Pitää olla pikariisiä, pikahiutaleita, pikajumppaa. Olemme niiiiiiiiiiin kiireisiä!

Miten kummassa aiemmin on ollut aikaa keittää ohrapuuro kokonaisista ohrasuurimoista?

Onko asian laita näin myös hengellisyydessämme: Kaiken pitää olla helppoa ja nopeaa – mieluummin valmista tai ainakin puolivalmista.

Itse olen pohtinut sitä, mikä ihme mahdollistaa kaikenmoisen ”hengellisen vipeltämisen”. Tällä vipeltämisellä tarkoitan kummallisten opetusten nielemistä noin vain, ilman sen kummempaa suodattamista. ”Hmmm… Kuulostaa loogiselta ja toimivalta, jeees, kyllä minä lähden tähän mukaan” -tyyliin.

Yksi selitys tähän huonoon suodattamiseen on se, että yhteisöissämme emme taida riittävästi kiinnittää huomiota siihen, että meidän pitäisi varustaa ihmiset ajattelemaan omilla aivoillaan ja arvioimaan. Onpa liikkeellä opetusta, jonka mukaan arvioiminen on samaa kuin arvosteleminen tai tuomitseminen – ja syntiä. Asiat saa vielä enemmän sekaisin arvioimisen sekoittaminen juoruiluun ja pahanpuhumiseen. – Jos olet tuollaista soppaa päässyt maistamaan, on pääsi takuulla pyörällä. Tuon opetuksen opettajat osaavat kieputtaa sanoja joskus niin mestarillisesti, että on vaikea edes tajuta opetuksen salakavaluutta. He saavat opetuksen kuulostamaan loogiselta ja toimivalta – etenkin kun perustelevat asiaa sillä, että ”pittää vain uskoa”…

Tottahan se on. Kyllä me tarvitsemme uskoa.

Heprealaiskirjeen 11. luku osoittaa monin tavoin, että Jumalan (tahdon) seuraamisen edellytys on usko ja siitä seuraava toiminta. Ilman uskoa jäämme paikallemme. (Vrt. Lootin vaimo)

Onko usko kuitenkaan sokeaa luottamista kaikkeen siihen, mitä kuulee ja näkee? Onko usko kaiken hyvältä kuulostavan seuraamista?

 ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” (Hepr. 11:1) 

πιστευω [pisteoo] merkitsee ´totena pitämistä, luottamista ja tunnustamista´- ja myös ”intelligenttiä” (älyllistä) ´asian todellisen laidan ymmärtämistä; totena pitämistä´.(Thayer´s Greek Lexicon)

Näin ”sydämen uskon” ja ”pään uskon” erottaminen on joissain tapauksissa hyvinkin keinotekoista  – jopa harhaanjohtavaa.

Ehkä yksi kohta, joka rohkaisee tähän kaksijakoisuuteen on seuraava Raamatun jae:

 ”Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.” (Room. 10:10)

Kun löysin tuo kreikankielisen pistoo -sanan monet merkitykset, tajusin, että kyseinen Roomalaiskirjeen kohta puhuu uskon monista puolista – eikä suinkaan aseta mekaanisesti niitä eri kategorioihin. On muistettava, että Paavali oli alunperin juutalainen opettaja ja hän ajatteli ”juutalaisittain”. Samaan eri tavoin sanomiseen törmäämme esimerkiksi psalmeissa: Asia sanotaan ensin yhdellä tavalla ja sen jälkeen joko samaa tarkoittavalla ilmaisulla viite 1) tai entistä vahvemmalla ilmaisulla viite 2) tai ensimmäiseen ilmaisuun uutta sävyä/informaatiota viite 3) tarkoittavalla ilmaisulla.

Liian kaavamainen ja yksioikoinen tulkinta voi viedä ajatuksen harhapoluille. Mieluummin suosittelisin dynaamista, joustavaa tulkintaa, jossa katsotaan, mitä kohta kokonaisuudessaan sanoo – ja myös sitä, mitä Raamatun kokonaisuus sanoo asiasta.

Itse asiassa Room. 10:10:ssä sydämestä käytetty sana καρδια [kardia] sisältää jo itsessään yllä mainitun ”monitulkinnan”. Sydän on (myös UT:n kreikassa) fyysiselle elämälle tärkeä elin, koska jo tuolloin  (ja paljon aiemmin, vrt. Mooseksen kirjat)  ymmärrettiin sen merkitys verenkierrolla ja siten elämälle. Sydän voi merkitä myös henkisen ja hengellisen elämän keskusta – ja myös ymmärryksen ja älykkyyden; mielen ja luonteen, tunteiden, kiintymyksen ja vaikutelmien tyyssijaa. (Thäyer´s Greek Lexicon) – Näin ollen esimerkiksi jako sieluun, henkeen ja ruumiiseen ei ollut kovin jyrkkä. Tutkijat ovat sitä mieltä, että tuo jako oli enemmänkin kreikkalaisen filosofian (muistaakseni erityisesti platonilaisuuden) tuotos, joka ”tarttui” myös kristinuskoon. Raamatun kielessä termejä on käytetty enemmänkin kuvaavina kuin luokittelevina – ja vieläpä nimenomaan tuollaisina monia merkityksiä sisältävinä sanoina.

… eikä meidän oikeastaan tarvitsisi kikkailla alkukielen sanoilla, jos muistaisimme, kuinka kokonaisvaltaista niin VT:iin kuin UT:iinkin tallennettujen ”rakkauden käskyjen” mukaan tuli suhteemme Jumalaan olla: ””Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.” (Matt. 22:37) ” Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi.” (5. Moos. 6:5) Koko ihminen on mukana uskossaan ja rakkaudessaan Jumalaan, ei vain jokin ”osa”.

Meidän ”pittää uskoo” – tai saamme uskoa niin älyllämme kuin tunteillammekin, jopa voimallamme! Meidän ei tarvitse uskoessamme heittää enempää aivoja narikkaan kuin tunteitakaan. Uskoon kuuluvat kaikki nämä puolet.

En tiedä, onko tuo aluksi mainitsemani kiire vai sitten tiedollisen puolen aliarvioiminen (tai jopa näkeminen pahan alkuna ja syynä) viite 4)  syynä siihen, että joissain piireissä EI opeteta uskon perusteita. Yhteisöihin tulevat ihmiset eivät välttämättä ole olleet paljonkaan tekemisissä kristinuskon kanssa – tai sitten ovat olleet vuosia aiemmin jossain tekemisissä (rippikoulu, uskova sukulainen, tuttu, tms.). Näin tieto (kristin)uskosta on varsin ohutta. Jos yhteisössä keskitytään johonkin ”mieliaiheeseen” tai henkilö valitsee esimerkiksi kristillisestä mediasta mieliaiheitaan katsottavaksi, luettavaksi ja kuunneltavaksi, on todellinen vaara, että ravinto on liian yksipuolista.

Siitä ettei luoda perustaa on seurauksena se, että henkilö on altis lähtemään ”kaiken mielenkiintoisen” perään. Arkinen esimerkki: Jos sienestäjä ei tiedä, mikä sieni on syötävä, mikä ei, on suuri vaara saada itsensä todella huonoon kuntoon. Erityisesti herkullisimmalle sienillämme, kun on myrkyllisiä ”matkijoita”. viite 5)

Seurakunnan erääksi tehtäväksi Paavali näkee varustamisen,juurruttamisen ja kypsyyden:

”–Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden,  silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.” (Ef 4:11-16)

Siitä riippumatta, millainen on yhteisön rakenne tai ”virkakäsitys” tehtävämme on varustaa ja juurruttaa, jotta olisimme kypsiä, aikuisia, Kristuksen seuraajia.

Hyvä on muistaa Jeesuksen käsky:

”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen  ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28: 18-20)

Oli pakko alleviivata sana ”kaikkea” – ettei tuo merkityksellinen sana unohdu. Uskon, että sana ei ole nk. lähetyskäskyssä vahingossa.

Sanat, jotka on käännetty ”kaikkea, mitä” tosiaan tarkoittaa ´jokaista, kaikkea, mitä tahansa, kokonaan, jokaista, kaikkia asioita´jne. ja ”niin paljon, niin kauas, … (pahoittelen kankeaa käännöstä) niin suuria/suurina kuin (as great as)´. (Thayer´s Greek Lexicon, sanat πας [pas] ja οσος [husos].

Kirkon/seurakunnan/sananjulistajan/papin/lähetystyöntekijän Jeesuksen seuraajien/todistajien tehtävänä on ei vain  kastaa vaan myös opettaa.

Pikapuuroaikana tämä vaatii meiltä (olimme sitten kirkon/seurakunnan työntekijöitä tai sitten ”otona” muun ohessa liikenteessä) vaivannäköä siinä, että itse perehdymme asioihin Sanaa lukien, opiskellen ja rukoillen. Lisäksi pikapuuroaikana haasteemme on että saamme motivoitua ”lampaamme” pysähtymään – ja myös näkemään vaivaa…

viite 1) Esim. ”Se, joka asuu Korkeimman suojassa
ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa.” (Ps. 91:1)

viite 2) Tämäntyyppinen ilmaisu on esim. ”Hänelle Herra suo siunauksensa,
pelastuksen Jumala katsoo hänet vanhurskaaksi.” (Ps. 24:5)

viite 3) Esim. ” Ylistä Herraa, minun sieluni,
ja kaikki mitä minussa on,
ylistä hänen pyhää nimeään.” Ps 103:1

viite 4) Mm. opetus, jonka mukaan kirjain (=tieto) kuolettaa ja Henki tekee eläväksi. Äärimmillään tämän opetuksen perusteella teologinen koulutus ja/tai muutoin asioihin perehtyminen on pahasta – jopa niin, että Raamatun ”liika” lukeminen ylpistää (pari vuotta sitten ja viime keväänä kuulin omin korvin noin opetettavan – ihan suloisessa Suomen ”Siionissa”.).

viite 5) En nyt kirjoituksellani tarkoita, että meidän pitäisi muodostaan yhteisöistämme jonkinlaisia koululuokkia, joissa käydään Opetuslapseuden peruskurssi 1, Opetuslapseuden peruskurssi 2,… Hengellisen varustamisen kurssi 1, … niin että yhteisömme muistuttavat enemmän korkeakoulua. Kuitenkin jonkinmoinen uskon ABC olisi hyvä olla, jotta yhteisömme jäsenet oppisivat uskon perusteet.

1 Comment

  1. Lisään kirjoitukseeni hieman:
    Kyllähän toki tuota opettamista teemme. Ev-lut. kirkossa meillä on rippikoulu, isostoiminta ja kaikenmoista aikuisten toimintaa. Ev-lut. kirkossa saarnatekstit on sillä tavoin valikoitu, että monet aiheet tulevat käsitellyiksi.
    On myös aikuisten Katekumenaatti – Aikuinen usko -”ohjelma”, jossa aikuisia pyritään perehdyttämään uskon perusasioihin. Eri seurakunnissa käytetään Alfa-kurssia samaan tarkoitukseen. Yhteisöillä on varmasti omia materiaalejakin tähän tarkoitukseen.
    Olen kuitenkin törmännyt myös ”kevyeen kauraan” opetuksessa – ja ennen muuta tämän opetuksen hedelmään. Jos kaikki ”huuhaa” menee läpi ja ihmiset juoksevat sen perässä, on jotain hullusti.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s