Skip to content

192. Vuoria ja viikunapuita

Tänä iltana olen ollut erään Raamatun kohdan äärellä, kohdan jota on joissain piireissä ymmärretty hassusti.

”Jeesus sanoi heille: ´Uskokaa Jumalaan.´Totisesti: jos joku sanoo tälle vuorelle: ’Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen!’, se myös tapahtuu, jos hän ei sydämessään epäile vaan uskoo, että niin käy kuin hän sanoo.

Niinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän.” (Mark 11: 22,23)

Juuri tuota tapahtumaa ennen opetuslasten kerrotaan kummastelleen sitä, että Jeesuksen kiroama viikunapuu tosiaan kuivettui. Nimenomaan tuota kohtaa tiedän joissain piireissä käytetyn perusteena sille, että kristitty saa kirota jonkun tai jota kuta.

On huomattava asiayhteys: Tuossa oli kyse nimenomaan tunnusteosta, jonka Jeesus teki.Aivan samoin kuin aikanaan Elia käski tulen tulemaan taivaasta uhrin päälle. Lopulta tuo Jumalan lähettämä tuli kulutti paitsi uhrin, veden myös Baalin profeetat. Sen sijaan opetuslapsilleen, jotka oliva närkästyneet siitä, ettei Jeesusta ja heitä otettu erääseen kylään, ei Jeesus antanut lupaa rukoilla tulta kuluttamaan paikkaa, vaan sanoi: ”Te ette tiedä, minkä hengen vallassa te olette”!

Tuollaista oikeutta Jeesus ei antanut opetuslapsilleen.

Toisenmoisesta oikeudesta Hän näyttää puhuneen.

  1. Jeesus kehottaa uskomaan Jumalaan tai kirjaimellisemmin omistamaan/pitämään usko Jumalaan tai Jumalan usko.

Mielestäni on Raamatun jakeiden ja Raamatun uskon kuvauksen vääristelyä irrottaa usko tästä asiayhteydestä. Lausutun ”uskon rukouksen” takana kannattaa olla ajatus siitä, mitä mieltä Jumala mahtaisi olla tilanteesta/Mitä Hänen Sanansa sanoo tilanteesta?

Olen törmännyt myös Joosuan 1. luvun jakeiden reitiltä eksyneeseen käyttöön. Noista jakeista on nostettu sanat: ”Paikka johon te jalkanne astutte on teidän oleva.”

Olen nähnyt näitä sanoja tulkittavan niin, että uskova voi ”omistaa” alueita, tiloja – tai esimerkiksi yrityksen, auton tai talon näiden sanojen perusteella.

Mietitäänpä hetki, mitä Sanan kokonaisuus sanoo: Eikö yksi Jumalan käskyistä kuulukin: ”Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta, aviopuolisoa, karjaa äläkä mitään, mikä on hänen…”? On eri asia, kun Jumala lupaa sinulle tai minulle jotain, kuin että me itse alamme omistelemaan toisen omaisuutta! Jumalan Joosualle osoittamien sanojen takana oli Jumalan oma lupaus antaa israelilaisille tuo maa!

Meidän on huomattava asiayhteys:

KR -32 kääntää kohdan säilyttäen – KR -92:ta paremmin alkutekstin idean:

”nouse siis ja mene tämän Jordanin yli, sinä ja kaikki tämä kansa, siihen maahan, jonka minä annan heille, israelilaisille.

Jokaisen paikan, johon te jalkanne astutte, minä annan teille, niinkuin olen Moosekselle puhunut.”

Kysymys on siitä, että Jumala lupaa ja antaa, ei niin että minä otan ja omistan! [Huomasithan sävyeron: Jokainen paikka, johon te jalkanne astutta, on teidän oleva – ja Jokaisen paikan, johon te jalkanne astutte, minä annan teille. – Tuntuu ehkä pilkun halkomiselta, ero on kuitenkin merkittävä!]

Joosualle ja kansalle annetut lupaukset täytyy nähdä tässä asiayhteydessä. – Ja myös toisessa, mikä tulee esille muutamaa jaetta myöhemmin:

Ole vain luja ja aivan rohkea ja noudata tarkoin kaikessa sitä lakia, jonka minun palvelijani Mooses on sinulle antanut; älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle, että menestyisit, missä ikinä kuljetkin. Älköön tämä lain kirja sinun suustasi poistuko, vaan tutkiskele sitä päivät ja yöt, että tarkoin noudattaisit kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut teilläsi ja silloin sinä menestyt.” (jakeet  7,8)

Jumala näyttää sitovan ”maan valtaamisen” toiseenkin tärkeään asiaan: kuuliaisuuteen Hänen Sanalleen.  Ne periaatteet, jotka Jumala oli kansalleen antanut, ja niiden mukaan eläminen olivat tavallaan tie siihen, että Jumalan lupaukset materialisoituivat.

Myöhemmin Raamatun lehdiltä näemme, että tämän kuuliaisuuden rappeutuminen johti tosiaan Jumalan kansan monenmoisiin vaikeuksiin.

Ehkä Uuteen liittoon vedoten yritämme luikerrella tällaisesta ”lakihenkisyydestä” irti. Yllättäen Jeesus sitoo esimerkiksi hedelmän kantamisen ja rukousvastaukset samalla tavoin:

”Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.– ”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen.” (Joh. 15:5,7)

Kysymys on Jeesuksessa ja Hänen Sanassaan pysymisestä.

  1. Olosuhteita muuttava rukous

Muistamme, että Jeesus puhui paljon vertauskuvin. Katsoessaan vuorta/kukkulaa, Hän totesi:

´”Jos joku (tai ehkä pikemminkin kuka tahansa) sanoisi tälle vuorelle: Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen!’, se myös tapahtuu, jos hän ei sydämessään epäile vaan uskoo, että niin käy kuin hän sanoo.” Ja  Jeesus jatkoi: ”Niinpä minä sanon teille: ´Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän.´”

Tuskinpa Jeesus tarkoitti kehotuksellaan, että meidän pitäisi perustaa ”vuorensiirtämiskoulutuksia”. Rukousta voimme harjoittaa, sitä ehkä opettaakin, mutta tässä ei ollut kyse mistään maata mullistavasta metodista, jota varten sinänsä pitäisi perustaa ”esirukous-/taistelurukous/profeettakoulu”. Pikemminkin siinä on kysymys siitä tosiosta, että jos sinä tai minä näemme edessämme vuoren (esimerkiksi olosuhteen), joka vaatii liikuttamista, jotta Jumalan työ/valtakunta menisi meissä ja elämässämme eteenpäin, me voimme Jumalan tahdon mukaisesti rukoilla – kirjaimellisesti  – uskon rukouksen, puhua vuorelle ja käskeä sitä siirtymään.

Jeesuksen sanat ovat rajuista rajuimmat: ”Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän.”

Mitä ikinä – asiayhteydessään: Hänen Sanassaan ja Hänen tahdossaan.

Pohditaanpa tätä hetki.

Sain nimittäin aihetta koskevan tekstin tänä aamuna eräältä ystävältäni: Hän kirjoitti seuraavasti aiheesta:

”Mikä on sinun vuoresi? Onko se velka? Vai pelko? Onko se alakulo? – Mitä Jumalan Sana sanoo siitä?”

Niin, mitä luulet, mitä Jumala sanoisi/tahtoisi tilanteessasi?

Pelkäät jotain? – Mitä Sana sanoo? Esimerkiksi: ”Täydellinen rakkaus karkoittaa pelon.” – Eikö Jumala haluaisi vapauttaa sinut pelosta?

Tai tarvitset rahaa elämiseen? Eikö Jumala ole luvannut pitää tarpeistamme huolta? – Tapasin muutama päivä sitten erään henkilön, joka puolisonsa kanssa on kohdannut monia vaikeuksia  taloudellisesti. He kuitenkin ovat rukoilleet vuodesta toiseen, että Jumala siunaisi ja enentäisi heidät ja heidän alueensa. Toden totta – vastoin kaikkia taiteen sääntöjä (esimerkiksi sitä, että yli 40-vuotiaan on periaatteessa haastavaa löytää työtä) tämä ystävä sai kuin saikin työtä, vaikka hänellä oli alunperin taskussaan eläkepaperit (mikä suositus!) – ja mikä sai minut haukkomaan henkeäni: Palkassakaan ei ole moittimista, etenkin kun kyseistä alaa vähän tunnen, ei ole helppo saada semmoista summaa kokoon kuin tämä ystävä sai! Mitä tuohon voi sanoa kuin, että Herra voi tehdä asioita vastoin ”kaikkia taiteen sääntöjä”.

Entä masennus? Tämä tapaamani ystävä on oivallinen esimerkki, että Jumala voi tehdä mahdottomalta tuntuvasta mahdollisen. Myös masennuksesta voi nousta! Jumala on se, joka masentuneita lohduttaa. Hän on se, joka nostaa syvistä vesistä ja pimeydestä.

Niin tai tuo velka… Kyllä Herralla on edelleen kyky ja halu auttaa – vaikkapa velkaantunutta. Häntä ei hätkäytä vuori meidän edessämme. Hän voi siirtää sen.

Haluaisin varovasti möyhentää opetusta, johon myös olen törmännyt. Opetus on vastakkainen ääripää omaehtoiselle komentamisuskolle. Tuon opetuksen ääripään mukaan Jumala aiheuttaa elämäämme koettelemuksia kurittaakseen meitä. Yksi ääripää on vaikeuksien sitominen suoraan henkilökohtaiseen syntiimme. Kumpikin näistä ääripäistä voi johtaa meidät sivuraiteelle.

Tosiaankaan emme voi koettelemuksista vetää johtopäätöstä henkilön pyhyysasteesta. Joskus voi olla niinkin, että Jumalan tahtoa vastaan rikkovat sen kuin porskuttavat… (Vrt. Ps 73) ja Jumalan tahtoa seuraava on vaarassa menettää luottamuksensa sen takia, että Jumala vaikuttaa olevan epäreilu. Niin Ps 73:n kirjoittaja muistuttaa, että lopulta noiden porskuttajien tielle löytyy pää ja heidän on kohdattava niin tekonsa kuin Jumalakin, jota he ovat uhmanneet.

Emme voi kuitenkaan laittaa kaikkia koettelemuksia Jumalankaan piikkiin uskoen, että kärsimys kerta kaikkiaan on kohtalomme. Miksi Jaakob sitten kehottaa sitä, joka kärsii rukoilemaan ja kutsumaan tykönsä seurakunnan vanhimmat? Miksi Paavali kehottaa kantamaan toinen toistemme kuormia? Miksi Jeesuksen ja Hänen seuraajiensa kautta parani sairaita ja monenlaista raihnautta? Miksi profeetat, Jeesus ja Hänen seuraajansa puuttuivat (yhteiskunnallisiinkin) epäkohtiin?

Voisiko selitys olla niinkin raflaava, että sanoma Kristuksesta, Hänen kärsimyksestään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan on samalla sanoma turmiovaltojen – synnin, kuoleman ja sielunvihollisen valtojen – kukistamisesta?! – Aivan täydellisesti me emme tätä vielä tässä ajassa näe. Kuolema on realiteetti. Silti meidän ei välttämättä tarvitse alistua aivan kaikkiin elämämme vastamäkiin, vaan kysyä Jumalan tahtoa ja vastausta niihin ja niissä – tarvittaessa myös käskeä vuoria väistymään.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: