Skip to content

Orpoudesta lapseuteen

Vauhdinrajoitin toimii elämämme kaikilla alueilla: perhe-elämässä, työssä, vapaa-ajalla, seurakunnassa, Jumala-suhteessa. Jotta tavoittaisit koko potentiaalisi – ja Jumalan tarkoituksen elämässäsi– etkä ajaisi itseäsi menneisyyden haamujen takia vaikeuksiin, menneisyyden tiedostaminen ja käsittely on välttämätöntä.

Jeesus on mainio lääkäri myös näillä alueilla.

Tämän kertainen kirjoitukseni on elämäni suuri AHAA-elämys.

Taustalla on yli 20 vuoden hahmottamisyritys, prosessi, jota olen verrannut sipuliin. On itketty ja kuorittu, joskus vain kuorittu ja ihmetelty: Vieläkö tätä pitää kuoria? Olen näkevinäni takana Jumalan viisautta. Tuskin olisin kestänyt kuorimisen äkkirynnäkköä.

Suuri kysymykseni on ollut: Miksi olen elämässäni tehnyt tiettyjä ratkaisuja, joista kaikki eivät ole olleet rakentavia? Mistä ihmeestä olen löytänyt elämäni narsistit (tai ainakin heitä kovasti muistuttavat henkilöt). Osumaprosentti on ollut runsaasti sattuman ja keskitason yläpuolella?

Havahduttava hetki oli pari vuotta sitten käydessäni erästä tunteiden käsittelyyn liittyvää koulutusta. Teimme itsetuntotestin – Minulla oli muistaakseni 2 pistettä 50:stä. Testituloksen perusteella olin vaarassa sairastua psykoosiin. Opettaja konsultoi tuolloin mentorinaan toimivaa Tony Dundenfeldtiä omituisesta opiskelijastaan, jolla näyttää ulkoisesti itsetunto olevan kohdallaan, mutta testitulos näyttää jotain muuta. Dundenfeldt oli yhtä ymmällään kuin opettajanikin.

Pari vuotta myöhemmin näyttää selitys löytyneen. Elämäni narsistit ovat tehtävässään onnistuneet varsin hyvin – tai minun kannaltani huonosti. Ja minä olen onnistunut yhteistyössä heidän kanssaan – keräämällä ympärilleni moisen kaartin (ainoastaan lapsuuden perhettäni en ole voinut valita, muut olen).
Samaan aikaan näiden pohdintojeni kanssa löysin pari mielenkiintoista hengellistä tekstiä, jotka puhuivat syistä, miksi emme kristittyinä löydä lapseuttamme – emme elämässä emmekä Jumalan kanssa.

Ei orpoja, ei muukalaisia…

Suomalainen karismaattisuus on lainasanoina omaksunut terminologiaa englannin kielestä. Näin on joskus ajauduttu varsin vieraalta tuntuviin ilmaisuihin.

Englanninkielisessä materiaalista kuvaamastani ilmiöstä käytetään varsin johdonmukaisesti termiä ´orpouden henki´(orphan spirit) tai ´hengellisesti orpo´(spiritual orphan). Viimemainitulle henki -sanan viljelemiselle löytyy selityksensä kreikan alkutekstistä. Henki -sanaa käytetään sekä Pyhästä Hengestä, ihmisen hengestä ja jonkin vaikutuksesta että pahasta hengestä/pahoista hengistä. Asiayhteydestä on pääteltävä, mitä ”henkeä” oikein tarkoitetaan. Suomalaisena puhuisin mieluummin ´orpouden tunteesta´.

Efesolaiskirjeen 2. luvussa, jakeessa 19 kirjoitetaan:

”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.”
Pysähdymme hetkeksi tekstikokonaisuuden äärelle:
Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.
Muistakaa, että te olitte synnyltänne vierasheimoisia, ympärileikkaamattomia — niinhän teitä nimittävät ne, joita ihmisten tekemän leikkauksen vuoksi sanotaan ympärileikatuiksi. Siihen aikaan te elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa.
Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä.
Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin.
Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan.
Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta.
Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä.
Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina.
Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.
Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.
Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.”

 

Paavali painottaa Jumalan tekoa: Usko on lahja, joka on annettu ja jonka vastaanotamme. – Uskon – ja uskonelämän – perusta on armo ja Kristuksen työ ristillä: Kristus on tehnyt, Kristus on sovittanut; Kristus tekee, Kristus yhdistää, Kristus saa aikaan.

Tekstissä tulee esiin ennen – nyt -asetelma: Ennen olemme olleet vieraita ja muukalaisia; nyt Hän – uskon kautta Häneen – on siirtänyt meidät lähelleen ja Isän luo ja myös toisemme lähelle.

Paavali painottaa sovintoa ja rauhaa: Vihollisuus ja erkaantuminen on mennyt.

Alkuteksti on mielenkiintoinen:
ξενος [xenos] tarkoittaa kirjaimellisesti aivan ´vierasta, entuudestaan tuntematonta, jota kuta, josta ei ole ennen kuultu mitään´
παροικος [paroikos] tarkoittaa ´muukalaista siinä mielessä, että hän asuu keskellämme, mutta ei kuulu ”meihin”´.

Paavalin tekstin mukaan me emme ole kumpaakaan: emme ole vieraita, emme myöskään muukalaisia, joiden pitää katsella asioita ikään kuin matkan päästä. Kristuksessa kuulumme joukkoon. Meillä on paikka Isän luona ja Jumalan perheessä.

Paavalilla on asiasta myös toinen kuva: Jumalan suorittamasta ”adoptiosta”, lapseksi ottamisesta Kristuksessa. Ajatus tulee esille muun muassa Roomalaiskirjeen 8. luvussa, jossa Paavali toteaa, ettemme me ole saaneet orjuuden henkeä ollaksemme jälleen pelossa vaan lapseuden hengen. Paavali käyttää nimenomaan sanaa, joka tarkoittaa lapseksi ottamista, adoptiota.

Kolmannen kuvan löydämme Pietarilta. Hän toteaa:
”Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa. Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa. Ennen te olitte armoa vailla, mutta nyt on Jumala teidät armahtanut.” (1 Piet 2:9, 10)

Orvon olotila

Se millaisena näemme itsemme, vaikuttaa koko elämäämme – myös uskoomme.

”Hengellisesti orpo tuntee itsensä yksinäiseksi. Hän kokee ikään kuin hän ei olisi turvallista ja suojaisaa paikkaa Isän sydämessä – hän kokee kuulumattomuutta joukkoon. He ovat täynnä pelkoa, huolta ja turvattomuutta.”1

Syynä voi olla tiedostettu tai tiedostamaton turvattomuus joko varhaisemmissa tai myöhemmissä ihmissuhteissa:

”He eivät kykene vastaanottamaan Isän rakkautta, koska joko heidän vanhempansa tai muutoin auktoriteettiasemassa olleet ovat hyväksikäytettäneet, loukanneet, hylänneet heidät tai haavoittaneet heitä.”2
Hylkääminen, hyväksikäyttö tai väärä vallankäyttö luo perustavanlaatuisen – usein tiedostamattoman – turvattomuuden, joka vaatii tulla käsitellyksi ennen kuin asianlaita korjaantuu.3

Ajatuksessa tuskin on mitään kummallista, koska suhde uskoon ja Jumalaan on intiimi yhtä lailla kuin läheiset ihmissuhteemmekin; samaistamme nämä kaksi usein tiedostamattomasti.

”Hengellisesti orvot”ovat sulkevat sydämensä pelätessään tulevansa loukatuiksi. Menneiden loukkausten vuoksi he kieltäytyvät saattamasta itseään tilanteeseen, jossa toiset voisivat haavoittaa häntä.4 He kamppailevat pelon, kontrollin, (korostetun) riippumattomuuden kanssa. He eivät kykene läheisiin suhteisiin, koska he eivät kykene ottamaan vastaan lohdutusta tai rakkautta enempää toisilta tai Jumalalta.

Menneet kokemukset voivat näkyä myös auktoriteettivihana – joko ilmeisenä ja avoimena ”herravihana” tai yleisenä epäluottamuksena niihin, jotka johtavat. Esimerkiksi Suomen ”punainen” herraviha näyttäytyy joskus jopa vielä minun ikäluokassani kolmannessa polvessa!

Itseluottamuksen puute – tai luottamuksen puute Jumalaan ja Hänen johdatukseensa – voi näkyä yleisenä päättämättömyytenä ja suunnan puutteena (esimerkiksi päätösten tekeminen on hankalaa).

Tausta voi saada aikaan virhesignaalin, jolloin henkilö odottaa tulevaisuudelta aina huonoa: ”Pahalta näyttää ja yhä pahenee.” Hän voi pitää itseään ei vain epäonnistujana, vaan itse ”epäonnistumisena”. Tai päinvastaisesti: Hänellä voi olla rima todella korkealla; aina on oltava paras, voitettava ja saavutettava.5

Jumalan suhteen hän katselee etäämpää, vaikka pääsy olisi Jumalan luo, kaikkein pyhimpään. Hän sulkee sydämensä parantavalta yhteydeltä, niiltä jotka voisivat auttaa.

Suoja ei toimi johdonmukaisesti. Loukattu sisin voi antaa väärän signaalin esimerkiksi voimakkaasti autoritäärisen ihmisen lähellä. Henkilö tulkitsee väärän vahvuuden turvaksi – ja löytää itsensä uudelleen tuhoisasta suhteesta. Esimerksi narsisti tai narsistinen yhteisö (seurakunta, työpaikka) tms. näkee tällä tavoin loukatussa mahdollisuuden ja loukattu taas haavojensa kautta turvan ja toivon – kysymys ja vastaus kohtaavat haavoitetulle tuhoisalla tavalla.

Hämmästeltyäni omaa kierrostani, narsistin luota narsistin luo -seikkailuani, sekä syitä siihen, kuinka ihminen päätyy hengellisen, seksuaalisen, taloudellisen tms. manipuloinnin ja/tai hyväksikäytön kohteeksi, olen löytänyt todella monessa tapauksessa yhdistäväksi tekijäksi sisimmän haavoittuneisuuden ja tiedostamattoman arvottomuuden tunteen (henkilö ikään kuin ajattelee: Tämä on parasta mitä voin saada – oli kohtelu kuinka kurjaa tahansa).

Kaikki reaktiot ovat ymmärrettäviä taustaa vasten katsottuna. Tärkeää on päästä kierteestä pois! Oli kierre sitten ”turpaanottamisen” kierre tai sitten kierre, jossa henkilö ”ylisuojautuu”. On luonnollista ottaa etäisyyttä miehiin, jos on tullut raiskatuksi. Sen erottaminen, että kaikki miehet eivät ole raiskaajia (ja sen oppiminen kuinka näm kunnon miehet erottaa lurjusten joukosta) on tärkeää. Hengellisen väkivallan kohdanneen kohdalla on aivan luonnollista ottaa etäisyyttä koettua muistuttavaan. Ja tervehdyttävän hengellisen yhteyden löytäminen on oman tervehtymisen kannalta oleellista.

Jumalasuhteessa orvon osassa elävät voivat olla hyvin teoreettisia ja opillisia – tai hyvin tekosuuntautuneita, kiinnostuneita Jumalan teoista ja/tai heidän suorituksistaan Jumalalle. Armo, rakkaus ja tunteet kuuluvat ehkä sanavarastoon, mutta eivät kosketa heitä käytännössä tunteen tasolla. Tässä mielessä orpouden tunne on hyvin lähellä ”orjuuden henkeä”, josta Paavali puhuu Roomalaiskirjeen 8. luvussa tai Tuhlaajapoikakertomuksen vanhempaa veljeä. Vanhemman veljen ongelma oli siinä, että hän ei ymmärtänyt oikeuttaan Isän omistamaan, vaan toimi kuin palvelija tai orja.

Reikäisestä ruukusta ehjäksi astiaksi

Edellä kirjoitetussa on mahdollisesti selitys sille, miten hyvienkin itsensäkehittämistä käsittelevien kirjojen tai rohkaisevan hengellisen opetuksen sanoma ei tuo pysyvää tulosta. Seurakunnassa ylistys tai esirukous helpottaa väliaikaisesti olotilaa. Syy on syvemmällä ja vaatii käsittelyä. Ennen kuin asia on käsitelty, oire palaa takaisin. Vesi valuu reikäisestä ruukusta.

Tärkeää on tilanteen tajuaminen ja asian vieminen Herralle:

1. Vie menneisyytesi ja nykyisyytesi – loukkaantumisineen ja hylkäämisineen – Herralle. Pyydä Jeesusta olemaan vierelläsi näissä loukkauksissa ja pyydä Häntä johtamaan sinut täyteen parantumiseen ja eheyteen (englannin kielessä käytetään mieluusti sanaa ”restoration” ´ennalleen asettaminen´ viittaamaan olotilaan, johon Raamatun perusteella Herra on meidät tarkoittanut)

2. Anna anteeksi niille, jotka ovat sinua vastaan rikkoneet
Kohtuuton vaatimusko? Kuinka voin antaa anteeksi henkilölle, joka on tuhonnut elämääni? (Synkkänä hetkenä voi tuntua, että hän on tuhonnut ELÄMÄNI!) – Vaatimus ei ole kohtuuton, sillä Kristus on antaa siihen voiman. Anteeksiantamus vapauttaa ennen kaikkea sinut ja minut.

Samaan hengenvetoon täytyy varoittaa anteeksiantamuksen väärinkäytöstä. Olen kuullut opetusta, jonka mukaan anteeksiannettuaan pitäisi palata esimerkiksi hyväksikäyttäjän luo. Anteeksianto ja tuonkaltainen “palaaminen” ovat aivan eri asioita. Voisiko kysymyksen esittää näin: “Haluaako Kristus sinun rikkoontuvan uudelleen vai eheytyvän?” “Eheytyvän”, vastaamme. Siksi ei ole mieltä hakeutua ehdoin tahdoin tilanteisiin, jotka rikkovat. Erityisen karmivaa on, jos auktoriteettia käytetään velvokkeena: “Tulee alistua (huononkin) auktoriteetin alle.” Silloin kun auktoriteetti on eri linjoilla Jumalan tahdon kanssa, ei tarvitse. Uskon ja omantunnon vapaus on olemassa. Usein vastaan tulee myös laki (esimerkiksi perhe- tai seksuaalinen välivalta).

Jumalan lapsena sinulla ja minulla on oikeus (ja velvoitus) laittaa hyväksikäytölle rajat. Meitä ei ole kutsuttu riistetyiksi tai yliajetuiksi (miksi esimerkiksi Vanhan testamenti profeetat tai Jeesus olisivat muutoin puhuneet oikeudenmukaisuudesta?). Kristus on antanut poskiensa parran revittäväksi ja itsensä haavoitettavaksi MEIDÄN SYNTIEMME ja SAIRAUKSIEMME TÄHDEN, jotta me PARANTUISIMME. Meidän ei tarvitse olla uhreja – tai marttyyrejä, jos ei ole pakko (esimerkiksi tilanteessa, jossa meitä käsketään kieltämään uskomme).

3. Pyydä Herraa antamaan anteeksi viha ja katkeruus, joihin olet juuttunut. Voit pyytää Häneltä anteeksi myös sitä, että olet antanut menneisyytesi ja reaktiosi lukita sinut tuhoisiin toimintamalleihin.

4. Anna anteeksi myös itsellesi!
5. Päästä toiset vapaaksi odotuksistasi! Esimerkiksi siitä, että pelkäät heidän hylkäävän sinut joku päivä – tai niistä kohtuuttomista odotuksista, joita olet heihin kohdistanut.

6. Niin, ja avaa elämäsi ystävyydelle ja luottamukselle!
7. – Eikä ollenkaan vähäisin: Anna Herran johdattaa sinua – rakentaviin ihmissuhteisiin!

8. Nauti elämästä!6

Mitä tämä hyödyttää?

Uskonpa, että hyödyt (hyödyn) paljonkin. Et enää elä elämää puolivaloilla tai puoliteholla. Tuollainen orpouden olotila sisäänrakennettuna on melkoinen vauhdirajoitin; se tappaa vauhdin ja laskee kierrokset nolliin, ei salli meidän mennä eteen päin lujempaa kuin sisäinen naputtajamme sanoo.

Vauhdinrajoitin toimii elämämme kaikilla alueilla: perhe-elämässä, työssä, vapaa-ajalla, seurakunnassa, Jumala-suhteessa. Jotta tavoittaisit koko potentiaalisi – ja Jumalan tarkoituksen elämässäsi– etkä ajaisi itseäsi menneisyyden haamujen takia vaikeuksiin, menneisyyden tiedostaminen ja käsittely on välttämätöntä.

Jeesus on mainio lääkäri myös näillä alueilla.

4 Comments »

  1. Muutama päivä myöhemmin tämän artikkelin kirjoittamisesta löysin käsiini kirjan ”Pieneksi mitattu” (Lea Pyyhtiä, Minerva 2010) – Kirja puhuu samasta aiheesta psykologian näkökannalta. Suosittelen kirjaa lämpimästi jokaiselle – vaikka et ehkä kauheasti muutoin psykologiaa lukisikaan. Kirja on kirjoitettu erittäin ymmärrettävästi. Palaan kirjan sanomaan lähiaikoina, kun on pikkuisen enemmän aikaa purkaa kirjan ajatuksia sanoiksi. Kirja antaa ajateltavaa myös uskon näkökulmasta, vaikka kirjailijan omasta uskonvakaumuksesta en tiedäkään.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: