Voi hyvä jyssäys… etten paremmin sano..!

Olen tässä melkein kuin tyrmäyksen kokenut nyrkkeilijä ällistellen, että mitä kummaa joku oikein voi opettaa ja puhua!

Ehkä asia tuntuu sinusta mitättömältä kuriositeelta… juuri sellaiselta kuin oheisessa opetuksessa todetaan: ”– että.. että.. ruvetaan.. ruvetaan pilkku.. pilkkua viilaamaan, ja tuota.. eppäilemmään …”

Kysymys on kuitenkin syvemmästä – ja kirjoitusrajani ylittävästä – asiasta. Ote opetuksesta jatkuu: ”– ja niinku tämä teologian tehtävä on kyseenalaistaa joka kohta, onko sana näin.–”

Päällisin puolin sivulauseessa kerrottu lausahdus vaikuttaa varsin viattomalta – ehkä joidenkin mielestä oikealtakin… Onhan kulunut sanonta, että Hengessä aloitetaan ja Helsingissä lopetetaan (tarkoittaa teologista tiedekuntaa).

Tuossa opetuksessa, johon viittaan puhutaan teologian tehtävästä, joka tämän suomalaisen vapaan karismaattisen johtajan mukaan on kyseenlaistaa joka kohta, onko Sana näin…

Onko tuo tämän päivän suomalaisen teologisen opetuksen tehtävä oikeasti? Sitä olen kysellyt oppilaitoksilta itsetään. Jään jännäämään vastauksia.

Se mikä kuva minulla on teologiasta on varsin toisen sorttinen kuin tuon opettajan antama kuva.

Jos yhtään oikein ymmärrän, yliopistossa teologia on lähtökohtaisesti tieteen harjoittamista;  kysymys ei ole peruslähtökohtaisesti kyseenalaistamisesta vaan objektiivisuudesta ja tieteellisistä arviointiperusteista. … ja juuri tuosta syystä henkilökohtaisesti arvostan teologiaa ja sen opetusta. On tehnyt itselle todella hyvää arvioida kriittisesti omaa ajatteluaan – uskon perusteitakin. Huomioni on se, että ei se usko siellä Joensuussa (jossa opiskelen) ole kadonnut eikä aikanaan Santalassakaan (jossa opiskelin 90-luvun lopulla). Päinvastoin olen saanut itselleni monenlaisia eväitä – ja eräänlaisen rungon – jota vasten peilata näkemääni ja kokemaani.

Kirjoitukseni ja kommenttini eivät ole kuolettavan teologian hapatusta, vaan elämän ja ilmiöiden arviointia, ajattelua. Se taasen ei – kohdallani – sulje yliluonnollista – ihmeitäkään – pois. Väkisinkin uskossa on kysymys sekä asioiden ymmärtämisestä että siitä, että asioita jää myös ymmärryksen ulkopuolelle.

Yksi ja toinen ”uskonpuhdistuksen kirkoista” ja niiden jälkeläisistä asettaa itsensä Sanan alle  sanoen, että Jumalan Sana on niiden opin ja elämän ohjenuora. Aivan – teologia on yliopistossa tiedettä… Raamatussammekin kohtaamme teologiaa – oppia Jumalasta ja Häneen liittyvästä.

Rintamalinja ei kulje oppineisuus-kuulaisuus -akselilla…Teologia ja usko tai oppineisuus ja kuuliaisuus eivät ole vastakkain, vaan vastakkain ovat epäusko ja usko tai tottelemattomuus ja kuuliaisuus.

Opetus jatkui toteamuksella: ”Sen takia ei tapahdu tämmösiä valtavia asioita. Jumalan sana on vaan sitä että me totellaan. Sen takia me ollaan nähty valtavia ihmeitä mitä Jumala on tehnyt. Me ollaan vaan julistettu ja Herra on tehnyt.

Oi voi sentään… Teologia on siis syynä siihen, että ei tapahdu valtavia asioita?!!! – Mitenköhän on mahdollista, että suurena – ja ensimmäisenä kristillisenä teologina – arvostettu Paavali, jota saamme kiittää monista asioista, joita kirkoissamme opetamme, teki ”tämmöisiä valtavia asioita”?!!!

Loppupäätelmäni on henkilökohtaisesti varmaan aika ”luthermainen”, että Jumala sitoutuu julistettuun Sanaansa. (Ei tarvitse kuin lukea Jeesuksen lähetyskäskyt Matt 28 lopusta, Markuksen 16.luvusta jne) Näkyvillä merkeillä tai ilman.

Pikemminkin niin, että teologiaa emme voi osoittaa sormella siitä, että ei mitään tapahdu… Enemmänkin katse pitäisi siirtää siihen suhteeseen, mikä meillä on Sanaan sinänsä… Olemmeko sen alla – vai keksimmekö omia jutun juonteita? Vanhastaan on ajateltu, että Sana on se, joka Jumalan Hengen avaamana synnyttää uskon – suurimman ihmeen – ihmisessä. Sanan julistukseen näyttävät Raamatun lehdillä kiinteästi liittyvän myös ne  – tuon teologiaa sormella osoittavan opettajan – mainostamat ihmeet! Entä jos riittäisikin yksinkertaisesti usko Sanaan? Mielestäni nämä kaksi eivät sulje toisiaan pois: Voin olla ajatteleva olento, joka pohtii vaikkapa sitä, miten Johannes ja Paavali erosivat näkemyksiltään – ja silti uskoa Sanaan ja sitä myöten sen ilmoittamaan Kristukseen ja Hänen työhönsä ajassamme. Päätyä siihen johtopäätökseen – joka palauttaa mielemme Pääsiäisen sanomaan: Ei Hän ole kuollut vaan Hän elää!!!

2 Comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s