Syntilistaa vai suhteen dynamiikkaa?

Kirjarakkautta

Voi sanoa niinkin vahvasti, että rakastan kirjoja! Olen tainnut aina tehdä niin. Äitini oli joskus 3-luokkalaisena  mitannut reppuni painon: 1/3 osa minun painostani.

Pahimman kriisini aikana en jaksanut lukea kuin korkeintaan kappaleen – tuskin aina sitäkään.

Tiukimpina tenttiaikoina kavereinani ovat olleet tenttikirjapinot. Toisin kuin ehkä luulisi, nuo tenttikirjatkaan eivät ole suinkaan olleet tylsiä kavereita vaan tarjonneet uusia näkökulmia. Suurin ongelma on ollut omaksumisen kiire. ”Dead line” (tentti) on pakottanut kiiruhtamaan monien innostavien ja huomionarvoisten asioiden; on ollut pakko sanoa itselle: Tähän palaan, kun on aikaa.

Nyt kesälomallani olen lukenut paljon muutakin kuin teologian ”pakollista oppimäärää” – uteliaana, katsoen, mitä annettavaa kirjojen – ja kirjoittajien – näkökulmilla oikein olisi.

Suhteen aika

Kaikella on aikansa. Nyt olen törmännyt samantyyppisiin asioihin olenpa sitten lukenut kirjaston hartauskirjojen, dogmatiikkan – tai johtamisen hyllystä poimittuja kirjoja – tai sitten ”elämäni ykköskirjaa” Raamattua lukiessani.

Voisin tiivistää asian, johon olen törmännyt, kahteen sanaan: suhteen merkitys.

Palaan uudestaan ja uudestaan – eri näkökulmista – samaan asiaan, johon viittasin toisen kesäleirimme konfirmaatiossa saarnatessani:

Mieluusti toivoisimme jotain käsikirjaa ja syntilistaa, jonka mukaan elämää olisi elettävä. Elämä ei kuitenkaan ole noin yksioikoista. Raamatusta voimme toki halutessamme kerätä käsikirjan ja syntilistan. Siten useimmiten kuitenkin saamme aikaan mielettömän määrän sääntöjä – joskus mielettömiä – sääntöjä.

Esimerkiksi amerikkalainen uskovien joukko amishit (engl. amish) ovat yrittäneet Raamatun kirjaimellista soveltamista; he välttävät sellaisia asioita, joita Raamattu ei mainitse: autoja, sähköä, monia tekniikan keksintöjä, jne.

Suhteen dynamiikkaa

Uskossa ei olekaan kysymys jonkin sääntö- tai käsikirjan kokoamisesta, vaan suhteesta uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Kristukseen.

Uskossa ei olekaan kysymys, että seuraisimme ajatuksia Jeesuksesta tai Hänen periaatteita, vaan Häntä itseään. 1)

Uskossa ei olekaan kysymys kaavamaisesta noudattamisesta, vaan dynaamisesta eteenpäin menemisestä ja etsimisestä.

Uutta testamenttia lukiessani törmäämme kertomuksiin Jeesusta tenttaavista ihmisistä. Heidän ydinkysymyksensä oli usein: ”Miten me toimimme tässä tilanteessa? Entä mitä me teemme tälle asialle?”

Jeesus toi – erityisesti fariseusten ja kirjanoppineiden kohdalla – esille ajatuksen: tentatessaan Jeesusta nämä olivat keskittyneet sääntöihin – ja kulkivat Jeesuksen, Messiaan ohi, Jeesuksen, joka tuli Isän luota ilmoittamaan Isän tahdon.

Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen Jeesuksen seuraajat alkoivat pala palalta ymmärtää, mitä Jeesus toiminnallaan tarkoitti ja mihin Hän pyrki. Uuden testamentin kirjeistä voimme lukea heidän löytönsä ja kuinka he jakoivat löydöstään hyvää sanomaa eteen päin.

Huomaamme, kuinka heidän sydämensä palo ja kokemuksensa heille todelliseksi tulleesta Jeesuksesta sai heidät liikkeelle. Tuskinpa vain he kykenivät kaikkea perin pohjin selittämään. Heillä oli kerrottavana heidän elämänsä uutinen: Jeesus on ylösnoussut! – Sekä se, mitä tämä heille, henkilökohtaisesti merkitsi.

Löydämme Apostolien teoista katkelmia, jotka kertovat, kuin Jeesukseen uskoviksi tulleet kokoontuivat yhteen rukoilemaan ja murtamaan leipää. (Apt. 2: 42) Heille oli tärkeää myös saada opetusta (Apt. 2: 42) ja selvittää itselleen, oliko asia niin kuin oli kirjoitettu (Apt. 17:11).

Kohdattuna

Ajatus henkilökohtaisesta suhteesta Jeesukseen ei ollut vain Jeesuksen seuraajien päähänpisto.

Jeesus näyttää kohdanneen jokaisen ihmisen yksilönä, hänen elämäntilanteesta käsin.

Jeesus näyttää kutsuneen ihmisiä seuraajikseen yksilöinä: Tule ja seuraa (sinä) minua.

Jeesus sitoi Hänessä pysymiseen – ei vain iankaikkisen pelastustamme  – vaan myös sen, että kykenemme levittämään siunausta ympärillemme.

” Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.

´Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. —

Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani.

Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani.´ Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. ” (Joh 15:3-9)

Vaikka elämä Jeesuksen seuraajana ei ole sääntökokoelman kokoamista ja sen noudattamista, tämä ei vie meitä aliarvioimaan Sanaa. On kirjoitettu, että sanat, jonka Herra on puhunut, ovan henki ja elämä. Ne ovat kaikkein tärkeimpiä sanoja!

Ydin lienee siinä, että Jeesuksen seurassa nämä sanat tulevat meille eläviksi. Ne eivät ole kirjainta, joka kuolettaa, vaan jotain mitä Henki tekee eläväksi meidän elämässämme, meissä ja meidän kauttamme ympäristössämme.

Elämänmakua

Päivän palopuhe: Tiivistetään suhdettamme Jeesukseen:

  1. Puhutaan Hänelle rukouksessa
  2. Kuunnellaan, mitä sanottavaa Hänellä on Sanansa kautta meille
  3. Pyydetään Häntä avaamaan meille Kirjoitukset
  4. Pyydetään, että Hän tulee eläväksi meille – ja me Hänelle

Uskaltaisinpa sanoa – että ennemmin tai myöhemmin – huomaat, että uskovan elämä ei ole teorianmakuista, vaan elävää elämää, jossa elävä, ylösnoussut Herra on läsnä todellisella tavalla.

Toki usko on sen toivomista, mitä ei nähdä. (oikeammin tuo toivominen sana on kaukana toiveajattelusta ”voi josko se sittenkin toteutuisi”, vaan luottamista siihen, minkä tiedetään (esim. Sanan perusteella) olevan olemassa ja luvattu, mutta joka ei vielä ole näkyvissä.) Mutta se on myös tuon näkymättömissä olevan näkyväksi tulemista!

Sinun vuorosi

Se miten Hän sinun elämässäsi tulee todelliseksi, oikeastaan vain sinä voit selvittää. Minä taas voin todistaa omasta kohtaamisestani ja matkastani Hänen kanssaan.

Ehkä eläväksi esimerkiksi sopii Hänen puheensa. Silloin kun Hänellä on asiaa, Hän puhuu sillä tavoin, että sinä ja minä ymmärrämme, mitä sanottavaa Hänellä on. Kuulin taannoin tapauksen, jossa matemaatikko oli saanut profetian (tai siihen verrattavan rohkaisun) eräältä henkilöltä – matemaattisen kaavan kautta! Toimi matemaatikolle – ei minulle. Minulle puhui taannoin kantapääkokemus kasvimaalla kahdesta varsin samanmoisesta kasvista, joista toinen oli peltoemäkki ja toinen porkkanantaimi. Havahduin siihen, kuinka vaikea noita kahta oikeasti on erottaa toisistaan, kun ne ovat pieniä. Erityisesti kun on aloitteleva puutarhanhoitaja ja kasvit ovat juuri nousseet taimelle, on todella vaikeaa tietää, kumpi on kumpi. Harjaantumisen myötä – ja kun kasvit ovat isompia, taimet on helpompi erottaa toisistaan. Tämä oli itselleni vahva puhuttelu siitä, kuinka oikeaa ja väärää voi olla hankala erottaa toisistaan.

1) John Elderidge, Sydän eläväksi. Aikamedia: 2005

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: