206. Anteeksiantamisen viisaus ja vaikeus

Kun pohdimme nimenomaan Uuden testamentin sanomaa, huomaamme, että viesti on aika raju: Meitä käsketään siunaamaan niitä, jotka meitä kiroavat. Meitä käskemään myös sopimaan riitapuolen kanssa – jopa siinä tapauksessa, että tiedämme jolla kulla olevan jotain meitä vastaan. Ja ennen muuta meitä käsketään antamaan anteeksi väärintekijöille.

Markuksen evankeliumin 11. luvussa, jakeessa 25 on seuraava teksti:

 ” Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi.”

Sana antaa anteeksi merkitsee muun muassa ´pois lähettämistä; asian jättämistä (huomiotta, taakseen, sikseen, ”anna sen jo olla”; ei ota puheeksi); velkasaatavasta luopumista; siirtymistä toiseen paikkaan, erkaantumista jostakin/jostakusta; jonkin taakseen jättämistä´.

Esimerkiksi englanninkielinen Amplified Bible kääntääkin: ”pudota se siihen, jätä se ja anna sen olla/mennä”.

Jokainen, joka tosissaan on joutunut kohtaamaan vaikean asian/ ihmisen, tietää miten vaikeaa tuo on.

Lisäksi aiheesta on myös vääristynyttä opetusta, joka periaatteessa ”oikeuttaa” väärinkäytösten jatkumisen ja ”pakottaa” ihmisen ottamaan uudestaan ja uudestaan selkäänsä.

Seuraava ohje on poimittu erään seurakunnan kotisivuilta:

”Jos tiedät, että jollakulla ihmisellä, ja jos varsinkin sisarella tai veljellä Kristuksessa, on jotakin sinua vastaan, mene ja sovi välillänne olevat epäselvyydet! Älä enää selittele, että olet tehnyt jo kaikkesi tai ettei sovintoa enää kuitenkaan synny. Sekin on vain saatanan juoni pitää yllä eripuraa ihmisten ja Jumalan lastenkin keskuudessa.”

Aina selvittely ei ole mahdollista.

Lestadiolaiset ovat nousseet lööppeihin hoitokokouksensa ansiosta. Uskaltaisin kirjoittaa, että hoitokokoustyyppistä toimintaa on myös lestadiolaispiirien ulkopuolella – ja tuota toimintaa perustellaan nimenomaisilla ajatuksilla. Erityisesti, jos vallankahvassa on narsisti, tuosta sovinnonhausta voi tulla varsin nöyryyttävä prosessi; vaikka ”uhriin” olisi käytetty minkämoisia keinoja, nimenomaan”uhrin” olisi pyydettävä anteeksi ja taivuttava – ties mihin. Pahimmillan sovinto vain pitkittää väkivallankäyttöä.

Anteeksianto ei ole väärän teon ”julistamista lailliseksi” (legimitointia) eikä se saa olla veruke väärinkäytösten jatkumiseksi. Periaatteessa kohdassa puhutaan myös vaateista luopumisesta. Esimerkiksi maallista oikeutta tuo vaateista luopuminen ei tarvitse koskea. Tyypillinen esimerkki on alaikäiseen kohdistuva seksuaalirikos, joka maallisen oikeuden edessä on tuomittava teko. ”Hengelliset” periaatteet eivät tuossa saa mennä maallisen oikeuden ”yli”.

Anteeksianto on sitä, että (maallisen oikeuden hoitaessa omaa tehtäväänsä) emme ala hakea revanssia meille väärin tehneeltä henkilöltä esimerkiksi omaehtoisin kostotoimenpitein.

”Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla — Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: ”Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan” — näin sanoo Herra.– Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.” (Room. 12:18-21)

Kysymys on siitä, että emme kosta: maksa pahaa pahalla, vääryyttä vääryydellä, vahinkoa vahingolla (Thayer´s Greek Lexicon, käännösvaihtoehtoja sanasta κακος [kakos] ´paha´).

Haluan korostaa nimenomaan asioihin tarttumisen tyyliä sen vuoksi, että anteeksiantoa on käytetty verukkeena asioihin puuttumattomuudelle. Joidenkin mielestä huononkin asiaintilan täytyisi antaa jatkua – pitäähän aina antaa anteeksi. Kysymys ei ole asioihin puuttumattomuudesta, vaan tyylistä, jolla se tehdään. Kristityn tyyli ei ole kierouteen kääriytynyt kostoretki huolimatta siitä, millaisia keinoja ”vastustaja” käyttää.

Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.

Paha sanan voisi kääntää ´paha luonnoltaan; ei sellainen, joka tulisi olla; väärä; paha; loukkaava; vahingollinen; turmiollinen; tuhoisa; jokin, mikä tuottaa ongelmia´. Sanan mukaan meidän ei tulisi antaa tällaisten ihmisten, olosuhteiden tai asioiden voittaa itseämme, vaan päinvastoin voittaa tällaiset ihmiset, olosuhteet ja asiat hyvällä. Voittaminen tässä  voisi sisältää myös merkityksen ´ylitsepääseminen´ ja ´(oikeuskielessä) voittaa tämä ”case”´.

Anteeksiantaminen on myös ´velkasaatavasta luopumista´ts. en edellytä ihmisen muutosta mieleiseeni suuntaan tai sitä, että hän suinpäin juoksee pyytämään minulta anteeksi, kun ”rukoukseni” seurauksena alkaa elämä ahdistaa. Te jotka olette lukeneet kirjoituksiani, tiedätte, mitä mieltä olen niistä rukouksista, joissa ”rukoillaan” nk. vastustajille vaikeuksia. Vaikka kuinka rukoiltaisiin tuollaista Jumalan nimissä, tuollainen rukous ei ole Jumalasta! Mieluummin niin, että rukoilemme tuon ihmisen elämään Jeesuksen sanoin: ”Tulkoon Sinun valtakuntasi ja tapahtukoon Sinun tahtosi…” Rukoilemme, missä tuo ihminen on poikennut Jumalan tieltä, Hän saisi armon palata tielle. Meidän on turha leikkiä Jumalaa tai yrittää ”pyhittää” loukkaantumistamme ja kätkeä se tulikivenkatkuisiin rukouksiin. Jos rukoilemme nk. vastustajille pahaa, tuskinpa vain olemme tehneet Jeesuksen käskyn mukaan antaneet anteeksi… Meidän on myös hyvä tietää, että Jumala ei ole mukana vihaisuudessamme ja katkerassa taistelussamme silloin, kun niillä ei ole mitään tekemistä Hänen mielenlaatunsa kanssa.

Anteeksiantaminen on myös siirtymistä toiseen paikkaan – eteen päin. En silloin enää kieriskele loukkaantumisessani, vaan siirryn eteen päin.

Joskus on tarpeen siirtyä myös toiseen paikkaan siinä mielessä, että erkaantuu asiasta – joskus jopa ihmisestä tai tilanteesta. Tieten tahtoen kenenkään ei tarvitse jäädä ottamaan selkäänsä tai jäädä tilanteeseen, joka loukkaa tai syö voimia. Voi olla, että on aika siirtyä ”toiseen kaupunkiin” – ainakin vertauskuvallisesti.

Ennen muuta anteeksiantaminen vapauttaa sinut ja minut. Näyttää siltä, että se vapauttaa myös Jumalan toimimaan omalla tavallaan asian eteen.

Kerroin tässä vähän aikaa sitten, että kaksi ihmistä, jotka muutaman vuoden sisällä toimivat itseäni kohtaa loukkaavasti  ja varsin ymmärtämättömästi, pyysivät anteeksi. Asioita sen kummemmin paljastamatta voisin ilmaista asian ytimen, että Herran nimi laitettiin molemmissa tapauksissa omien mielipiteiden eteen – ja tulos oli periaatteessa kannaltani aika ahdistava. Molemmissa tilanteissa pidemmän tai lyhemmän painini käytyäni, annoin anteeksi. Ratkaisu oli juuri tuo, että piti erkaantua asiasta – ja myös ihmisestä – koska tajusin, että rakentava keskustelu ei tullut kuuloonkaan. Molemmat henkilöt olivat asioissaan niin oikeassa, että eivät kyenneet kuuntelemaan mielipidettäni. Molemmissa tilanteissa Herra toimi viisaasti ja pitkällä tähtäyksellä: Tapasin nuo henkilöt periaatteessa ”sattumalta” kesälomalla liikkuessani – ja kirjaimellisesti kättä päälle -tyyliin, olemme asioiden kanssa sujut molemmin puolin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s