Skip to content

183. Toivon Jumala

Paavalin kirjeen Rooman kristityille loppupuolella on lyhyt – mutta lyhyydestään huolimatta monivivahteinen – siunaus.

”Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi toivo.”  Room 15:13

Tänä aamuna pysähdyin siunauksen äärelle.

Toivo (kr. ελπις, [elpis]) on sana, jonka Thyer´s Greek Lexicon kääntää paitsi toivoksi, myös odotukseksi, nimenomaan siinä mielessä, että odottaa tulevaisuudelta hyvää; kysymys on iloisesta ja luottavaisesta odotuksesta (samaa sanaa periaatteessa voi käyttää myös päinvastaisesta  – pelonsekaisesta pahojen asioiden odotuksesta). Sana on yllättävän lähellä merkitystä ´usko´.

Jumalaa sanotaan toivon Jumalaksi

Usein toivoa – ja uskoakin – pidetään haihatteluna. Kumpikin on elämän kantavia voimia.Toivolla – ja luottamuksella, uskolla tulevaisuuteen – on tärkeä merkitys. Sanoisin niinkin rankasti: Ilman toivoa ja luottamusta, uskoa tulevaisuuteen, menetämme suuren osan tulevaisuuteen suuntautuvasta energiastamme, käyttövoimastamme. Meillä täytyy olla jotain, jonka varassa menemme eteenpäin. Ilman tätä luottamusta vain olemme ja ajelehdimme.

Mielestäni toivon ja uskon aliarvioiminen on epäloogista. Vähän samaan tapaan kuin arvostamme visionääriä (erityisesti, kun hän on saanut jotain merkittävää aikaa), mutta suhtaudumme unelmointiin varauksella. Kysymys on loppupelissä samasta asiasta: Visionäärillä on unelma, joka silmissään hän menee eteen päin uskoen näkemänsä toteutumiseen. Hän työskentelee toivossa olettaen – jopa edellyttäen – että hänen näkemänsä toteutuu.

Toivon Jumala – sinun Jumalasi

Kristilliseltä kannalta ajateltuna Jumala on toivon Jumala. Hän on luvannut omilleen antaa tulevaisuuden ja toivon.

Paavali rukoilee, että tämä toivon Jumala täyttäisi meidät, jotka uskomme, aivan täyteen – ylivuotavasti – ilolla, rauhalla – ja toivolla – Pyhän Hengen voimasta/kautta.

Psalmin 91 pohjalta tehdyn laulun kertosäkeessä lauletaan:

”– pelko pois pakenee, sydän rauhan jo saa, käsi Herran kun mua suojelee –”

Raamatun kohdan äärellä mieleeni nousee kuva siitä, että kun Jumala saa laskea ilon, rauhan ja toivon sisimpään, pelko joutuu antamaan tilaa ilolle, rauhalle ja toivolle.

Yksi asioista, jotka saavat meidät pysähtymään ja/tai perääntymään, on pelko. Ehkäpä kielteisten kokemuksien pelko, pelko siitä, että  epäonnistuu…

Muista: Se mitä Jumala lupaa tai edellyttää, Hän myös saa sen aikaan elämässäsi/elämässäni. Siis myös edellä oleva siunaus  on Hänen tekonsa. Sinun tai minun ei tarvitse olla tuo rauha, ilo tai toivo. Rauha, ilo ja toivo on Jumala(ssa) uskon kautta Kristukseen Pyhän Hengen voimasta/kautta. Kristus teissä -. kirkkauden toivo.

Tätä iloa, rauhaa ja toivoa rukoilen päivääsi.

Ja myös sitä, että uskallat levätä Hänessä, joka kantaa sinua tänäänkin.

Myös sitä rukoilen, että löydät elämääsi Jumalan antaman näyn ja tarkoituksen. Ja  että se selkenee ja selkenee, kunnes se on niin selkeä, että voit vauhdissakin sen lukea. (Vrt. Hab 2:2)

Lopuksi vastottain lukemani ajatus:

”Epäonnistumisen pelko on vaarallinen, silloin kun se hallitsee sinua. Se saa aikaan sen, että vuorenvarmasti suojaudut epäonnistumiselta – tekemättä yhtään mitään.”

Uudelleen palaan kysymykseen, joka esitettiin viikonloppuna eräässä koulutuksessa: Mikä on epäonnistumisesti pahin seuraus?

Kuvitellaanpa, että olet hakemassa työ- tai opiskelupaikkaa. Pohdit, että  tämä on 50+ hakemus, jonka olet laittanut sisään. Tai tulet 20. työpaikkahaastattelusta vesiperän kanssa… Mitä teet? Jätät seuraavan väliin? Ei vaan laitat sen 60. tai 100. hakemuksen ja kiität, että Herrasi johdattaa sinua, antaa sinulle ymmärrystä ja viisautta.

”Hän virvoittaa sielusi. Hän ohjaa sinua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.” (Ps 23:3)

Toivon Jumala – sinun Jumalasi!

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: