209. Mikä on sinun Jerikosi?

209. Mikä on sinun Jerikosi?

Kristittyinä kohtaamme monenmoista. Myös vastusta ja taisteluja. Jotkut niistä ovat aivan tavanomaisia nousuja ja laskuja elämän tiellä; jotkut ovat luonteeltaan sellaisia, että ne väistyvät rukouksen kautta. Erityisesti  silloin, kun Jumala on luvannut jotain meille Sanassaan tai henkilökohtaisen rohkaisun/puhuttelun kautta, on asiasta pidettävä kiinni.

Käypä esimerkki Raamatusta on israelilaisten Luvattuun maahan pääsy ja maan omaksi ottaminen. Israelin tarinaa meidän on hyvä lukea ajatuksella kiinnittäen huomio siihen opetukseen, joka tarinalla voisi meidän tilanteisiimme olla.

Jos menetämme luottamuksemme siihen, mitä Jumala on sanonut ja sanoo Sanassaan (tai henkilökohtaisen rohkaisun/puheen kautta), todennäköisesti vauhtimme hiipuu siinä määrin, että perille pääsy hidastuu – jos ei esty kokonaan!

Tähän luottamuksen menettämiseen syynä voi olla, että alamme katsella itseemme: ”Minä kun olen vain…” tai ”Minulla ei ole (taitoa, tms.)” tai ”Minulla on (niin paljon työtä, sellainen perhetilanne, ikää, vaivaa ja kremppaa….)” Vain yksi kysymys: Sanoiko Jumala tosiaan noista esteistä silloin, kun Hän puhui ja rohkaisi? – Tuskinpa vain. Jumalan lupaukset kantavat esteiden yli! Näin ne tekivät Nooan, Aabrahamin, Joosefin, Mooseksen, Hannan, Pietarin, Paavalin, Magdalan Marian, samarialaisen naisen, jne. jne. kohdalla. Nooan kohdalla Jumala täytti suunnitelmansa ympäröivien ihmisten mielipiteista huolimatta, Aabrahamin ja Saaran kohdalla kaikkia todennäköisyyksiä (ikä lasten saamiseksi). Joosefin kohdalla kaivo, orjuuteen myynti ja vankila olivat esteitä, jotka eivät pystyneet estämään Jumalan suunnitelmaa. Hannan kohdalla lapsettomuus, Pietarin kohdalla koulujakäymättömyys tai (Jeesuksen) kieltäminen, Magdalan Marian tai Samarialaisen naisen kohdalla tausta tai (tuohon aikaan, että oli nainen!), Paavalin kohdalla se, että hän oli aluksi kristinuskon vihollinen, eivät pystyneet estämään Jumalan suunnitelmaa. Uskallatko sinä/ uskallanko minä väittää, että asiat meillä ovat jotenkin ”pahemmin” kuin heillä?

Voimme myös katsella menneisyyteen – aikaan, jolloin asiat ”olivat niin hyvin” (heikkona hetkenä huonotkin asiat voivat tuntua paremmalta vaihtoehdolta) tai ”niin huonosti” .

Voimme katsoa myös ympäröiviä oloja: Asiat vain ovat niin mahdottomia – ei Jumala voi.

Tänä aamuna luin Jerikon valloituksesta:

”Jerikon portit olivat tiukasti lukitut israelilaisten takia. Kukaan ei päässyt kaupungista ulos .´”eikä ketään päästetty sisään. Herra sanoi Joosualle: ´Minä annan sinun käsiisi Jerikon, sen kuninkaan ja kaikki sen sotilaat

Jumala antoi melkoisen erikoisen ”sotasuunnitelman”, jonka Joosua välitti kansalle:

”´Sotajoukkonne tulee kulkea kaupungin ympäri, kiertää se kerran päivässä kuutena peräkkäisenä päivänä. Seitsemän papin tulee kantaa seitsemää oinaansarvista torvea liitonarkun edellä. Seitsemäntenä päivänä teidän on kierrettävä kaupunki seitsemän kertaa, ja pappien on puhallettava torviin. Kun torviin puhalletaan ja te kuulette niiden äänen, koko kansan on kohotettava sotahuuto. Silloin kaupungin muurit sortuvat ja joukkonne voivat hyökätä kaupunkiin, joka mies siitä paikasta, missä sattuu seisomaan.´”

”Joosua, Nunin poika, kutsui papit luokseen ja sanoi heille: ´Teidän on kannettava liitonarkkua, ja seitsemän papin on kuljettava seitsemää oinaansarvitorvea kantaen Herran arkun edellä.´  Kansalle hän sanoi: ´Lähtekää liikkeelle ja kiertäkää kaupungin ympäri. Etujoukon miesten on kuljettava taisteluvalmiina Herran arkun edellä.´”
”Kun Joosua oli puhunut kansalle, seitsemän pappia lähti seitsemää oinaansarvitorvea kantaen kulkemaan Herran liitonarkun edellä. He puhalsivat torviin, ja Herran arkku seurasi heidän jäljessään. Taisteluvalmis etujoukko marssi torviin puhaltavien pappien edellä, ja jälkijoukko tuli arkun perässä puhaltaen torviin.”

”Joosua oli sanonut israelilaisille: ´Älkää kohottako sotahuutoa älkääkä muutenkaan melutko. Sanaakaan ette saa päästää suustanne, ennen kuin minä käsken teidän kohottaa sotahuudon. Silloin teidän on huudettava.´” Herran arkkua kannettiin näin kaupungin ympäri yhden kerran. Sitten arkku vietiin yöksi leiriin.
Heti seuraavana aamuna Joosua lähetti papit taas kantamaan Herran liitonarkkua. Ne seitsemän pappia, jotka kantoivat seitsemää oinaansarvitorvea Herran arkun edellä, puhalsivat kulkiessaan jatkuvasti torviinsa. Etujoukon miehet marssivat heidän edellään, ja jälkijoukko tuli Herran arkun perässä herkeämättä torviinsa puhaltaen. –Näin he tekivät kaikkiaan kuutena päivänä.”

”Seitsemäntenä päivänä he lähtivät liikkeelle jo aamun sarastaessa ja kiersivät kaupungin samalla tavoin, mutta nyt seitsemän kertaa. Vain sinä päivänä he kiersivät kaupungin seitsemän kertaa. Kun papit seitsemännen kierroksen jälkeen puhalsivat torviinsa, Joosua antoi israelilaisille käskyn: ´Kohottakaa sotahuuto! Herra antaa kaupungin teidän käsiinne. Koko kaupunki ja kaikki, mitä siellä on, julistetaan Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhotaan. Vain portto Rahab ja kaikki ne, jotka ovat hänen talossaan, saavat jäädä henkiin, sillä hän piilotti tiedustelijat, jotka olimme lähettäneet. Varokaa ryöstämästä itsellenne sellaista, mikä on julistettu Herralle kuuluvaksi uhriksi, ettette saattaisi Herran kiroukseen koko Israelin leiriä ja syöksisi sitä tuhoon. Kaikki hopea ja kulta sekä kaikki pronssi- ja rautaesineet on pyhitettävä Herralle ja vietävä Herran aarteiden joukkoon.´”

”Kansa kohotti sotahuudon, kun papit puhalsivat torviinsa. Heti torvien äänen kuultuaan kansa kohotti sotahuudon. Silloin Jerikon muurit sortuivat, ja joukot hyökkäsivät kaupunkiin, joka mies siitä paikasta missä seisoi. Näin israelilaiset valtasivat kaupungin.”

Onpa merkillinen kertomus! Varmasti on ollut vieläkin merkillisempää olla osa tuota kaikkea! Strategia oli hyvin epätavanomainen – ja epätavanomaiselta sen on ollut pakko näyttää niin israelilaisista kuin jerikolaisistakin. Onko moista kuultu, että hiljainen – paitsi oinaansarviin puhalavat seitsemän pappia – kulkue vaeltaa kaupungin ympäri kerran päivässä ja sitten seitsemän kertaa? Varustettu sotajoukko on taisteluun valmiina  – silti tekemättä mitään muuta kuin marssimassa!

Joosualla on nk. pokkaa antaa ohjeet kansalle – vieläpä sanan kera: Kun teette niin kuin sanon, seitsemäntenä päivänä muurit sortuvat ja Herra antaa näin kaupungin käsiimme.

Kertomus Jerikon valloituksesta on hyvä kuva johdatuksesta ja kuuliaisuudesta, jossa kulkemalla voi tosiaan kokea sen, että kun Jumala avaa, kukaan/mikään ei voi sulkea.

Kysymys kuuluu: Mikä on sinun Jerikosi/ minun Jerikoni? Mitä Jumala puhuisi tilanteessa? Kuinka johdattaisi? Uskallammeko antautua johdatatettaviksi?

Vastaa