202. Mietteitä rapukristityistä ja armonpöydästä

202. Mietteitä rapukristityistä ja armonpöydästä

Kirjoitan tämän tavallaan ”p.s.”:nä edelliseen.

Kuulin vähän aikaa sitten siitä, kuinka ravut käyttäytyvät sankossa: kun yksi yrittää reunan yli, muut vetävät sen jaloista alas. Näin kaikki pysyvät sankossa.

Edellisessä kirjoituksessa viittasin narsistiin tai narsistiseen henkilöön; sellaiselle se, että joku pääsee eteen päin – ilman, että tapahtunut tukee häntä – on verinen loukkaus.

Ilman mitään narsistista diagnoosiakin, erityisesti meillä suomalaisilla, on kumma taipumus kadehtia toisiamme. Ikään kuin se, mitä toisella on, olisi meiltä pois. (Oikeastaan ainoan poikkeuksen tästä taitaa tehdä varkaus – silloinhan toinen ottaa toisen omaa.)

Jos uskaltaisimme itse kukkia ja antaa toisten kukoistaa, olisivat työpaikkamme, yhteisömme, seurakuntamme, jne. aika lailla kukoistavia paikkoja.

Tämän aamun sähköpostiini tulleessa viestissä asia oli puettu seuraavaan kuvaan:

”Ole oma itsesi. Harjoita omia kykyjäsi, omaa tyyliäsi. Arvosta muita ihmisiä siitä mitä he ovat, vaikka heidän ulkonäkönsä tai tapansa olisivatkin erilaisia kuin omasi.”

Jänikset eivät lennä. Kotkat eivät ui. Ankat näyttävät hullunkurisilta yrittäessään kiivetä. Oravilla ei ole höyheniä. Lopeta vertailu. Metsässä on paljon tilaa.”

Raamatun alkulehdillä luemme, että Jumala loi kasvit ja eläimet kunkin lajinsa mukaan. Paavalin seurakuntaopetuksessa luemme, että Jumala jakaa omilleen lahjojaan tahtonsa mukaan. Näitä lahjoja Paavali kehottaa käyttämään jopa ahkerasti ja toista kunnioittaen. (Samaan asiaan olen viitannut myös kirjoituksessani Ei liian loisteliaalla äänellä)

Ehkäpä nk. rakkauden kaksoiskäsky antaisi oivallisen osviitan tähän:

”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.” (Matt. 22:37)

5. Moos. 6:5:ssä sanan ´mieli´ tilalla on ´voima´ . Joka tapauksessa kysymys on kokonaisvaltaisesta suhteesta ja asenteesta Jumalaa kohtaan. Jumalan rakastaminen on sydämen, sielun, mielen – jopa voiman – kahdella sanalla sanoen koko ihmisen kysymys, ja suhde lähimmäiseen sama kuin suhteesi itseesi.

Kysymys on myös siitä, että sallin itseni tulla Jumalan rakastamaksi. Uudessa testamentissa on monia vahvoja kuvia siitä, kuinka Jumalan rakkaus Jeesuksessa toi itsensä ja toisten inhoamille ihmisille ihmisarvon: spitaalinen, huijari, prostioitu, petturi,… Parantunut spitaalinen lähti ihmisjoukkoon julistamaan Jumalan tekoja, huijari korvasi huijaamilleen ja hänestä tuli yhteisönsä hyväntekijä, prostioitu voiteli Jeesuksen öljyllä (- ja riippuu vähän Raamatun tulkinnasta ja siihen, pidämmekö tätä naista ”Magdalan Mariana” mahdollisesti) todisti suurimpia Jeesuksen ihmeitä, petturista tuli avainhenkilö seurakunnan synnyssä.

Monesti tämä kaikki näyttää tapahtuvan murtumisen kautta. Sinä hetkenä, kun tajuamme oman tilamme – ts. sinä hetkenä kuin vähiten odottaisimme tai kokisimme olevamme rakkauden arvoisia – Jumalan rakkaus ilmestyy – ja muuttaa.

Mielessäni liitän seuraavan laulun ehtoolliseen. Ehtoollinen on vahva kuva Kristuksen sovitustyöstä.

1. Kaikki saavat tulla / armoa omistamaan. / Mitä syntiä ollut on sulla, / se anteeksi nyt annetaan.

2. Kaikki saavat juoda / maljasta sovituksen. / Pyhä Henki voi uudeksi luoda / ihmissydämen katkeruuden.

3. Kaikki saavat syödä / elämän leivästä nyt. / Eivät lyötyä saattaisi lyödä / hänen kätensä lävistetyt.

4. Kaikki saavat löytää / avun ja pelastuksen, / sillä lähellä Jumalan pöytää / tasavertainen on jokainen.

5. Kaikki muurit kovat / Herramme murtumaan saa. / Yhtä perhettä kristityt ovat, / veli veljeään voi rakastaa.

6. Kaikki saavat jatkaa / kulkuaan nyt iloiten. / Herra kanssamme käy samaa matkaa, / hän oppaamme on ikuinen.

Uskaltaisiko sanoa, että vähin erin ja pienin askelin – ja hyvin konkreettisesti – taitaa Herra minuakin opettaa…

Täällä meidän kulmilla on keskustelua herättänyt ”mopopojat” – Tiedättehän, ikuisuuskysymys: Pojat ovat poikia… vuosikymmenestä toiseen. Enemmän tai vähemmän isommalla tai pienemmällä joukolla olemme pohtineet, minkä viestin oikein heille antaisimme… , jotta saisimme nuoret pysymään lain kaidalla tiellä.

Niin tuossa arkisessa kysymyksessä kuin vaikkapa näissä hengellisen kentän monimutkaisuuksissa – jopa omituisuuksissa – on niin monta puolta, että joutuu ihan miettimään, mitä oikein pitäisi sanoa/tehdä.

a) On turvallisuus. Olemme vastuussa itsestämme ja toisistamme. Viritetty mopo, ylinopeus, varomattomuus – tai hengellisessä kentässä se, että toinen jää paljaaksi kaluttuna ihmettelemään, mitä tapahtui,… ei ole vain minun/sinun asiasi, vaan meidän kaikkien asia. Kun yksi ”torveltaa”, siihen on oikeus puuttua, ilman että syytetään vasikoinnista/tuomitsemisesta/ilon pilaamisesta.

b)… mutta on myös ihmiset ja inhimillisyys. Jos olemme oikein tarkkoja lukiessamme esimerkiksi Uutta testamenttia, huomaamme eräänlaisen epäjohdonmukaisuuden Jeesuksen tekemisissä. Joskus Hän oli todella suora, jopa raju ja kova – ja taas joskus kirjaimellisesti täynnä armoa. Ihan kirjaimellisesti sen mukaan, miten asianomainen suhtautui asioihin. Ylimielisyyteen, piittaamattomuuteen, kovuuteen, tms. Jeesus suhtautui suorasti ja totuudellisesti. Yhtä suora Hän oli osoittaessaan vääryyttä ja syntiä. Sen sijaan lyödylle ja väärät valintansa tiedostavalle Hän oli armollinen ja anteeksiantavainen.

c) Kirkon perussanoma on sittenkin armo. Jotenkin tähän tapaan asia minulle aukeni, kun tapasin junnuja, jotka olivat saaneet virkavallalta muistukkeen… Jotenkin ymmärsin, että enää ei ollut kovien sanojen aika, vaan sen aika, että muistuttaa kyllä rajoista, mutta myös siitä, että ”torvellettuaankin” voi aloittaa alusta – eikä koskaan ole liian myöhäistä palata takaisin tielle.

Kaikki saavat syödä / elämän leivästä nyt. / Eivät lyötyä saattaisi lyödä / hänen kätensä lävistetyt.

3 kommenttia

  1. Hyvää jatkoa ystävät elämän tiellä ja siunausta ja menestystä parhaimmalla voitoisan Jeesuksen veren hinnan kiitoksessa sielujen pelastukseksi ja iloksi ja rauhaksi jokaille lähimmäiselle joka uskoon ja elää Herralle ,eikä tarvitse perääntyä yhtenäkään päivän ,kunHerra on mukana kanssamme, siunausta ja kiitos ja hyvää uutta vuotta,keijo

    1. Kiitos, Keijo! Samoin sinulle.

      Lisää ”perääntymättömiä” kirjoituksia on tulossa. Kiitos Herralle rohkeudesta – ja rohkaisijoista!

      Rukoillaan ennen muuta ”Tiellä pysymistä” näillä liukkailla hengellisillä laduilla.


Vastaa