204. Sateen jälkeen on niin kaunista!

204. Sateen jälkeen on niin kaunista!

Suurin piirtein noin teki mieleni huokaista, kun kävin sateen jälkeen lenkillä. Kastepisarat heinissä ovat jäljittelemättömiä.

Jotkut ammattikuvaajat käyttävät kuulemani mukaan kuvatessaan kukkia joskus sellaista kikkaa, että he suihkepullolla sumuttavat vettä kukan päälle. Uskallanpa epäillä, että tulos ei ole samanmoinen kuin luonnollisen sateen jälkeen. Oheinen kuva on aiempaa kesältä – tämänkertaisella lenkillä ei kamera ollut mukana.

Tuo sateen jälkeinen näkymä sai pohtimaan asiaa myös hengelliseltä kannalta.

Myös hengellisesti sateen jäljiltä on kaunista.

Ajatellaanpa vain hengellisen heräämisen/herätyksen/ Pyhän Hengen työn alkumaininkeja. Työ on kaunista – olettaen, että se on Jumalan työtä. Pyhän Hengen työ voi olla odottamatonta. Siltikään se ei luo anarkiaa. Jeesuksen sanoihin viitaten, hedelmästä voimme erottaa Jumalan työn ja (ihmisen) lihan ja/tai sielunvihollisen tuotokset toisistaan.

Paavalin sanoin: ”Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus,lempeys ja itsehillintä.-” (Gal. 5: 19-22)

Apostolien teoista voimme lukea ensimmäisten kristillisten seurakuntien syntymisestä. Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen Jerusalemin seurakunta kasvoi räjähdysmäisesti. Tuon Pyhän Hengen ”sateen” hedelmä näyttää kaikella tavoin kauniilta:

”Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja. Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin.He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat.”  (Apt. 2:42-47)

… mutta eipä aikaakaan, kun juutalaiset ja kreikkalaiset olivat vastakkain ja syyttivät siitä, että heitä käsiteltiin epäoikeudenmukaisesti, noita Simon halusi ostaa ”voitelun” ja Ananias ja Safira yrittivät huijata lahjoituksissa. Myös Uuden testamentin kirjeistä voimme lukea monista käytännön ongelmista, joita syntyneen kristillisen kirkon johtajat ja työntekijät joutuivat pohtimaan ja joita heidän tarvitsi ratkaista.

Tuota taustaa vasten Paavalin ohjaus on hyvin ymmärrettävää:

”– antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja.” (Gal 5: 16)

…emmekä tuosta ole paljon muuttuneet. Edelleenkin paimenet hämmästelevät lampaidensa menoa – ja joskus lampaat myös paimentensa.

Seuraava purkaus on evankelistaystävältäni Trinidad Tobacosta, kun hän puhuttelee kollegoitaan:

”Teille niistä, jotka ette mene ja hanki itsellenne töitä, vaan mieluummin käytätte hyväksenne Jumalan ihmisiä työskennelleksänne heidän lahjoituksillaan…” Aluksi tuntuu, että tämä evankelistaystäväni olisi sitä vastaan, ettei saisi saada palkkaa seurakunnan/kirkon tms. työstä. Siitä ei ole kysymys, vaan tämän ”palkan” väärinkäytöstä. Teksti jatkuu:
”Te matkustatte ristiretkillenne — aviorikosten täyttämille ristiretkillenne –” – No, johan on evankelistalla pokkaa… On – seuraavasta syystä:
”Te tyhjennätte Jumalan ihmiset heidän rahoistaan ja sanotte, että Jumala on teidät kutsunut, —”, ja jatkaa kertomalla näkemästään ristiretkellä Afrikassa. Kirjaimellisesti eräät evankelistan nimeä kantavat henkilöt olivat sekoilleet pahan kerraan reissuillaan. Eräs esimerkki evankelista, joka erosi vaimostaan ja ”vaihtoi” toiseen nimenomaisella ”ristiretkellä”.
Toinen villitys, johon tämä evankelistaystäväni oli perin tympääntynyt, oli vapauttamispalvelulla ”rahastaminen” ts. se, että ihmisiltä pyydettiin rahaa siitä, että heidät vapautetaan heidän ”demoneistaan” – aivan samaan tapaan kuin noitatohtoritkin tekevät.
Mieluusti vaientaisimme tuon evankelistan vetoamalla siihen, että ”ei saa tuomita” ja ”kaikkihan me olemme syntisiä”. Silti mielestäni tuon evankelistan ravistelussa on paljon totuutta! Aivan samoin kuin Paavalilla, Pietarilla tai Juudalla, kun he tarttuivat aikansa kristittyjen menoon.
Tuossa Apostolien tekojen kohdassa hyppäsin taktisesti erään kohdan yli – nimittäin sen ajatuksen, että Pyhän Hengen vuodatuksen seurannaisilmiö oli pelko – tai pikemminin kunnioitus – Pyhää kohtaan.
Jos meillä meidän aikamme kristityillä – niin lampailla kuin paimenillakin  – olisi tuo kunnioitus, jäisi varmaan epämääräiset ristiretket tekemättä! Tai ainakin älyäisimme rukoilla armoa  – että Herra armahtaisi ja vapauttaisi kyseenalaisista riippuvuuksista. Tänään ei ole mikään muotisana synnin- tai pyhyydentunto – mutta nimenomaan tuota tarvitsisimme.

Vastaa