitää lakata arvioimasta ihmisiä heidän menneisyytensä mukaan – tai muutoin saatamme tehdä hurjia virhearviointeja.

Ajatellaanpa seuraavaa – mitä Jeesus teki…:

Jeesus löysi sokean kerjäläisen, antoi hänelle näön ja uuden elämän… spitaalisen, puhdisti hänet ja antoi ihmisarvon (meidän tulee muistaa, että spitaalinen ”menetti kansalaisoikeutensa”  taudin myötä ja sai ne takaisin vasta, kun oli todistettavasti puhdas)… (ja mikä pahempaa) Jeesus löysi pahan hengen vaivaaman naisen ja teki hänestä sanansaattajansa… ja sekopäisen alastoman miehen ja teki hänestä edustajansa Dekapoliin kaupunkiin… tai samarialaisen (voiko juutalainen kamalampaa toivoa) naisen (ja tämäkin vielä…), joka eli kirjaimellisesti 7. miessuhteessa (kivittää pitäisi…); hänet (!) Jeesus kohtasi ja hän johti monta Jeesuksen luo…

Sanan edessä pyydän kyselemään, mitä tämä merkitsee sinun/minun seurakunnassasi/seurakunnassani… Ketkä Jeesus haluaisi johdattaa luoksemme? Ketkä Hän haluaisi meidän kohtaavan? Ja kuinka?

Niin, ja mitä tämä merkitsisi meidän kohdallamme?  – Olen paljon kirjoittanut siitä, kuinka me nk. uskovat torvellamme ja teoillamme saamme uskon asiat tuntumaan toisista vastenmielisiltä… Mutta silloin, kun huomaamme, että olemme toimineet typerästi, väärin, meille kuuluu anteeksianto  – ja uusi mahdollisuus.

Siitä tuo ystäväni todistus on erinomainen esimerkki. Jumala raivaa tiet korpeen ja avaa virrat erämaahan. Myös sinulle/ minulle – jos vaikka ihmiset kuinka olisivat tiet tukkineet.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: